1.4.2008 Ap­ril­li­a! Vii­dak­ko­ret­kel­lä

Heik­ki ”He­ka, Hes­su” on ve­tä­nyt mo­nen­lais­ta vii­dak­ko­ret­ke­ä. Nyt hä­nel­lä o­li äi­tin­sä Ii­ris ja tä­män serk­ku Ris­to su­ku­loi­mas­sa, jo­ten ret­kel­le läh­det­tiin tee se it­se pe­ri­aat­teel­la. He­ka kyy­dit­si kuu­den jouk­ku­eem­me maas­toon 2 km. Ne­li­ve­to-pick-u­pin ko­nel­ti toi­mi kar­tan­piir­ron a­lus­ta­na ja sa­nal­li­nen se­los­tus, Heik­ki­hän ei nii­tä sääs­tä, täy­den­si ky­nän vii­vaa. Riit­ta tal­ti­oi e­si­tyk­sen var­muu­dek­si vi­de­ol­le.

Nou­su­a kes­ti puo­li­tois­ta tun­ti­a, pai­koin hy­vin jyrk­kää ja o­sin kos­teu­des­ta liu­kas­ta pu­na­sa­vis­ta pol­ku­a pit­kin. Vauh­ti ei ol­lut ko­va sii­tä­kin syys­tä, et­tä luon­to­a seu­ra­sim­me tar­kas­ti. Jo­ku huo­ma­si lin­nun, toi­nen per­ho­sen. Hä­mä­hä­kit­kin o­li­vat sor­men­pään ko­koi­si­a, ja kas­ve­ja se­kä kuk­ki­a löy­tyi mo­neen ma­kuun. U­sei­ta la­je­ja tun­nis­tim­me ai­na­kin po­ru­kal­la. I­re­nen vä­ki on oi­kei­ta luon­to­ex­pert­te­jä o­vat sit­ten ky­sees­sä riu­tan ka­lat tai vii­da­kon ih­meet ja Chi­mun mie­his­tö on myös mo­nil­la mat­koil­laan tie­don jos toi­sen­kin mie­leen pai­na­nut.

Mä ok­sal­la y­lim­mäl­lä

Se­län­teen hui­pul­ta 400 met­ris­tä luu­lim­me jo Län­gel­mä­ve­den siin­tä­vän ja Roi­neen ar­mais­ten aal­to­jen ..., mut­ta Bu­e­na­ven­tu­ran lah­ti­han se sii­nä au­ke­ni e­teem­me ko­ko ko­meu­des­saan ja kaik­ki kol­me leik­ki­ve­neen ko­kois­ta purt­ta siel­lä kel­lui­vat Ka­ri­bi­an­me­ren si­nes­sä.

Mat­ka jat­kui har­jul­la. Hyl­kä­sim­me hou­kut­te­van pu­ro-pu­tou­suin­nin, sil­lä 400 met­rin las­kun se o­li­si kyl­lä kruu­nan­nut, mut­ta mis­tä voi­mat taas ki­pu­a­mi­seen yh­tä kor­ke­al­le?

O­lem­me­ko ek­sy­neet?

Kol­me tun­ti­a va­el­let­tu­am­me har­jan­ne al­koi kään­ty­ä vää­rään suun­taan. Pa­laam­me­ko ai­kai­sem­min ha­vait­se­maam­me ris­teyk­seen, vai­ko jo­pa sa­maa tie­tä ta­kai­sin? Ei, läh­dim­me las­keu­tu­maan ai­van jyrk­kää pol­ku­a. Ta­pi­ol­la o­li mu­ka­na mac­he­te, jol­la hän si­val­te­li sau­vat kai­kil­le. Ne o­li­vat vält­tä­mät­tö­mät tu­ki­pis­teet liuk­kaas­sa rin­tees­sä, yh­tä liuk­kai­den ir­to­ki­vien luis­kah­del­les­sa jal­ko­jem­me al­la.

Yht’äk­ki­ä pol­ku päät­tyi. Se o­li kas­va­nut um­peen. Pa­laa­mi­nen ta­kai­sin o­li­si juu­ri mah­tu­nut päi­vän­va­loon, mut­ta on­ko meil­lä voi­mi­a nous­ta en­sin nil­ja­kas jyr­kän­ne ja taas seu­raa­va a­las­me­no? Au­rin­ko o­li vä­lil­lä pil­ves­sä, ja si­tä pait­si niin yl­hääl­lä päi­dem­me pääl­lä, et­tä il­man­suun­tien ar­vi­oi­mi­nen sii­tä o­li e­pä­var­maa.

Jou­dum­me­ko yö­py­mään vii­da­kos­sa. Ta­pi­o ja Ee­va o­li­vat jou­tu­neet ti­lan­tee­seen Tri­ni­da­din vii­da­kos­sa ve­neen mel­kein nä­ky­es­sä. Kan­gas­met­säs­sä voi kom­pu­roi­da pi­me­äs­sä­kin, mut­ta si­tä ris­ki­ä ei voi ot­taa vii­da­kos­sa jyr­kän­tei­den ja sil­mil­le is­ke­vien kas­vien ta­ki­a. En­täs hir­mui­set ja­gu­aa­a­rit, joi­ta Hes­su o­li ker­to­nut tääl­lä o­le­van? Huu­le­na Hes­sul­le hei­tet­ty: Jos ei huo­men­na ol­la ta­kai­sin, niin käyn­nis­tä et­sin­nät, al­koi näyt­tää ai­na to­den­nä­köi­sem­mäl­tä.

Ta­kai­sin si­vis­tyk­sen pa­riin

Kol­men mie­his­tön kä­si-gps:t ja kom­pas­sit di­git­ti­vät ve­neis­sä, ei­vät­kä re­puis­sa. Ti­mo läh­ti tie­dus­te­le­maan kor­keus­käy­rää pit­kin ja löy­si po­lun. Pi­an se yh­tyi suu­rem­paan ja saa­vuim­me lai­dun­mail­le tu­tuil­le maa­mer­keil­le. E­väät meil­lä o­li kai­kil­la ol­lut, vä­li­pa­laa ja juo­maa, mut­ta il­ta­päi­vän kuu­muu­des­sa suut nap­sui­vat, laa­hus­ta­es­sam­me koh­ti mai­nos­tet­tu­a kei­das­ta po­lun pääs­sä. Is­tu­maan, le­pää­mään! Saim­me e­rit­täin mait­ta­vat ka­na­rii­si­an­nok­set 1,5 €:llä, ei­kä nii­den huuh­to­mi­nen pa­ril­la Bal­bo­a-o­lu­el­la ja muul­la vir­voi­tuk­sel­la nos­ta­nut nu­me­roi­ta e­des kak­sin­ker­tai­sik­si.

I­loi­si­a­han Heik­ki, Mar­ja ja vie­raan­sa muu­ten­kin o­li­vat, mut­ta vai­kut­ti sil­tä, et­tä ret­ku­eem­me il­mes­ty­mi­nen ta­kai­sin o­min ja­loin ja sa­ma­na päi­vä­nä o­li hel­po­tus. Pe­las­tus­ret­ki­kun­taa ei sit­ten­kään tar­vin­nut va­rus­taa.

Ris­sa­sil­la Ril­laa­mas­sa

Kuul­tu­aan, et­tä ve­neem­me o­li­vat seu­raa­va­na päi­vä­nä nos­ta­mas­sa ank­ku­rei­taan, Heik­ki, huo­li­mat­ta o­mis­ta vie­rais­taan, kut­sui ko­ko ba­le­tin gril­lin­sä ym­pä­ril­le. Jot­kut ha­ki­vat li­haa kau­pas­ta, Hei­kin kyy­dil­lä tie­tys­ti, toi­set toi­vat juo­mi­a ja muu­ta suu­hun­pan­ta­vaa ve­neil­tä, vaik­ka Mar­ja ja Heik­ki o­li­vat kyl­lä täs­sä vai­hees­sa val­mis­ta­neet mah­ta­van mää­rän schas­lik-var­tai­ta.

Ruo­kaa ja juo­maa riit­ti­kin ai­na äh­kyyn as­ti, mut­ta sääs­tö­lin­joil­la ei ol­tu jut­tu­jen­kaan suh­teen. Pur­jeh­duk­set maa­il­man e­ri puo­lil­la o­li­vat tie­tys­ti ai­hei­na, mut­ta vie­lä suu­rem­man pai­non sai­vat luon­to, sen il­mi­öt, e­läi­met ja kas­vit. Ja kai­kil­la o­li niin mu­ka­vaa.

I­re­ne

I­re­ne, Jon­me­ri 40, val­mis­tui 1974. Jo seu­raa­va­na vuon­na se pur­jeh­ti Vä­li­me­rel­le ja sei­lai­li siel­lä kun­nes y­lit­ti At­lan­tin 90-lu­vun a­lus­sa ja sii­tä as­ti pur­jeh­ti­nut Ka­ri­bi­an­me­rel­lä. Su­ku­pol­vi on vaih­tu­nut mie­his­töis­sä ja o­mis­tuk­ses­sa sa­man su­vun si­säl­lä. Ta­pi­o ja Ee­va Hä­mä­läi­nen o­vat huol­ta­neet ja uu­dis­ta­neet ve­net­tä ah­ke­ras­ti. Lu­ke­mat­to­mat oi­val­luk­set sen va­rus­teis­sa te­ke­vät sii­tä heil­le oi­val­li­sen, pit­kik­si a­joik­si sa­ta­mis­ta riip­pu­mat­to­man ve­neen. Ve­si­ko­ne, mo­ni­puo­li­nen sa­de­ve­den­ke­räys ja tie­to se­kä tai­to me­re­ne­lä­vien hyö­dyn­tä­mi­ses­sä sai hei­dät vii­mek­si py­syt­te­le­mään a­su­mat­to­mil­la A­ves-ko­ral­li­saar­ten ja riut­to­jen ve­sil­lä kah­dek­san vik­ko­a yh­tä­me­no­a. Tar­vi­taan sii­hen kyl­lä rei­lus­ti so­pi­vaa e­lä­mä­na­sen­net­ta­kin.