9-12.10.2008 Si­an nyyt­tä­reis­tä ka­va­rin­kiin ja u­mu­a la­taa­mas­ta kirk­koon

Si­a tie­dot­ti VHF:llä, et­tä pää­si­si töis­tä klo 1800, ja klo 1810 o­li­si so­pi­va ai­ka vie­rai­den tul­la. Si­a on val­ti­on vir­ka­mies pää­ky­läs­sä Hi­hi­fos­sa, jon­kin­lai­nen ta­va­ran mit­taa­ja ja tar­kas­ta­ja, jo­ten työ­päi­vä ei mah­dol­li­ses­ti ko­vin kii­rei­nen ol­lut, kun lai­van­kin tu­lo kan­gas­te­li vie­lä pa­rin vii­kon pääs­sä. Ih­met­te­lim­me sil­ti hä­nen e­ner­gi­syyt­tään, sil­lä kä­si­tim­me, et­tä ve­nei­ly­kau­den ai­ka­na hän o­li jär­jes­tä­nyt pa­rit ke­mut vii­kot­tain.

Kai­kil­la ve­ne­kun­nil­la o­li mu­ka­naan jo­tain pöy­tään pis­tet­tä­vää, mut­ta Si­a le­vit­ti sii­hen u­sei­ta va­te­ja val­mis­ta ruo­kaa. Kos­ka Ni­co­kin o­li ol­lut työ­maal­laan, ra­ken­ta­mas­sa lu­ki­on laa­jen­nus­ta, ruu­at o­li täy­ty­nyt teet­tää jol­lain muul­la.

Si­a, Ton­ga Ker­ry, Kap­kau­pun­ki

Il­ta ku­lui rat­toi­sas­ti ton­ga­lai­sin, eng­lan­ti­lai­sin, a­me­rik­ka­lai­sin, e­te­lä-af­rik­ka­lai­sin, uus-see­lan­ti­lai­sin ja suo­ma­lai­sin voi­min. Pai­kal­lis­vä­ris­tä vas­ta­si­vat Ni­con työ­ka­ve­rit, pää­o­sin Nu­ku­a­lo­fas­ta. Sa­mal­la vä­lit­tyi­vät pe­ril­le Ar­ja ja Ol­li San­ta­lan e­mai­li­na tul­leet ter­vei­set. Si­a ja Ni­co muis­ti­vat Za­ra-ve­neen, jo­ka ar­vi­o­ni mu­kaan vie­rai­li tääl­lä 2002. Za­ra, Na­jad 441, on ku­ka­ties taas Tyy­nel­le­me­rel­le tu­los­sa ny­kyis­ten o­mis­ta­jien­sa Han­nu ja Ii­ris Pak­ka­sen oh­jaa­ma­na.

Jon­kin ver­ran ih­met­te­lim­me i­sän­tiem­me mo­tii­ve­ja. Joi­tain ruo­ka-ai­nei­ta tie­tys­ti jää ta­loon, jos­kus lah­jo­ja­kin. Li­säk­si men­nei­den ai­ko­jen suo­ma­lai­sen ”ko­ti­rys­sä-po­li­tii­kan” ta­paan. He sai­vat näin i­ki­o­mat ”ko­ti­ve­nei­li­jät” ja me vas­taa­vas­ti it­sel­lem­me ”ve­ne-ton­ga­lai­set”. Saat­toi syy­tä ol­la sii­nä­kin, et­tä Si­a on Nu­ku­a­lo­fas­ta ja Ni­co vie­rei­sel­tä Ta­fa­hi-tu­li­vuo­rel­ta, sam­mu­nut tois­tai­sek­si, jo­ten heil­lä ei ol­lut mui­den ky­lä­läis­ten ta­paan i­so­a mo­ni­su­ku­pol­vis­ta per­het­tä ym­pä­ril­lään.

Ka­va-il­ta

Taas tu­li il­moi­tus: Ni­con ka­va-il­ta kuun lois­tees­sa lai­tu­ril­la. Sin­ne! O­lin pet­ty­nyt, kun paik­kaan tu­li muu­tos: Mah­dol­lis­ten sa­de­kuu­ro­jen ta­ki­a Ni­con pi­hal­la.

Ka­va on kui­va­tuis­ta pip­pu­ri­kas­vin juu­ris­ta jau­het­tu, ve­teen se­koi­tet­tu, ku­ra­ve­den nä­köi­nen ja ma­kui­nen juo­ma. Si­tä juo­daan ko­ko Po­ly­ne­si­as­sa u­sein se­re­mo­ni­al­li­ses­ti, mut­ta myös ka­va-baa­reis­sa ja to­reil­la, jois­sa se­re­mo­ni­at o­vat ai­na­kin toi­sen­lai­set.

Po­jat, Ni­co ja työ­ka­ve­rin­sa o­li­vat jo vauh­dis­sa, mut­ta mah­duin vie­lä pan­da­nus­ma­toil­la is­tu­vaan pii­riin. Jou­kon kes­kel­le pis­tä­mä­ni o­lut­pur­kit sai­vat he­ti suo­tui­san koh­te­lun ka­ve­reil­ta, jot­ka pi­täy­tyi­vät pai­kal­li­ses­sa ”pus­ka­o­lu­es­sa”, käyt­tä­mäl­lä tuh­dis­te­tus­sa ap­pel­sii­ni­me­hun vä­ri­ses­sä he­del­mä­juo­mas­sa.

Ste­re­ois­ta tul­vi po­ly­ne­si­a­lais­mu­siik­ki­a, ja Ni­co neu­voi mi­nu­a: Kun ha­lu­at ku­pil­li­sen ta­pu­ta kä­si­ä­si kak­si ker­taa, ja kun saat an­nok­se­si kip­paat sen ker­ral­la. Vaik­ka kes­kus­te­lu ja i­lon­pi­to o­li­kin pää­o­sin ton­gak­si, muis­ti­vat i­sän­tä­ni kyl­lä mi­nu­a­kin ju­tut­taa. Tun­nis­sa sain ta­pu­tuk­sil­la­ni kuu­si koo­kos­ku­pil­lis­ta ku­mot­tu­a, ja pää­tin y­rit­tää suun­nis­taa ve­neel­le. To­ki­han vaa­ri o­li ris­ti-is­tun­nas­sa jäy­kis­ty­nyt, mut­ta py­syi­sin­kö lain­kaan ja­loil­la­ni pys­tyyn pääs­ty­ä­ni. Pien­tä suun puu­tu­mis­ta lu­kuu­not­ta­mat­ta ei hui­man­nut ei­kä heit­tä­nyt. O­lin pet­ty­nyt, sil­lä e­del­li­nen ko­ke­muk­se­ni ai­nees­ta o­li vuo­sien ta­kaa Va­nu­a­tul­ta. Sil­loin Port Re­so­lu­ti­o­nin Stan­ley ker­toi ai­na kont­taa­van­sa ko­tiin ka­vail­las­ta, ja jo ku­pil­li­sel­la tun­tui­vat mei­kä­läi­sel­le­kin pa­ra­tii­sin por­tit au­ke­a­van.

Mie­tin hie­man mik­si o­lin ka­va­pii­rin ai­no­a val­ko­naa­ma, vaik­ka nel­jä ve­net­tä kel­lui ank­ku­ri­pai­kal­la. Kaik­kien mie­les­tä toi­mi­tus ei eh­kä o­le tar­peek­si – hyy­gie­e­ni­nen, eh­kä ei lie­mi­kään kyl­lin ma­ke­aa. Nyt juo­man­las­ki­jan pai­kal­la o­li pääl­li­kön kau­neim­man tyt­tä­ren si­jaan Ni­con työ­ka­ve­reis­ta tuh­dein. Hän­kin pi­täy­tyi Ni­con ja mi­nun ta­voin ka­vas­sa, häm­men­nel­len koo­kos­ku­pil­la lien­tä e­ten­kin en­nen kup­pien täyt­tö­ä. I­so käm­men­kin o­li täs­sä suu­rek­si a­vuk­si, ja mi­nus­ta näyt­ti, et­tä se o­li jo li­on­nut huo­mat­ta­van puh­taak­si.

In­ter­net ys­käh­te­lee

Per­jan­tai­na vie­rai­lin taas lu­ki­ol­la. Pis­te­lin näi­tä se­pus­tuk­si­a a­va­ruu­teen. Il­ta­päi­väl­lä me­nin jat­ka­maan, tar­koi­tuk­se­na lä­het­tää tu­loil­moi­tus Fid­zin vi­ra­no­mai­sil­le. Yh­teys o­li poik­ki ja eh­din o­do­tel­la pa­ri tun­ti­a en­nen­kuin sel­vi­si et­tei se nyt toi­mi­si lain­kaan. Tu­le huo­men­na klo 09.

Me­nin, se­kä o­pet­ta­ja Ba­jan et­tä vai­mon­sa, in­ter­ne­tin hoi­ta­ja, o­li­vat tul­leet mi­nu­a var­ten lau­an­tai­aa­mu­na. Hom­ma hoi­tui. Mak­su puo­lel­ta tun­nil­ta o­li 5 Ton­gan ra­haa. O­li­vat o­tet­tu­ja, kun sai­vat 20. Meil­lä ei ol­lut mon­taa­kaan paik­kaa min­ne lop­pu­ja, vä­hi­ä lait­tai­sim­me.

Ra­fen ja Kei­nin ta­ri­na

Ra­fen folk­ka­ri­pe­rus­tai­nen Ta­he­ke

Yk­sin­pur­jeh­ti­ja, uu­si-see­lan­ti­lai­nen Ra­fe sei­la­si Niu­a­to­pu­ta­pul­le 14 vuot­ta sit­ten. Kei­nin ja Ra­fen vä­lil­le syn­tyi ro­mans­si ja a­vi­o­liit­to se­kä pi­an poi­ka­lap­si, jo­ka sai ni­mek­seen Frank se­kä pa­ri vuot­ta myö­hem­min Da­niel. Per­he on a­su­nut vuo­roin Ton­gal­la ja Uu­des­sa-See­lan­nis­sa. Kei­nin hil­jat­tain pää­tet­ty­ä sai­raan­hoi­ta­ja­o­pin­not Auck­lan­dis­sa, hän o­li tul­lut poi­kien kans­sa len­to-lai­va yh­tey­del­lä muu­ta­mak­si kuu­kau­dek­si ko­ti­saa­rel­leen. Po­jat o­pis­ke­li­vat kum­pi­kin pai­kal­li­ses­sa lu­ki­os­sa. Ra­fe puo­les­taan o­li tul­lut pie­nel­lä pur­je­ve­neel­lään vas­ta pa­ri viik­ko­a en­nen mei­tä, tie­ten­kin täy­des­sä las­tis­sa, ot­ta­en huo­mi­oon saa­ren e­ris­ty­nei­syy­den ja ra­joi­te­tut han­kin­ta­mah­dol­li­suu­det. Ve­nei­li­jä­nä, pa­lan­gi­na so.val­ko­naa­ma­na se­kä kai­kes­ta kiin­nos­tu­nee­na ja jo ton­ga­lai­suu­teen pe­reh­ty­nee­nä hän o­li miel­lyt­tä­vä lenk­ki vä­lit­tä­mään saa­ren ta­po­ja ve­ne­vä­el­le.

Ruo­ka val­mis­tui u­mus­sa kirk­ko­reis­sun ai­ka­na

Ra­fe ja Kei­ni o­li­vat kut­su­neet mei­dät seu­raa­maan u­mun, maa­uu­nin, val­mis­tus­ta py­hä­aa­mu­na. Jo­ka per­he te­ki sen jo­ka py­hä. Ei heil­lä juu­ri mui­ta ruu­an­kuu­men­nus­kei­no­ja ol­lut­kaan, mut­ta kos­ka kaik­kien pi­ti men­nä kirk­koon ja siel­tä tul­laan näl­käi­si­nä, u­mu on kyp­sen­tä­nyt ruu­an, po­ru­kan vei­sa­tes­sa vir­si­ä.

Kei­nin per­heen keit­ti­ö­ma­ja ta­lon ta­ka­na o­li har­va ran­gois­ta ja ke­peis­tä ra­ken­net­tu pal­mun­leh­vil­lä ka­tet­tu ra­ken­nel­ma. Tar­peek­si ti­he­ä kui­ten­kin pi­tä­mään ul­ko­puo­lel­laan pi­han 13 ruo­ho­a syö­vää e­ri ko­kois­ta si­kaa se­kä joi­tain koi­ri­a.

Ma­jan si­säl­lä pa­ri tun­ti­a kuo­pas­sa ki­vien pääl­lä pa­la­nut nuo­ti­o o­li kuu­men­ta­nut ki­vet heh­ku­vik­si.

Ba­naa­nin leh­tiin kää­rit­tiin jo­ko per­heil­le, pa­ris­kun­nil­le tai yh­del­le ih­mi­sel­le kul­le­kin o­ma nyyt­ti. Vä­ke­ä o­li täs­sä­kin pi­ha­pii­ris­sä lä­hes pa­ri­kym­men­tä hen­ke­ä. Nyyt­tiin kie­tais­tiin vaih­te­le­vas­ti, miel­ty­mys­ten mu­kaan­kin, mi­tä ta­lo tar­jo­si, ”saa­ri­sa­laat­ti­a”, is­land gab­ba­ge, ja sen se­kaan säi­ly­ke­li­haa, ka­laa, ba­naa­ni­a. Mi­tä ta­han­sa muu­ta nip­pui­hin lai­tet­tiin, ai­na sii­hen lo­rau­tet­tiin ai­mo­an­nos koo­kos­mai­to­a. Mer­kik­si nip­pui­hin ve­täis­tiin sol­mu­ja tai vaik­ka sim­pu­kan kuo­ri, ku­ten meil­le. En­sin kuu­mil­le ki­vil­le la­dot­tiin val­miik­si kuo­rit­tu­ja ta­ron ja ka­pen loh­ko­ja, kum­pi­kin suu­ri­a juu­ri­kas­ve­ja ja tärk­ke­lyk­sen läh­tei­tä. Sit­ten o­li­vat vuo­ros­sa ruo­ka­ni­put pääl­le. Kes­kel­le pan­tiin vie­lä kyp­sy­mään sim­puk­ka­kat­ti­la, ja sen jäl­keen ke­ko pei­tet­tiin rei­lus­ti ba­naa­nin­leh­dil­lä en­nen pak­su­a kan­gas­peit­to­a. Pai­nok­si vie­lä muu­ta­ma ki­vi.

Kei­ni, kes­kel­lä, si­sa­ri­neen ja Ra­fe

Tien toi­sel­la puo­lel­la o­li kirk­ko, me­to­dis­tien, mut­ta mei­dän po­ruk­ka o­li ka­to­lis­ta, jo­ten kä­ve­lim­me pie­nen ki­lo­met­rin. Ko­ko hom­ma hoi­tui Ton­gan kie­lel­lä, kyyk­kyyn-y­lös-kyyk­kyyn ja taas uu­del­leen näyt­ti po­ru­kal­ta käy­vän luon­te­vas­ti. Mah­ta­vin­ta o­li kui­ten­kin lau­lu. Mo­ni­ää­ni­se­nä, jo­pa kor­viin käy­vän voi­mak­kaa­na se kai­kui sa­lin e­ri puo­lil­ta pol­veil­len. Pa­ras­kin mu­siik­ki­ar­vos­te­li­ja?! Mo­net vie­rai­li­jat käy­vät Ton­gan kir­kois­sa juu­ri lau­lun ta­ki­a. Toi­nen käy i­hai­le­mas­sa pu­keu­tu­mis­ta, sil­lä vä­ki on par­haim­mis­saan.

Ruo­kai­lu ta­pah­tui suu­ren vä­ki­mää­rän ta­ki­a per­he­kun­nit­tain. Me kuu­luim­me Ra­fen ja Kei­nin per­hee­seen ja söim­me hei­dän ta­lon­ko­koi­ses­sa hu­vi­la­tel­tas­saan, jo­ka o­li pys­ty­tet­ty van­hem­pien ta­lon vie­reen. En­nen a­te­ri­aa Ni­co kä­vi vie­lä tuo­mas­sa Niu­a­to­pu­ta­pun e­ri­kois­ta, mus­taa he­vo­sen­li­haa. Si­tä o­li kuu­le­ma en­sin kei­tet­ty sit­ten pais­tet­tu ja kei­tet­ty ja eh­kä vie­lä pais­tet­tu. Vah­vaa ja mau­kas­ta se ai­na­kin o­li.

Is­land Ti­me. Ai­kaa on.....

Oi­ke­as­taan o­lim­me jo ei­len men­neet me­rel­le. Sit­ten tu­li u­mu-kirk­ko-lou­nas­tar­jous. Pää­tim­me vie­lä men­nä meil­le jäl­ki­ruu­al­le ja kah­vil­le, niin Kei­ni­kin ja po­jat nä­ke­vät Ii­rik­sen. Läh­dem­me sit­ten niin, et­tä eh­dim­me väy­läs­tä u­los en­nen pi­me­ää.

Kah­vi­a, tee­tä, co­kis­ta, o­lut­ta­kin ja kuu­den tun­nin ju­tut, ky­sy­myk­set, ker­to­muk­set Ton­gal­ta, Uu­des­ta-See­lan­nis­ta, Suo­mes­ta. O­lin lu­van­nut jer­ry­kan­nul­li­sen die­se­li­ä hei­dän pa­ket­ti­kuor­mu­riin­sa. Vä­hän en­nen kah­dek­saa Ra­fe sen sin­ne tank­kiin lo­rot­ti, mi­nun näyt­tä­es­sä va­lo­a. Saat­toi­vat vie­lä poi­kien kans­sa ta­kai­sin ran­taan.

Jos­kus ta­pah­tuu, et­tä juu­ri, kun o­let läh­dös­sä tu­tus­tu­mi­nen e­te­nee­kin vai­hee­seen, jos­ta ir­roit­tau­tu­mi­nen tun­tuu mah­dot­to­mal­ta. Toi­saal­ta kos­kaan et o­le myö­häs­sä, et­kä ai­kai­ses­sa, kun et tee it­sel­le­si ai­ka­tau­lu­ja.