8-10.1.2009 Koh­ti Auck­lan­di­a

Whan­ga­reis­ta läh­dim­me suun­ni­tel­lus­ti lä­hes kol­me tun­ti­a en­nen y­lä­vet­tä. Lien­tä riit­ti kui­ten­kin kö­lin al­le, ja li­sää tu­li me­rel­tä, jo­ten vas­ta­vir­taa puk­su­tim­me. Jo pa­rin mai­lin ku­lut­tu­a saim­me i­son a­vuk­si muu­ta­man mut­kan jäl­keen jen­nin­kin le­väl­leen. Gps näyt­ti vii­den sol­mun tie­noil­la, jo­ka li­kai­sel­la poh­jal­la run­saan sol­mun tai kah­den vas­ta­mä­keen tun­tui ai­van mu­ka­val­ta.

E­del­li­sen vii­kon lo­man ank­ku­ri­pai­kan si­vuu­tim­me len­nos­sa il­ta­kuu­den ai­koi­hin, e­li sa­mal­la, kun pää­sim­me jo­es­ta sen vir­ta vaih­tui myö­täi­sek­si. Sa­moin me­ri­a­lu­een­kin, jo­ten hy­väs­sä si­vui­ses­sa koil­li­se­sa pai­ne­lim­me.

Il­ta ei juu­ri voi sii­tä kau­nis­tu­a. En­sin il­ta-au­rin­ko, jo­ka sit­ten pai­nui mai­den taak­se, ja sel­vä mel­kein paa­ti­ton ja si­le­ä me­ri ym­pä­ril­lä. Ta­sai­nen ko­hi­na keu­las­sa. Y­ri­tin le­vä­tä va­ras­toon, mut­ta Riit­ta in­nos­tui hie­nos­ta me­ri-il­las­ta pit­käs­tä ai­kaa ja vi­rit­ti Ii­ris­tä vins­sit na­ris­ten. Y­leen­sä se o­len mi­nä, jo­ka u­ni­a häi­rit­sen.

Puo­le­nyön ai­kaan ru­pe­sin kään­tä­mään si­sään Ka­wau-saa­ren poh­jois­ka­naa­liin. I­ki­van­ha pa­pe­ri­kar­tan ko­pi­o o­li ai­ka pie­ni­mit­ta­kaa­vai­nen, mut­ta säh­köi­sen kon­sul­toin­ti ja van­hat muis­ti­ku­vat yh­dis­tet­ty­nä tut­ka­ku­vaan ja kuu­ta­mo­yö­hön toi­vat Ii­rik­sen siis­tis­ti Bon Ac­cord Har­bou­rin ank­ku­ri­pai­kal­le. Lah­del­la o­li va­lo­ja suur­kau­pun­gis­sa, u­seim­mat ve­nei­den ank­ku­ri­va­lo­ja.

Per­jan­tai 9.1.2009 o­li jo ai­kaa val­jen­nut yh­tä kau­nii­na ja kirk­kaa­na kuin e­del­li­nen­kin, kun he­rä­sim­me kat­so­maan ve­ne­jo­no­jen va­lu­mis­ta lah­del­ta me­rel­le. Nuo e­del­lä me­ni­jät tai­ta­vat ol­la yh­dek­säl­tä lah­te­nei­tä ja nä­mä kai kym­me­nel­tä. Saa­ko­han puo­lel­ta tun­nil­ta lain­kaan liu­e­ta?

Tun­ti­a en­nen puol­ta päi­vää o­lim­me me­kin me­nos­sa ja pur­jein he­ti kou­kun nos­tos­ta. E­del­lis­tä päi­vää reip­paam­pi koil­li­nen kuo­hut­ti mei­dät vii­des­sä tun­nis­sa Auck­lan­diin, Ran­gi­to­to-tu­li­vuo­ren kai­na­loon, Is­ling­ton-lah­teen. Mo­nen jo­ki­rei­sun jäl­keen saim­me pit­käs­tä ai­kaa pu­dot­taa kou­kun ja pur­jeet yh­tä­ai­kai­ses­ti kuin oi­ke­a pur­je­a­lus i­kään il­man ko­neen lous­ku­tus­ta.

Tääl­lä, toi­sel­ta ni­mel­tään Juop­po­lah­des­sa me­kin o­lim­me vie­rail­leet ai­kai­sem­min u­sei­ta ker­to­ja, var­maan syys­tä. Ni­mi tu­lee a­jal­ta, jol­loin pur­je­a­luk­set ank­ku­roi­vat tän­ne o­dot­ta­maan mie­his­tön sel­vi­ä­mis­tä ran­nan i­lois­ta.

Hy­vin nu­ku­tun yön jäl­keen ru­pe­sin töi­hin. Puin Whan­ga­reis­ta os­te­tun tu­li­te­rän mär­kä­pu­ku­ni (40 €) ja pu­lah­din ko­laa­maan poh­jaa. Pet­ty­myk­sek­se­ni ve­si ei ol­lut­kaan ko­vin kir­kas­ta ei­vät­kä myrk­ky­maa­lin ja ros­kien pil­vet pois­tu­neet ai­koi­hin ve­neen lä­hel­tä vir­taa­mat­to­mas­sa ve­des­sä. Ko­lai­lin kui­ten­kin y­lä­o­si­a tun­nin ver­ran, jo­ten pien­tä poh­jan liu­kas­tu­mis­ta lie ta­pah­tu­nut. Whan­ga­rein Ur­qu­harts Ba­ys­sä hom­ma o­li­si suun­ni­tel­lus­ti su­ju­nut pa­rem­min, mut­ta suo­tui­sat tuu­let siir­si­vät sen tän­ne. Toi­saal­ta hy­vä, sil­lä nyt ei o­li­si pur­je­tuul­ta e­nää ol­lut­kaan. Hy­vä se­kin, et­tä tun­ti 21 as­tei­ses­sa ve­des­sä ei lain­kaan hy­po­ter­mit­tä­nyt mi­nu­a, vaan tar­koi­tuk­seen hom­mat­tu vaa­te­tus toi­mi.

Il­ta­päi­väl­lä "ki­pai­sim­me" Ran­gi­to­ton hui­pul­le 259 m ja 4 km suun­taan­sa. Hie­not pil­vi­sen päi­vän nä­ky­mät Hau­ra­ki-lah­del­le ja pil­ven­piir­tä­jien mer­kit­se­mään Ci­tyyn 7 mai­lin pää­hän.