9.10.2008 En­sim­mäi­nen kier­ros saa­ren ym­pä­ri

Viik­ko on ku­lu­nut no­pe­as­ti, ja ve­neet ank­ku­ri­pai­kal­la har­ven­neet. Tu­si­nas­ta on jäl­jel­lä 5, jois­ta yk­si Ra­fen Ta­he­ke, jo­ka on myös ol­lut liik­keel­lä vii­me päi­vi­nä, ka­las­ta­mas­sa pas­sin tun­tu­mas­sa. Ra­fen ton­ga­lai­nen his­to­ri­a on a­vau­tu­nut pik­ku­hil­jaa. Hän on ta­van­nut vai­mon­sa jo 14 vuot­ta sit­ten, ja per­he on a­su­nut vuo­roin Uu­des­sa-See­lan­nis­sa ja tääl­lä Niu­oil­la.

Ve­nei­den vä­hen­ty­mi­sen myö­tä ko­ko paik­ka on rau­hoit­tu­nut. VHF-lii­ken­ne­kin, jo­ka o­li jat­ku­vaa, läh­ti a­me­rik­ka­lais­ten mu­ka­na. Jos heis­tä jo­ku tu­li mais­ta, ei si­tä voi­nut ol­la he­ti ker­to­mat­ta ka­ve­ril­le. Tai jos o­li sin­ne läh­dös­sä, tai mi­tä ta­han­sa. Jos mi­tään ei ta­pah­tu­nut se­kin pi­ti ker­to­a ko­ko po­ru­kal­le. Kak­ku­re­sep­tit kuul­tiin ja päi­vän me­nyyt, mut­ta o­li to­ki a­si­aa­kin. Ke­lit o­li­vat ai­ka reip­paat e­te­lään Va­vaul­le pyr­ki­jöil­le, joi­ta kaik­ki o­li­vat, jo­ten sää­tie­dois­sa riit­ti. Jou­kos­sa o­li pa­ri lap­si­per­het­tä­kin, joi­ta ne ym­mär­ret­tä­väs­ti vie­lä e­nem­min kiin­nos­ti­vat, mut­ta – kun jol­lat­kin jat­ku­vas­ti pär­rä­si­vät paa­til­ta toi­sel­le, o­li­si­vat he jo mi­nuu­tin pääs­tä ai­na voi­neet kes­kus­tel­la niis­tä ne­näk­käin­kin. Täy­tyy he­ti li­sä­tä, et­tä ei tuo mei­tä häi­rin­nyt. Saim­me­han nii­tä sa­mo­ja tie­to­ja myös. Mut­ta o­vat jen­kit niin hels­ku­tin so­si­aa­li­si­a mei­kä­läi­sen tur­ve­nui­jan mie­les­tä.

Pa­ri päi­vää sit­ten pyö­räi­lim­me saa­ren kes­kel­lä o­le­van har­jun ym­pä­ri. Ei voi oi­kein sa­no­a saa­ren ym­pä­ri, kos­ka tie ei e­te­lä­puo­lel­la seu­raa lä­hel­lä­kään ran­taa. Mat­kaa tu­li vain n. 15 km poik­ke­a­mi­si­neen au­ti­ol­la len­to­ken­täl­lä. Tun­te­ja kui­ten­kin kes­ti, kun vä­lil­lä ju­tel­tiin vil­je­lyk­sil­lä työs­ken­te­le­vien kans­sa, tut­kit­tiin pui­ta ja kas­ve­ja tai ke­rät­tiin rep­puun man­go­ja se­kä puis­ta et­tä al­ta. Jo­ku­nen pa­pai­ja­kin pu­do­tet­tiin o­maan käyt­töön. Tot­ta­kai se o­li lu­val­lis­ta, Ra­fe ”neu­voi/lu­pa­si”.

Man­go­ja Ra­fen lu­val­la

Ei­len tääl­lä kä­vi pie­ni, 90-met­ri­nen ja sa­dan mat­kus­ta­jan ris­tei­ly­a­lus. Sa­ma paat­ti o­li käy­nyt nel­jä vuot­ta sit­ten. Lie­kö mui­ta täs­sä vä­lis­sä. Kos­ka lai­va ei pääs­syt sy­väyk­sen­sä ta­ki­a la­guu­niin, mus­tat i­sot ku­mi­ve­neet rah­ta­si­vat kuu­le­ma 78 mat­kus­ta­jaa saa­rel­le. O­sa al­koi kä­vel­lä, toi­set ki­pu­si­vat suo­si­ol­la, va­rat­tui­hin mi­ni­bus­sei­hin ja pick-up­pei­hin. Tä­män ta­ki­a­ko tääl­lä on au­to­ja niin mo­nil­la pi­hoil­la? Me pai­nuim­me pyö­ril­lä pe­räs­sä Hi­hi­fon hiek­ka­ran­nan Ba­ni­an-pui­den sii­mek­seen, jos­sa e­si­tet­tiin ton­ga­lai­si­a tans­se­ja. Sen jäl­keen vie­raat tu­tus­tui­vat ai­na­kin kou­lui­hin ja pan­da­nus­pu­non­taan, jo­ka on saa­ren pää­a­si­al­li­nen ra­ha­nan­sait­se­mis­kei­no. Mat­to­ja ja mui­ta te­ok­si­a lä­he­te­tään, kun­han se täy­den­nys­lai­va tu­lee, ul­ko­maa­il­maan Uut­ta-See­lan­ti­a ja Aust­ra­li­aa myö­ten. Lou­na­sai­kaan men­nes­sä lai­va­lai­set o­li vie­ty a­luk­sel­leen, mut­ta ko­ko il­ta­päi­vän mus­tat ku­mi­ve­neet ris­tei­li­vät riu­toil­la su­kel­ta­ji­a ja snork­laa­ji­a kul­jet­ta­en. Ky­sees­sä o­li­kin tut­ki­mus­mat­kai­lu, e­ri a­lo­jen mu­ka­na seu­raa­vi­ne a­si­an­tun­ti­joi­neen, kas­ve­ja, e­läin­kun­taa ja vaik­ka ih­mis­ro­tu­ja sel­vit­tä­mään. Sii­nä lai­vas­sa ei lais­ko­tel­tu, vaik­ka mat­kus­ta­jien kes­ki-i­kä o­li kor­ke­a ja mo­nil­la lii­kun­ta­ky­vys­tä­kin jäl­jel­lä vain in­nos­tus.

Mai­nit­tu har­ju on häi­rin­nyt mi­nu­a ko­ko vii­kon. Se ei o­le kor­ke­a, 146 m, vaik­ka si­tä vuo­rek­si ni­mi­te­tään­kin. Mut­ta se on hal­lit­se­va ja nä­kyy jo­ka puo­lel­le saar­ta. Ei­len jo Vai­po­as­sa ky­se­lim­me pol­ku­a, ja tä­nään uu­del­leen to­si­tar­koi­tuk­sel­la. Ma­tan­gi-nuo­ru­kai­nen, 15-vuo­ti­as, tu­li mu­kaan ky­län lai­dal­le si­tä näyt­tä­mään. A­loim­me ju­da­ta hy­vin loi­vas­ti nou­se­vaa ba­naa­ni-, ta­ro-, ta­pi­o­ka-vil­je­lyk­sen reu­naa ja luu­lim­me o­le­vam­me o­mil­lam­me. Pi­an Ma­tan­gi kui­ten­kin juok­si mei­dät kiin­ni hen­gäs­ty­nee­nä. Hän o­li käy­nyt nap­paa­mas­sa mac­he­ten mu­kaan­sa.

Sa­man tien pol­ku jyrk­ke­ni niin jyr­käk­si kuin kul­jet­ta­va sel­lai­nen voi, ei­kä jo­ka koh­das­sa o­li­si ol­lut help­po­a si­tä löy­tää­kään. Riit­ta ve­te­li vim­ma­tus­ti kä­ve­ly­sai­voil­laan, mut­ta py­syt­te­lin pe­räs­sä pui­hin ja pen­sai­siin tu­kien. Ma­tan­gi me­ni e­del­lä vauh­dik­kaas­ti, vä­lil­lä mei­tä o­do­tel­len ja vä­lil­lä rai­va­ten mac­he­tel­laan pai­koin jo po­lun tuk­keek­si kas­va­nut­ta Hi­bis­kus­vii­dak­ko­a, ei­kä ol­lut lain­kaan hen­gäs­ty­nyt. Me o­lim­me.

Nä­ky­mät kor­va­si­vat hi­ki­pi­sa­rat mo­nin ker­roin. Vai­po­an ja Hi­hi­fon ky­lät, tur­koo­si la­guu­ni riu­tan si­säl­lä saa­ren ym­pä­ril­lä auk­koi­neen ja pa­ri vih­re­ää pikk­saar­ta se­kä Ta­fa­hin 610 met­ri­nen kar­ti­o kuu­den mai­lin pääs­sä. Me o­lim­me al­le Suur­saa­ren, n. 160 m, kor­keu­del­la ja muis­tin sveit­si­läi­sen pur­jeh­ti­jan kir­joit­ta­mat sa­nat sen o­hi­tet­tu­aan: Saa­ren ni­mi Hog­land tar­koit­taa kor­ke­aa maa­ta, vaik­ka se on vain 160-met­ri­nen. Oi­ke­as­sa Alp­pien mies o­li­kin, mut­ta hä­nel­tä jäi huo­maa­mat­ta, et­tä ko­ko I­tä­me­rel­lä Suur­saa­ren y­lit­tää ai­no­as­taan Ruot­sin Hö­ga Kus­ten.

Huo­men­na per­jan­tai­na suun­nit­te­lem­me sel­vit­tä­väm­me u­los Ton­gal­ta. Il­lal­la pi­täi­si vie­lä men­nä nyyt­tä­rei­hin Ni­col­le ja Sii­al­le. Me em­me hei­tä vie­lä tun­ne, mut­ta juh­li­a o­vat jär­jes­tä­neet ai­kai­sem­mil­le niin, et­tä e­ron kyy­ne­leet va­lui­vat VHF-luu­ris­ta­kin tois­ten läh­ties­sä.

Kun­han sii­tä sel­vi­tään, lau­an­tai­na tai sun­nun­tai­na suun­taam­me koh­ti Fid­zin Sa­vu­sa­vu­a, Va­nu­a Le­vun saa­rel­la. Mat­kaa on n. 430 mai­li­a.