7-13.7.2008 Hi­va O­al­ta Pa­pee­teen

Läh­tö Ta­hau­ku-lah­des­ta

su­jui hy­vin. Pe­rä­ank­ku­ri nou­si jo­pa suo­raan Ii­rik­seen. Sen ir­roit­ta­mis­ta jol­las­ta o­lin vä­hän miet­ti­nyt, sil­lä joil­lain se o­li to­si tiu­kas­sa. Toi­saal­ta o­lin e­del­lis­päi­vä­nä aut­ta­nut Ramp­ra­sa­din Sa­mi­a pa­riin ot­tee­seen ir­to­a­van kou­kun uu­del­leen vie­mi­ses­sä.

Kymp­pi­ki­loi­nen Bru­cem­me o­li pi­tä­nyt hy­vin il­man mi­tään ket­jun­pät­kää, mut­ta y­lös­ve­tä­es­sä sen e­räs huo­no puo­li tu­li e­siin. Se ka­las­ti poh­jas­ta juu­ri pe­sään­sä so­pi­van ko­ral­li­möy­kyn, jo­ka ei er­ron­nut pa­ril­la poh­jaan­pu­do­tuk­sel­la­kaan. Ei aut­ta­nut kuin ri­ka­ta tu­ki­köy­si ank­ku­rin kään­tä­mi­sek­si y­lö­sa­lai­sin. Pu­to­si.

Y­an­mar työ­si nöy­räs­ti u­los tuu­let­to­mas­ta lah­des­ta. Pi­ti kam­pe­a kui­ten­kin e­des­ta­kai­sin ve­del­lä e­tu­vaih­teen tar­tut­ta­mi­sek­si.

Tun­nin tiu­kan nos­ton jäl­keen las­ket­te­lim­me Hi­va O­an ja Ta­hu­a­tan vä­li­sen sal­men myö­täi­seen 7-8 sol­mu­a i­so rei­vat­tu­na ja ge­no­aa­kin rul­lal­la.

Pi­dä kii­ni mis­tä saat

Ta­hu­a­tan ta­ka­na nä­kyi ol­leen toi­ses­sa lah­des­sa vii­si paat­ti­a, tut­tu­a ai­kai­sem­min, ank­ku­ris­sa ja toi­ses­sa kau­em­pa­na kol­me. Jot­kut o­li­vat nä­kö­jään jo viih­ty­neen pie­nen vii­kon ui­ma­ve­sis­sä, jon­ka­lai­nen Ta­hau­ku las­ke­van pu­ron ja swel­lin sa­men­ta­ma­na ei ol­lut.

Kun tuu­len­puo­len vuor­ten vai­ku­tus pa­rin tun­nin ku­lut­tu­a päät­tyi, al­koi ta­pah­tu­a. Tuu­li ja mai­nin­ki o­li­vat kaa­kos­ta ja kurs­si lou­naa­seen, jo­ten var­si va­kaas­ta me­nos­ta ei ol­lut ky­sy­mys. Tuu­li yl­tyi pa­rin päi­vän ai­ka­na, niin et­tä a­joit­tain pai­ne­lim­me pel­käl­lä poh­jaan rei­va­tul­la i­sol­la.

Jos­tain o­len lu­ke­nut, et­tä si­vu­tuu­les­sa jo al­le kah­den met­rin aal­lo­kos­sa ve­ne voi kas­taa mas­ton­sa ve­teen. Ei me­ri nyt­kään kor­ke­aa ol­lut 2-3 met­ri­ä, mut­ta jot­kut aal­lot yh­dis­tyi­vät kuin py­ra­mi­dik­si ja jos sel­lai­nen sat­tui koh­dal­le heit­to o­li mel­koi­nen. Ker­ran kes­kel­lä yö­tä, kun hei­lah­dus­ta vauh­dit­ti mur­tu­van aal­lon voi­ma­kas is­ku poh­jaan, yk­si ve­to­laa­tik­ko vaih­toi paik­kaa ja sa­ma­ten Riit­ta pu­to­si tuu­len­puo­lel­le ra­ken­ta­mas­tam­me punk­ka­kau­ka­los­ta suo­jan­puo­len pun­kal­le, on­nek­si mel­ko peh­me­äs­ti. Päi­vä­mat­ko­ja, y­li 150 mai­li­a ei us­kal­let­tu e­nää pa­ran­taa, vaan vauh­din hil­jen­nys 7-6 sol­muun aut­toi va­kaut­ta­mi­ses­sa. Pa­ri vuo­ro­kaut­ta o­li jo ol­lut lä­hes jat­ku­vaa sa­de­kuu­ro­a, jo­ten u­los em­me juu­ri nok­kaam­me pis­tä­neet

Tu­a­mo­tut, vaa­ral­li­nen saa­ris­to

Tu­a­mo­tut nä­ky­vät koo­kos­pal­mun kor­kui­si­na muu­ta­man mai­lin pääs­tä.

Kol­man­te­na yö­nä tuu­li al­koi kään­ty­ä i­tään ja hei­ke­tä, myös il­ma kir­kas­tui. Ta­ka­ro­an la­guu­nin pal­mun­lat­vat il­mes­tyi­vät ho­ri­sont­tiin seu­raa­va­na päi­vä­nä täy­del­li­sen ke­sä­ke­lin val­li­tes­sa. Si­tä seu­raa­va­na päi­vä­nä si­vuu­tim­me mel­ko lä­hel­tä A­pa­ta­kin, A­ru­tu­an ja Kau­ku­ran a­tol­lit. Mui­nais­ten me­ren­kul­ki­joi­den vaa­ral­li­sek­si ni­me­ä­mä saa­ris­to ei sil­lä ke­lil­lä ja sa­tel­liit­tien joh­dat­ta­es­sa vai­kut­ta­nut lain­kaan sil­tä. Tääl­lä vi­lah­ti ho­ri­son­tis­sa myös saar­ten vä­li­nen pie­ni rah­ti­lai­va. Muu­ta lii­ken­net­tä em­me ko­ko mat­kal­la ha­vain­neet.