28.9.2008 Ei apeutta Apiassa | |
2008.09.29 | |
2010.04.13 |
Suomalaisen murremuodon mukaan voit olla apia, kun yleiskielessä olet apea. Polynesian kielet eivät liene aivan suomensukuisia, vaikka useat sanat meikäläisiä, aivan erimerkityksin, muistuttavatkin. Kirjoitettujen sanojen ääntäminenkin on helpompaa suomalaiselle, kuin esimerkiksi englantilaiselle. Siihen se helppous loppuukin osaltamme. Kielitaitomme rajoittuu edelleen pariin sanaan. Pään kovuus ei ole ainut syy, vaan englannin kielen vahva asema Samoalla tekee paikallisen kielen oppimisen vieraille tarpeettomaksi.
Apia Marinassa on rauhallista
Viikon verran olemme vanhenneet edellisestä sepustuksesta. Marinassa on rauhallista ja palvelut lähellä. Vesiletkumme laiturilla tarjoaa päivittäin niin kuumaa vettä, että iho ei käryämättä kestä. Se jäähtyy kyllä hieman, kun jaksaa odottaa ja lorottaa. Lähin ravintola on laiturin tyvessä kadun toisella puolella. Ruoka-annoksen näissä vähän länsimaisittain suuntautuvissa saa n. 10-13 talalla=West-Samoan Dollar, joita €:oon mahtuu 3,29. Ja jos jano vesipulloista huolimatta vaivaa, Vailima-olut lisää laskua á 1,3 €. Etenkin pyörällä muutkin palvelut saavuttaa minuuteissa. Esim. katettu tori on värikäs ja edullinen hedelmien ja vihannesten ostopaikka. Siellä voi myös ruokailla edullisesti ja samalla pääsee lähemmäs kansan syviä rivejä. Hinnat ovat yleisesti ottaen halvemmat, kuin naapurissa Am. Samoalla, ja kauppoja on enemmän ja lähempänä. Tuontituotteista monet ovat samoja, samojen konttilaivojen Uudesta-Seelannista ja Australiasta kuljettamia.
Pyöristä ja liikunnan tarpeestamme johtuen emme ole turvautuneet takseihin, vaikka niitä täällä vilisee Panaman malliin. Pienin maksu on 0,7 € ja kaverit tulivat Vailimaan n. 5 km 2,2 €. Busseja ei täällä olekaan niin paljon, kuin Am. Samoalla. Ne ovat myös isompia ja näyttävät pullistelevan etenkin koululaisten liikehtiessä.
Takseja, hyväkuntoisia perus-sedaneita riittää
Bussit ovat jämäkämpiä, kuin Amerikan Samoalla
Noin veneen päivävauhtia on tullut uusia, kaikki Pago Pagosta. Nyt on viisi jenkkiä, kaksi saksaa ja englantilaista sekä kai aussia, lippuja ei aljon näy, sekä meidän laillamme yksi Kanadasta ja Itävallasta. Muutama on mennyt merelle.
Pientä huoltoa on saatu aikaiseksi, pesty kylkiä, kantta ja pilssiä. Töihin kannattaa ryhtyä heti, kun näkee kuuden tienoissa, sillä päivällä on kuumaa. Merivesi satamassa on 30 astetta ja ilma muutaman asteen enemmän. Pari tuntia voi robottaa, sitten on parasta levätä välillä ja jatkaa vähän ennen pimeää.
Hyvä ohje, mutta pitäisikö turismiakin harjoittaa vain hämärissä? Eilen talutimme pyöriä runsaat puolet viidestä kilsasta Villa Vailimaan 200 metrin korkeuteen. Senhän kunnon pyöräilijä, kunnon pyörällä olisi polkaissut alle vartissa, mutta kansaneläkeikää lähestyessä, kannattaa kuumuudessa kiiruhtaa hitaasti.
Villa Vailima on Robert Louis Stevensonin entinen kartano. Monet tuntevat ainakin Aarresaari-kirjan, Dr Jekyll&Mr Hide ja Kidnapped, kaikki best-sellereitä. Miten viimeinen on suomennettu en tiedä. Kirjailija ehti kirjoitta kaikkiaan 30 kirjaa, joista kymmenkunta asuessaan Samoalla viimeiset viisi elinvuottaan.
Lesken jälkeen tila ehti olla saksalaisen liikemiehen asumus, ennenkuin Saksan valtio rupesi Samoaa sieltä hallitsemaan ennen I:stä maailmansotaa. Sen jälkeen sieltä hallittiin Uus-Seelantilaisin voimin, kunnes se oli viimein paikallisen kuninkaan residenssi.
Kirjailija
Nyt rakennus on museona, ehkä liiankin hienoksi remontoituna. Se on ajan mukaan kalustettu, joka huoneessa myös jokunen aito perheelle kuulunut esine. Opaskierroksen lyhyt, vähäeleinen historiikki sai talon elämään mielikuvituksessa. Eräässä Robertin kirjasto/työhuoneen nurkan hyllyssä oli valikoima Aarresaarta eri kielillä mm. kaikista pohjoismaista, joukossa parikin suomalaista, tuttu laitos kansikuvineen 50-luvulta.
Museothan eivät riitä aktiivituristeille. Huolimatta puolipäivän helteestä aloimme vaeltaa ylös viereisen Vaia-vuoren kylkeä. Hien valuessa virtanaan, ajattelimme kuinka samoalaiset, tosin 200 miehen voimin, olivat päivässä avanneet tämän 250 metrin korkeuseroisen polun sademetsäjyrkänteeseen 114 vuotta sitten, täyttääkseen Tusitalan, kuten he kirjailijaa nimittivät, Tarinankertojan, viimeisen toiveen tulla haudatuksi vuoren huipulle.
Villa Vailima sai valkeat värinsä saksalaisaikana. Hauta huipulla yksinäisen puun alla.
Näköala
Haudaltaan kirjailijan henki näkee, 450 metristä, Villa Vailiman aivan jalkojensa juuressa. Toisella puolella siintää Apia satamineen ja meri. Samaa maisemaa ihailimme mekin eväitä nauttien ja vesipulloista hikoiltuja litroja elimistöön palauttaen. Alas tulimme helposti viidakosta vetäisimiimme keppeihin jyrkänteissä tukien ja loppumatkan pyörinemme rullaten.
Chimun Sirkka-Liisa ja Timo ovat miettineet paluuta itään Samoalle ja Tongalle, koska joutuivat (saivat) painella suoraan Fidzille sukulaisia tapaamaan. Viimeviestissä vastatuuli ei enää, syystä houkutellut, vaan katseet olivat kääntyneet länteen, Vanuatulle ja Uuteen Kaledoniaan.
29.9.2008Venehuoltoa edelleen rannassa ja itsellemme haimme sitä torin nurkilta.
Katselimme juuri Usgrib-säätä. Sen mukaan pari päivää tuulet olisivat suht edulliset Tongan suuntaan. Kovempien kaakkoisten jälkeen näyttäisi, että vasta viikonloppuna voisi olla vastaavaa. Jos aamulla tiedot ovat samat, lähdemme liikenteeseen iltapäivällä. Ensin on 30 mailia Upolun rannikkoa sen ja Savain väliseen salmeen. Siitä voisi, jos on kevyttä kuten ennusteessa nostaa kurssia etelämmäksi nousevan kaakkoisen edellä. Salmesta on 150 mailia Niuatoputapun hyvin pienelle Tongan pohjoisella saarelle. Amerikkalaiskieli ei toputapuihin taivu, joten he menevät ”New Potatos-saarelle”.