Kap Verde - Barbados | |
Atlantin ylitys osa 2 | |
2007.12.20 | |
2010.04.13 |
Satamassa oli urheilujuhlan tuntua. Tietojen mukaan ainakin 7 pohjoismaista venettä piti olla lähdössä Iiriksen ja Libertasin lisäksi. Päivän aikana selvisi, että jotkut olivat lähtöään rukannneet.
Tanskalainen Chili, Ballad 30:n kopio, nauravine yksinpurjehtijoineen paineli kuitenkin ulos suuntanaan Tobago, meidän muiden torvien toitotusten seuraamana. Ankkuripaikalta lähti liikkeele ainakin pari paattia.
Niinikään tanskalainen Avalon, Gecco 38, peruutti aivan vierestämme ja jatkoi pohjareivissä neljän miehen miehistöineen San Antaon ja Sao Vicenten välisen salmen tuiverrukseen.
Jonkun aikaa olimme jo istuskelleet toimettomina, ja seuranneet touhua. Vesitäydennystä, polttoainetta ja eväskuormia siirtyi laiturilta veneisiin.
Klo 1500 pudotimme peräkiinnityksen veteen ja peruutimme laiturivälistä Libertasin vierestä. Kerran reivattu iso saatiin samantien ylös, kone sammuksiin sekä pakoputkiventtiili kiinni. Reittipiste oli lähes suoraan lännessä 2030 mailin päässä, Barbados.
Miksi Barbados?Muutamat veneet kertoivat olevansa matkalla Barbadokselle, mm Libertas.
Saari on perinteinen ylityskohde. Mm. ARC-ralli rantautui siellä aikoinaan. Se tulee myös eteen ensimmäisenä sata mailia ennen muita. Barbadoksen vieraslippukin on ollut vuosia mukanamme käyttämättömänä. Siis vähemmästäkin, miksi ei Barbados.
Atlantin purjeet ja tuuletMindelon tuulet eivät pettäneet koko Atlantin ylityksen aikana. Isopurje ainoastaan käväisi täytenä pariin otteeseen. Kakkosreivi, joka Iiriksessä pudottaa purjetta 5m ja jättää sen alaksi n. 10 neliötä, oli riittävä useimmiten. Itsenäisyyspäivän tienoilla, neljään päivään ei jenniäkään montaa kierrosta avattu. Se oli muuten kaiken aikaan puomilla spiirattuna, eli virsarina paineltiin ja vain pari-kolme jiippiä tehtiin koko matkalla. Suht. vähäinen purjehomma tähtäsi lähes aina vauhdin vähennykseen. Kaipa yhtä usein piti sitä lisätä. Emme juuri antaneet tasaisen vauhdin kiivetä seitsemän solmun yli eikä vastaavasti alle kuuden. Muutama kierros jenniä sisään tai ulos yleensä riitti.
Vaikka puuskiakin oli esim. sadekuurojen yhteydessä, niin tuuli pysyi sekä suunnaltaan, että voimaltaan hyvin tasaisena. Arvioimme 20 m/s parhaimmillaan ja harvoin alle 15 m/s. Meri oli n. nelimetristä, joukossa tietysti aina isompia möhkäleitä. Vesi pysyi hyvin paatin ulkopuolella, mitä nyt sivuhyökkäys joskus roiskautti. Rullauksesta ja äkkinäisistä heitoista ei ollut puutetta, niin että aivan joka päivä ei viitsitty edes hellaan koskea. Nälkäinen kyllä muutenkin ruokansa löytää.
Optin verran purjeita vie 6-7 solmua, alamäessä innostuu 10:een.
Ruorimies vailla vertaaEi syö, ei pyydä ryyppyä, eikä väitä vastaan. Sehän on "Väinö" Hydrovane-tuuliperäsin, joka selvisi urakastaan, valtameren jokaikisestä mailista, eleettömään tapaansa kiitettävästi.
Vaikka pilvisiä päiviä oli paljon, sähköhuollosta vastasivat paneelit. Rutlandin 910-myllykin kantoi kortensa kekoon, koska myötäisestä nyt jäi jäljelle kunnon puhallus.
Yhtä tärkeää kuin sähkön tuotto, on tietysti sen kulutuksen minimointi. Iiriksessä on merellä vain kaksi mainittavaa kuluttajaa: Kolmivärilyhty maston huipussa paloi 12-13 tuntia/vrk:ssa, mutta kylmiön on pelattava koko vuorokausi. Onneksi toistaiseksi sen käyntiaika on alle 25/100.
Kone sammutettiin Mindelon satamassa ja startattiin maili ennen Barbadoksen Port ST. Charlesia. Tosi paljon paremmin kuin v. 1999, jolloin sekä lataukseen että eteenpäin pääsyynkin poltettiin löpöä n. 250 l.
Väinö-Hydrovane, miehistönjäsen, joka ei viikkoihin syö eikä juo. Päivittäinen kutitus (kuvassa) riittää.
NumeroitaMindelosta 1.12.2007 klo 1500 LT (-1).
Port St. Charles, Barbados 15.12.2007 klo 1300 LT (-4).
2030 mailin isoympyrä mutkiteltiin 2079 mailiksi. Sitä kelattiin 2 viikkoa ja 1 tunti.
Keskinopeudeksi tuli 6,2 solmua. Päivämatkat tasaisesti n. 150 mailia.
Ekana yönä nähtiin 1 laiva ja kolme purjevenettä. Niistä yksi oli Libertas , joka pyyhkäisi vauhdilla ohi lännen horisonttiin.
Myöhemmin matkalla nähtiin kolme venettä, 1 kalalaiva ja 2 muuta laivaa. Muutamia VHF-keskusteluja tai kutsuja kuultiin myös.
Suuria kaloja tai delfiineitä ja valaita ei nähty ainuttakaan!
Vesipääskyjä oli aivan meren keskelläkin jokunen. Suula ilmestyi 2-3 päivää ennen rantaa ja fregattilinnut saaren tuntumassa.
BarbadosEnsi kosketus oli saaren NW-kantilla Port ST. Charlesin laiturin reunaan. Siinä maininki pumppasi niin, että se jäi minuuttiin. Selvitykseen sinne olimmekin vain menossa, ja myöhemmin selvisi, että ei siellä virkamiehiä viikonloppuna olisi ollutkaan. Niin selvisi sekin, että satamamaksu olisi ollut luokkaa € 65.
Saman tien jatkettiin 10 mailia etelään pääkaupunki Bridgetownin redille. Ankkuroitiin, kuinkas muuten, kuin Libertasin viereen. Juha Saarinen kävi heti hakemassa meidät jollallaan heille ja valtameren ylityskokemuksien ohella saimme tuoreet ohjeet selvitykseen.
Nyt muutaman päivän kuluttua tuntuu, että kannatti tämäkin saari nähdä.
Bridgetown on kyllä vilkas ja meluisakin paikka, etenkin nyt joulun alla. Meillekin tutut joululaulut raikavat radiossa, kaupoissa ja kaduilla, mutta asukkaat, varsin tummat, ovat hyvinvoivan näköisiä, iloisia, huomaavaisia ja kohteliaita. Rasismiin, joka ei ole tuntematonta Karibian alueeella, emme ole törmänneet.
Vanhaa Bridgetownia. Uudet autot ovat kohta taloja isompia.