18.7.2008 Papeete | |
2008.07.18 | |
2010.04.13 |
Arjen alettua sataman Yacht Officessa, vouti heti soitti konekorjaajalle (sama luottomies kuin viereisessä ”veneessä” Maltese Falconissa). Ei tullut luvatusti ip, mutta aamulla, kun satamavouti aloitti tiedustelun, lampsivat jo laiturille.
Naapurilaiturin Maltese Falconia, pit 88m, korjataan samalla verstaalla.
Puolessatoista tunnissa Pascal 12-vuotiaan poikansa avustuksella irroitti kytkimen. Ip kävelin verstaalle Motu Utaan katsomaan. Pascalin mukaan eteenpäin-lamellit olivat kuluneet, eikä pitoa sinne päin juuri ollut havaittavissa. Muuten oli kuulema normaalin kuluneisuuden rajoissa.
Eilen kävin verstaalla jollalla, verstas on satamalahden takana kaukaisimmassa niemessä. Päivän ohjelmaan kuului varaosalistan teko. Mistä osat saadaan milläkin aikataululla? Ranska on lomalla. Aussista ehkä? Ehkä Suomesta.
Jatkoin jollalla sataman toiseen äärilaitaan Sin Tung Hingille, Yanmarin, Marinerin ym kauppiaalle, ja ostin Marinerin potkurin. Vaihdoin sen heti alle poliisiveneen perähyllyltä ja pääsin minuuteissa plaanissa takaisin.
Alkuperäisen potkurin vulkanointi alkoi luistaa Martiniquella 9v käytön jälkeen. Uusi tuli päivässä Pariisista hintaan 129 €. Se kuitenkin tärvääntyi aika pahaksi Fatu Hivan rantasyöksyssä. Seuraaja sille löytyi täällä alle 30 000 asukkaan kalliissa Papeetessa suoraan hyllystä 73 €:lla.
Chimukin on ilmestynyt viereemme. Liisa ja Timo olivat Tuamotujen Ahe-laguunissa, kun ohitimme alueen ja vielä jatkoivat Rangiroalle. Kerrankin olimme ottamassa naruja vastaan, kun tulivat. Meillähän on ollut ilo pitkin Tyyntämerta aina tulla satamaan Chimun jälkeen ja saada tuoreet tiedot ja ohjeet.
Illalla kävimme Chimujen kanssa Toata-ulkoilmeteatterissa. Vuorossa oli päättyvän Heiva 2008 juhlakauden kulttuuririentojen palkinjen jako. Runsaat pari tuntia sitä kestikin. Sekä palkinnonsaajat, että jakajat, ministerit jms. airueineen vetivät aina esiinkutsuttuina taitojensa mukaisen tanssipätkän rumpujen päristyksen säestytksellä. Ymmärettävästi jää ja jäykkyys, jos sitä täällä esiintyykään oli kerralla murrettu sekä osallisten että yleisön suuntaan.
Parhaiten jäi kuitenkiin mieleen sisäänpääsymme. Emme tienneet ohjelmasta pääsylipuista emme muustakaan, mutta aloimme kysellä sisäänmenoporteilla. Selvisi, että kyseessä on ilmaistapahtuma, mutta numeroidut paikkaliput vaaditaan. Eräs herra, henkilökuntaa, alkoi hoitaa asiaamme, mutta ylimääräisiä paikkoja ei löytynyt. ”Kyllä teidän täytyy sisään päästä. Odottakaa tässä!” Hän toi liput pääkatsomon keskilinjalta. Aivan omien silmiensä alta. Olimme sattumalta yhdyttäneet teatterin teknisen, valoista ym. vastaavan johtajan.
Papeeten venesataman alennustilaAiemmin jo ihmettelimme keskisen Tyynenmeren tärkeimmän kaupungin ”paraativenesataman” tyhjyyyttä. Tilaa, jopa viime vuosina tarkoitukseen saneerattuine rantalaitureineen, olisi kevyesti useille sadoille veneille. Me muistamme laiturit aivan täysinä ja ankkuroituneet lisänä. Eilen meitä oli vain yhdeksän paattia, muuten n.15. Meillä on tietenkin rauhallista, mutta se ei liene tarkoitus.
Raha ratkaisee. Satamamaksumme vesineen ja sähköineen on 30 €/päivä +8,5 € roskamaksu koko viipymisajalta. Muita palveluita ei ole, plussana vain keskikaupungin läheisyys.
Papereiden mukaan ainakin osan kauempana sijaitsevista marinoista, jotka kuulema ovat täysiä ja halvempia, omistaa myös Papeeten satama, kuten tämän ”meidänkin”. Nyt ihmetyttää ainoastaan miksi keskustamarinaa ollenkaan pidetään, ellei sen haluta täyttyvän veneistä.
Kun keskustelimme asiasta paikallisten venealan yrittäjien kanssa, jotka tietenkin kärsivät asiakkaiden puutteesta, he viittasivat yhteen mieheen. He ovat yrittäneet vaikuttaa satamaan, mutta tuloksetta. Se ”yksi taho” ei halua vaalia, vieläkin kituen olemassaolevaa ja helposti uudelleen nostettavaa Papeeten imagoa kansainvälisen veneturismin keskuksena.