30.9.2008 Sa­mo­al­ta Ton­gal­le

U­los­sel­vi­tys A­pi­as­ta o­li­si ol­lut vie­lä hel­pom­pi jos o­li­sin muis­ta­nut käy­dä maa­han­tu­lon kont­to­ris­sa juu­ri pol­ke­mal­lam­me to­ri­reis­sul­la. No on­nek­si muu­ta­ma li­sä­kil­sa ei hait­taa. Muut käyn­ti­pai­kat o­li­vat­kin ai­van naa­pu­ris­sa. Sa­ta­ma­konnt­to­ri ve­rot­ti ma­ri­na­mak­su­a las­ke­tus­ti, 8 päi­vää, 306 WSD, n 93 €, si­tä vie­lä koh­tuul­lis­ti se, et­tä en­nen kuin ma­ri­naa o­li, sa­ta­ma pe­ri kuu­le­ma 50 USD jo­ka ta­pauk­ses­sa, jo­ka mak­su nyt o­li pois­sa. Tul­li ha­lu­si läh­tö­pa­pe­ris­taan 33 WSD=10 €.

Tuul­ta o­li hei­koh­kos­ti. Va­luim­me n. nel­jää sol­mu­a. Kol­me tun­ti­a pi­ti ko­neil­la il­lal­la, et­tä pää­sim­me saar­ten vä­lis­tä pa­rem­mal­le, e­te­lä­suun­nal­le. Pal­jon ei vauh­ti pa­ran­tu­nut en­nen seu­raa­vaa puo­li­yö­tä, jol­loin Ton­gal­le tu­lo­a en­no­koi­den siir­ryim­me kes­ki­vii­kos­ta suo­raan per­jan­tai­hin 3.10.

Kuin is­kus­ta rau­hal­li­nen ja hi­das kul­kum­me kal­lis­tui sa­de­kuu­ron puus­kaan, jo­ka tun­tui kes­tä­vän ja kes­tä­vän. Me­ri nou­si het­kes­sä ja ve­si len­si yl­hääl­tä ja al­haal­ta. Pa­hin al­ku tu­li jo­pa Ton­gan suunn­nas­ta, SSW, mut­ta al­koi va­kiin­tu­a niin, et­tä ko­neen ja rei­va­tun i­so­pur­jeen a­vul­la py­syim­me SSW-suun­nas­sa, kun o­lim­me en­sin tun­nin ver­ran toi­sel­la hals­sil­la väis­tä­neet ve­de­na­lais­ta tu­li­vuor­ta ja e­pä­var­maa sy­vyys­tie­to­a sen lä­hei­syy­des­sä.

Kol­men tun­nin pä­ris­te­lyn jäl­keen pys­tyim­me pi­tä­mään sa­man vauh­din ja suun­nan pie­nil­lä pur­jeen­li­suil­la­kin vii­mei­set 20 mai­li­a. Ke­li pa­he­ni en­ti­ses­tään, mut­ta klo 14 saim­me 3000 kier­rok­sen, joi­ta har­voin käy­täm­me, a­vul­la pai­nu­a si­sään ka­pe­aa, hy­vin mer­kit­ty­ä väy­lää Niu­a­to­pu­ta­pun sa­ta­maan.

Jäl­keen­päin sää­kart­taa tut­kies­sa, pöl­ly­tys al­koi ai­van en­nus­te­tus­ti, jo­ten vii­sas ja tark­ka o­li­si a­ja­nut ko­neel­la hi­taim­mat o­suu­tem­me ja tul­lut sa­ta­maan juu­ri ke­lin al­ka­es­sa.

Lii­kaa jän­ni­tys­tä sa­mal­le päi­väl­le

Kaik­ki o­li niin rau­hal­lis­ta, kuin voi ol­la 20 se­kun­ti­met­rin tuu­len kis­ko­es­sa paat­te­ja ket­juis­saan ja voi­maik­kai­den sa­de­kuu­ro­jen rum­mut­ta­es­sa kan­teen, sa­mal­la kun nel­jän jenk­ki­ve­neen VHF-kes­kus­te­lu­jen ”rod­zer thät” kai­kui ra­di­os­ta tau­ko­a­mat­ta. A­si­aa­kin o­li: Kak­si muu­ta US-ve­net­tä o­li läh­te­nyt koh­ti Va­vau­ta 180 mai­li­a e­te­lään e­del­li­se­nä aa­mu­na. Sa­ma, mei­dän saa­mam­me pöl­ly o­li py­säyt­tä­nyt ne vä­hän y­li puo­li­mat­kaan, ja ne o­li­vat kään­ty­neet ta­kai­sin. E­kan, Ar­go­nau­tin pi­ti tul­la klo 2000, ja po­ruk­ka ru­pe­si val­mis­te­le­maan sen ”luot­saus­ta” si­sään pi­me­äs­sä.

Il­lan hä­mär­ty­es­sä, kii­ka­roin väy­läl­le. O­soit­tau­tui, et­tä toi­nen tolp­pa­pa­ri ul­ko­a­päin n. puo­len mai­lin pi­tui­sel­la, ka­peim­mil­laan vain 20 met­rin le­vyi­sel­lä ka­pe­al­la o­suu­del­la o­li va­lais­tu, sa­moin si­sin vih­re­ä ja li­säk­si vie­lä ai­na­kin kol­me seit­se­mäs­tä tol­pas­ta laa­je­ne­van ank­ku­ri­pai­kan ym­pä­ril­lä. Sen si­jaan hy­vin päi­väl­lä nä­ky­vät val­ke­at lin­ja­mer­kit o­li­vat va­lai­se­mat­ta.

Ar­go­nau­til­la o­li kuu­le­ma GPS-reit­ti lait­tees­saan, mut­ta. Yk­si jol­la, po­ru­kan voi­mak­kain ja suu­rin rib, läh­ti väy­läl­le kä­si­va­loi­neen vas­taan ja toi­nen o­li val­miu­des­sa. Ar­go­naut lä­hes­tyi väy­län­suu­ta ja jol­la ker­toi va­lai­se­van­sa tois­ta u­loin­ta tolp­paa. Star­bo­ard, star­bo­ard, star­bo­ard!!! Mon­ta ker­taa tois­tu­va hä­täi­nen huu­to VHF:ssä: Oi­ke­al­le, oi­ke­al­le ...! Sai har­vat hiuk­se­ni nou­se­maan pys­tyyn. Vaik­ka tuu­li o­li vie­lä­kin myrs­kyi­sä, e­tu­na tu­li­jan kan­nal­ta o­li, et­tä se pu­hal­si vas­tai­se­na väy­läl­lä. Tuos­sa tuo­ki­os­sa Ar­go­naut kier­te­li ym­pä­ril­läm­me ank­ku­ri­paik­kaa et­sien.

Seu­raa­van aa­mun val­jet­tu­a tu­li si­sään toi­nen ta­kai­sin pa­lan­nut Han­nah US, a­me­rik­ka­lais­mal­li­nen kos­te­ri n. 40 jalk, jos­ta pe­rä ”lei­kat­tu” suo­rak­si, ja jos­tain muu­al­ta sei­lan­nut Kai­ros US, Is­land Pac­ket 34. Ra­di­o­aal­loil­la ei ol­lut hil­jai­sem­paa. Kuu­lim­me, et­tä Ar­go­nau­til­ta, klas­si­sen näk. 38-40 jalk. o­li ve­to ol­lut ka­teis­sa au­kol­le saa­vut­tu­aan. Ko­ne­huo­nees­ta sen o­li saa­nut kyt­ket­ty­ä. Gps:kin o­li til­tan­nut juu­ri ka­naa­lis­sa, ei­kä ank­ku­ri­pai­kal­le tul­les­sa löy­ty­nyt ank­ku­ri­pe­lin sää­din­tä.

A­vus­ta­van jol­lan kus­ki ker­toi sa­mas­sa kes­kus­te­lus­sa ol­leen­sa täy­sin hu­kas­sa väy­läl­lä, mut­ta hä­nen mu­ka­naan ol­lut pai­kal­li­nen Ni­co, o­li tark­kaan tien­nyt mis­sä o­li ja mi­ten toi­mi­a.

Se­kä Ar­go­nau­tin, et­tä a­vus­ta­van jol­lan E­ag­les Wing­sin kip­pa­rit va­kuut­ti­vat yh­teen ää­neen, et­tä ei e­nää kos­kaan tois­te!

Meil­lä o­li ol­lut, juu­ri saa­vut­tu­am­me, il­ta­päi­vä ai­kaa seu­ra­ta ja miet­ti­ä mi­tä o­li­si teh­tä­vis­sä, mut­ta em­me o­sal­lis­tu­neet ta­pah­tu­maan, jo­ka muis­tut­ti pe­las­tus­toi­mi­a, ja o­li­si var­sin hel­pos­ti voi­nut sel­lai­sek­si kään­ty­ä­kin.

Il­man hen­gen­hä­tää ei y­leen­sä o­le syy­tä ris­kee­ra­ta. Me­rel­le aa­mu­a o­dot­ta­maan jää­mi­nen ei o­le mu­ka­vaa, mut­ta u­seim­mi­ten tur­val­li­sem­paa. Täs­sä ta­pauk­ses­sa lin­ja-tau­lut o­li­vat hel­pos­ti saa­vu­tet­ta­vis­sa, ja a­pu­jouk­ko­ja riit­tä­väs­ti. O­li­si ol­lut mah­dol­lis­ta lä­het­tää pa­ri nii­tä va­lai­se­maan tai suo­ras­taan va­lo­a kum­mas­ta­kin näyt­tä­mään ra­di­o­yh­teyk­sin. Ke­sym­mäl­lä ke­lil­lä o­li­si voi­tu lä­het­tää jol­la jo­ka tol­pal­le. Nyt se ei ol­lut mah­dol­lis­ta­kaan ja u­se­am­pi o­li­si var­maan se­koit­ta­neet ti­lan­net­ta. Myös päi­vän­va­los­sa e­tu­kä­teen a­jet­tu reit­ti kä­si-gps:ään o­li­si saat­ta­nut hel­pot­taa jol­lan o­rien­toi­tu­mis­ta.

Me o­lim­me o­rien­toi­tu­neet sel­vit­tä­mään maa­nan­tai­na. Em. Kai­ros ha­lu­si teh­dä sen he­ti, kun mah­dol­lis­ta. Hei­dän 24-vuo­ti­as poi­kan­sa kus­ka­si jol­lal­la 1 mie­hen ja 3 nai­sen vi­ra­no­mais­par­ti­on heil­le ai­van naa­pu­riim­me. Kun o­li val­mis­ta ky­syi­vät meis­tä. Ker­roin tar­koi­tuk­sem­me, mut­ta sa­noin jos on pak­ko, niin sii­tä vaan. Juu on ja il­man y­li­työ­mak­su­a. Poi­ka lu­pa­si kus­ka­ta po­ru­kan meil­le ja vie­lä ta­kai­sin ran­taan. Hil­jai­nen ka­ran­tee­ni­mies is­tui soh­van nurk­kaan vilk­kaam­pien rou­vien, tul­lin, ter­vey­den ja maa­han­tu­lon vie­reen. Pa­pe­rin, pa­ri kul­le­kin täy­tet­ty­ä­ni ja Rii­tan po­ruk­kaa kah­vi­tel­tu­a Kai­rok­sen poi­ka heit­ti­kin jou­kot mai­hin.