| 13.7.2008 Papeete, Tahiti | |
| 2008.07.14 | |
| 2010.04.13 |
Kun matkaa Papeeteen oli vain viisi mailia, tuuli hiipui kokonaan. Onneksi muistin 50-luvulla lukemistani komentajakapteeni Hornblowerin seikkailuista, tosin Karibialta, että aamun tullen maatuuli avusti alukset ulos satamasta.
Puolen tunnin tuulettomuus kääntyikin vanhan reseptin mukaisesti Tahitin Orohena vuorelta valuvaksi kevyeksi maatuuleksi. Automaattinen, sattuma-ajoitus työnsi meidät Papeeten riutanaukolle juuri päivänvalon myötä. Kone jaksoi viime metrit sisään parin solmun ylämäkeäkin. Olimme hyvin tyytyväisiä 810 mailin taittumiseen 5 vrk 16 tunnissa huolimatta tuulen huomattavasta keventymisestä loppumatkasta.
Rupesimme katselemaan paikkaa. Olimme pelänneet, että nyt juuri kansallispäivän juhlakauden takia Papeeten venesatama olisi enemmän kuin nuijalla lyöty. Mitä vielä, missä veneporukka on? Alle 20 paattia, niistäkin muutama chartersellainen kellui uusituissa, karkeissa ja korkeissa teräsponttooneissa pohjaan ankkuroitujen perä- tai keulaköysien piteleminä. Kapasiteettia olisi ollut ainakin 4-5-kertaisesti Etelämeren metropolin rannassa, joka matkailumainosten mukaan on lähimpänä paratiisia tällä planeetalla.
Lähestyimme tilavaa laiturinreunaa. Juuri, kun Riitta oli antamassa keulaköyttä odottavalle vartijalle, Moorean katamaraanien aamun ekat aallot alkoivat riepotella Iiristä. Keula meinasi hypätä ponttoonille, ja viereisen veneen masto huojui vaarallisen lähellä. Ei käy. Siirryimme vanhaan paikkaan, jossa olimme aikoinaan kelluneet pitkät peräköydet rantakiviin kiedottuina ankkurin varassa, tiiviissä monien veneiden ryhmässä. Paikka oli varmasti sama, vaikka nyt asetuimmekin siihen ainoana. Uudistettu oli. Puistoksi istutettu. Reuna betonoitu ja pollaroitu veneiden kiinnitykseen. Myöhemmin siinä vielä autotunnelin ja maanalaisen parkkipaikan löysimme. Näkymä Moorean suuntaan oli säilynyt, tai kukaties, konttisataman laajennus sitä hieman kaventanut.
Rauhallinen keidas Papeete, taustalla Moorea
Päiväkävelyllä vertailimme muistikuvia todellisuuteen rakennusten, katujen ja puistojen osalta. Illalla seurasimme sataman kentällä paikallista urheilulajia, hedelmien kantoa, jossa 1,5 metrin ropsiin on kiinnitetty banaanitertut kumpaankin päähän, ja sitä sitten olalla kantaen urhot juoksivat parkkipaikalle merkatun, ehkä kilometrin radan yhteislähdöllä, lopuksi myös naiset. Ei käynyt katteeksi.
Urheilujuhlaa, hedelmien kantajat palkittavina
14.7.2008 KansallispäiväLaiturivartija tuli haluamaan meitä marinalaituriin. Mikäs siinä, kun käsketään. Eikä keikkuminen täällä sen kummempaa ole kuin muuallakaan.
Tiedonpuutteessa menetimme odottamamme paraatin. Paikalle tultuamme, keräsivät jo pois liehuvia lippuja. Lohdutukseksi teimme kävelyretken läheiseen kaupunginosaan, jonne eivät taatusti turistibussit aja. Monet paikat siellä olivat tosin erittäin siistit huomioonottaen vaatimattoman, osin kurjan, hökkelimäisen rakennuskannan. Innovaatio vapaasti sovellettavaksi joulua odottaessa: Porsas asumaan pihalle markettikärryyn. Siistiä ja edullista.(Vain oma euro sijoitettuna lukkolaitteessa). Toteuta hyvissä ajoin!