| Dieppe-Cascais 29.7.-2.9.2007 | |
| 2007.11.09 | |
| 2010.04.13 |
Voiko yksi yö Dieppessä, satamamaksu € 34, muuttaa kaiken? Kyllä. Aamulla mainingit vielä ryskyivät rantaan monimetrisinä, mutta säätiedot olivat toivoa täynnä. Sanoin Riitalle, että valmistautuu olemaan vesillä ainakin viikon. Kuuden vastavirtatunnin ankkurointi Alderneyn satamassa 30.7. ja samanlainen Bretagnen nokassa Brestin ulkopuolella 1.8. vauhdittivatkin Iiriksen sopivan avotuuliselle Biskajalle.
Espanjan Galicia tarjosi meille hyvät palvelut, Lagessa, Muroksessa (ilmainen internet kirjastossa) ja pariksi viikoksi Ria de Vigossa, jossa pääasiallinen toimi oli autopilotin korjaus. Se ei päivittäin montaa tuntia vienyt, mutta aina sen tiimoilta jotain tapahtui. Robertson oli jo ehtinyt 15 vuoden kriittiseen ikään. Vaikka se ruudullaan näytti vikansa ”bypass clutch disengaged” , siihen ei enää löytynyt korjaavia osia. Vain hydraulipumppu jäi vanhasta palvelemaan Simradin AP 27:n uusia kontrolli-, tietokone- ja ruoriviiteyksiköitä. Kompassikin piti vielä vaihtaa. Vigon Real Clubin marina, €26, jolla pääsi mm. väsähtäneeseen kuntosalin saunaan ja ilmaisen WiFin piiriin yläkerran tiloissa. Vigon remonttireissujen välillä olimme ankkurissa Rian vastarannalla 2,5 mpk:n päässä Cangaksessa, hyvät kauppapalvelut ja internetkahvila € 1-2/h. Sinne saapui myös kuopiolainen, meille aikaisemmin haminalaisena tuttu vene Charisima, Absolut 38. Nykyiset omistajat Anne ja Pertti Kotovuori ovat sillä vuoden purjehduksella ja kirjoittavat kokemuksistaan Vene-lehteen. Naapurikylässä, Moanassa tapasimme Christer Andersenin, joka asui 41 jalan taiwanilais-jenkkiveneessään, Marathon, espanjalaisen Anan kanssa. 12 vuotta Espanjassa hyvässä seurassa oli taannut sujuvan paikallisen kielen hallinnan. Vigon kulmilla majaillessamme tajusimme Ria-alueen arvon veneilijöille ja matkailulle. Suhteellisen lämpimän ilmaston alueella se useine lahtineen ja niiden lukemattomine ankkuripaikkoineen ja hiekkarantoineen tarjoaa mitä parhaimmat mahdollisuudet. Muu lähiseutu pohjoisen- ja etelän puolella on pelkkää suojatonta valtameren tai Välimeren rannikkoa.
Autopilotin valmistuttua, valmistui myös Iirikse Ria de Vigo, ja vehjettä lähdettiin kokeilemaan kohti etelää. Usein luotettava Portugalin pasaati petti pahan kerran. Ukkosmyrskyn puuskia, pläkää, seilausta 1-3 solmun vauhdilla jms, pisti juuri koneillun kolmen pläkätunnin jälkeen nappaamaan mooringin (poijun) Berlengan saaren kupeelta. Muutaman tunnin kuluttua toinenkin purjevene tuli paikalle. Helsinkiläinen AnnaSaara, alumiininen Van de Stadt 34, Helena ja Petri Lumioksa. Yleensä vallitsevan pohjoistuulen lepääminen mahdollistikin, että varsinaisesti tapasimme heidät jylhän ja karun Berlengan rinteillä. Seuraavat 50 mailia Cascaisten ankkuripaikalle sujuivat edelliseen malliin, 3h seilausta loput koneella. AnnaSaara ilmestyi seuraavana päivänä. Nyt kelit kesääntyivät. Tuuli pysyi pienenä ankkuripaikalla, mutta kunnon pohjoisena merellä. Cascaisin hyviä puolia: Jollalla helppo rantautua joko yleiseen laituriin tai marinan ulkoponttooniin, ilmainen netti kirjastossa, iso marketti ”Jumbo” kaljakärryetäisyydellä. Junat Lissaboniin menevät puolessa tunnissa vartin välein. Marinahintaa emme tarkastaneet, mutta sanoivat kalliiksi, yli € 30. Viiden mailin päässä Lissabonin suuntaan kävin pyörällä tarkastamassa upouuden Queiras-marinan. Se on keskellä ei mitään, ja hieman edullisempi.