11.1.2009 Auck­land, West­ha­ven Ma­ri­na

Aa­mu al­koi ve­si­pais­teel­la ja tuu­len kään­ty­mi­sel­lä e­te­lään. Sa­mas­sa tah­dis­sa, kuin ank­ku­roi­tu­jen ve­nei­den keu­lat ru­pe­si­vat ko­hoi­le­maan ja pie­nim­mät muis­tut­ta­maan kiu­kus­tu­nut­ta kei­nu­tuo­li­a, al­koi­vat ank­ku­rit nous­ta. Kun pil­vet ha­jo­si­vat en­nen puol­ta päi­vää jäi jäl­keem­me e­nää kol­me sit­kein­tä, pie­ni har­ven­nus 60 jou­kos­ta päi­vää ai­kai­sem­min. Jos ei ank­ku­ri­lah­teen jää­nyt­kään mo­ni­a, niin ve­sil­le riit­ti, kun saim­me taas täy­sin sei­lein pors­kut­taa, nyt­kinn vas­ta­vir­taa koh­ti mai­nit­tu­a Ci­ty­ä.

Ai­van ai­na ei e­ri syis­tä viit­si o­dot­taa suo­tui­saa vir­taus­ta. En­sin­nä­kään vas­tus ei tääl­lä u­seim­mi­ten o­le y­li­voi­mai­nen, toi­saal­ta vuo­ro­kau­den ai­ka aut­taa päät­tä­mään me­nos­ta myös y­lä­mä­keen. Ja ku­ten nyt, kun taas pää­sim­me pur­jeil­la, niin i­lo­a­han kes­tää vas­ta­vir­taan pi­tem­pään!

Chi­mun Ti­mo o­li jo ky­sel­lyt si­jain­ti­am­me vhf:tse. Hy­vä, ma­ri­nan vä­ki, vaik­ka päi­vys­tää­kin 7 päi­vää vii­kos­sa, ei kut­su­jam­me kuun­nel­lut. Ti­mo pyö­räi­li "py­hä­uk­ko­jen" pu­heil­le paik­kam­me pe­rään se­kä o­pas­ti ja ot­ti Sirk­ka-Lii­san kans­sa mei­dät vas­taan "o­maan" lai­tu­riin­sa, vain kä­vyn­hei­ton pää­hän Chi­mus­ta.

E­rom­me ei sit­ten vie­lä vuo­sik­si ve­ny­nyt­kään, vaan i­lok­sem­me saim­me Auck­lan­din e­kat oh­jeet Chi­mun vie­raan­va­rai­ses­sa sa­lon­gis­sa mait­ta­van il­lal­li­sen mer­keis­sä.