7.12.2008 Whangarei | |
2008.12.07 | |
2010.04.13 |
Whangarein alue on 68 000:n asukkaansa koti. Varsinainen kaupunki näyttää pieneltä ja vaatimattomalta, sillä ihmiset asuvat omakotitaloissaan ympäristössä. Vain muutama julkinen tai pankin tai vakuutuksen talo kurottaa yli kahden kolmen kerroksen.
Keskustan kaupunginosa naapurustossamme on korskeiden autokauppojen valloittama. Kaikkien maailman merkkien myymälöiden lasit kiiltävät kilpaa niiden pihojen vauhtihirmujen kanssa. Pikasilmäyksellä niiden hinnat, kuten muutkin hinnat täällä, näyttävät olevan numeroina samat, kuin siellä kotona. Täkäläisten onneksi NZD on alle puoli €:a.
Kiiltää
Jos autokauppojen väliin jää joku muu liike niin se on rengas-, akku-, korjaamo-, maalaamo tai varaosaliike, mutta suunta on sama – baanalle. Sanomalehdet ovat kyllä väärällään mukavihreyttä, dieseliä ja hybridiä, mutta kansa painaa kaasua.
Pyöräkauppojakin on useita, mutta pyörät ovat vielä puodissa. Ei niitä liikenteessä näy, jalankulkijoista nyt puhumattakaan. Kaupunki on autoille suunnniteltu. Meillä kesti pari päivää löytää maalattu suojatie. Reunakivissä on kyllä luiskat risteyksen lähellä, mutta ei siihen ansaan arvaa askeltaa, sillä autot tuntuvat lähestyessään vaan kiihdyttävän. Liikennevalotkin ovat kaikki autoille. Vain nappia painamalla jalkamies saattaa saada vihreän, autojonon loputtua. Sanoin, että ainoa oikeuteni liikenteessä on painaa tuota nappia, niinpä, niin lapsellista kuin se onkin, painelen niitä oikealle ja vasemmalle mennen tullen.
Totuuden nimessä on sanottava: Vaikka toisaalla onkin tappamisen meininki, niin kävelykeskustan suojateiden läheisyydessä ei uskalla norkoilla, koska autojono seisoo jo siltä varalta että sittenkin lähtisit katua ylittämään.
Tässä maassa on isompiakin kaupunkeja, Aucklandkin miljoonasellainen, mutta jo Whangarei ostoskeskuksineen on kuin tavarataivas, josta Tyynenmerenylittäjät tätä ennen ovat vain voineet unelmoida. Ehkä osa ihmettelystämme johtuukin meidän tottumisestamme vaatimattomampiin oloihin matkan varrella.
Vene-WhangareiWhangarei tarkoittaa maori-kielellä erinomaista satamaa. Onko näin, tulemme näkemään, mutta tarjolla on kaiken sortin venepalveluita, muutama marina, monta telakkaa, venetarvikeliikettä, purjeen- ja peitontekijää, rikaajaa ja koneliikettä. Ensi pyöräretki n. kolmen kilometrin päähän Dockland 5-telakalle ja sen naapurin hiekkapuhallus/maalaamoon veti vesiperän. Wayne tulee ip. katsomaan sovimme konttorinaisen kanssa. Ei tullut, mutta kun sain seuraavana päivänä hankittua NZ-prepaid-simkortin, niin jopa oli matkalla.
Katsoimme mitä puhalletaan: kantta, pohjaa, ketjoboksia ja peräpaksien sisäkulmia. Milloin? Maaliskuussa! Seuraavana päivänä sain tarjouksen, joka toteutettuna viilaa Visa-kortista aimo siivun. Viilaa mitä viilaa, mutta kulkuneuvon, on oltava ainakin joltisessa kunnossa pysyäkseen liikkeellä, eivätkä ylläpidon kustannukset välttämättä ole suuremmat matkalla kuin kotonakaan.
Pienen kaupungin elämänrytmi on kiihkeä. Jos et ehdi...parturi telakka-alueen liepeillä.
.
Suomi 91vChimu tuli aivan peräämme odotuslaituriin. Sirkka-Liisa ja Timo kutsuivat meidät itsenäisyysjuhliin. Menu osoittautui herkulliseksi, pääosassa heidän matkalla saamansa kahawai-kalat. Kohtuullisten virvokkeiden jälkeen katsoimme läppärin ruudulta Edvin Laineen Tuntemattoman ja kuuntelimme sen päälle Finlandiaa.
Vas. Sirkka-Liisa, Timo, Riitta, Pekka
Joku voisi syyttää pateettisuudesta, mutta ajallisen etäisyyden lisäksi elokuvan tapahtumiin, myös huikea kilometrimäärä kotimaahan lienee vaikuttanut siihen, että illan ohjelma meidän kaikkien mielestä oli sopivan, mukavan isänmaallinen ja vaikuttava.
Meidän juhliessa, sataman kolmannen puolisuomalaisen, Tuulivein, Marja Luoma-Schmid lensi Saksan kautta Koti-Suomen vierailulle.