24.11.2008 O­pu­as­sa o­pit­tu­a

Seit­sen­päi­väi­nen ai­ka­yk­sik­kö on ku­lu­nut nor­maa­lin no­pe­as­ti. Il­mat o­vat ol­leet kau­niit, yöt al­kuun 12 as­tei­si­a ja päi­vät au­rin­koi­si­a ja läm­pi­mi­ä­kin. Pa­ri-kol­me yö­tä sit­ten tuu­let kään­tyi­vät poh­joi­seen, läm­me­ten lä­hel­le 20 as­tet­ta, ja tar­ke­nim­me jo­pa il­man läm­mi­tys­tä.

Pyö­räi­le­mäs­sä

Lau­an­tai­na o­tin pyö­rät u­los ja pol­jim­me en­sin los­sil­la sal­men y­li ja sii­tä 8 kil­saa Rus­se­liin.

Hy­vin vä­hän siel­lä ih­me­tel­ty­äm­me as­tuim­me pie­neen, kot­ka­lai­sen tuu­ri­moot­to­rin ko­koi­seen ja nä­köi­seen­kin paat­tiin jo­ka lii­ken­nöi Rus­se­lin ja Pai­hi­an vä­li­ä. Tu­tus­ta Pai­hi­as­ta pis­te­lim­me pa­ri kil­saa Wai­tan­giin, jos­sa vä­hän va­hin­gos­sa tut­kim­me ma­o­rien so­ta­ka­noot­ti­a ja sen kau­ri­puun kan­to­a, jos­ta ka­noo­tin keu­la ja pe­rä o­li teh­ty. Va­hin­gos­sa si­kä­li, et­tä tu­lim­me pyö­ril­läm­me ran­nan nur­mik­ko­a pit­kin em­me­kä mak­su­a pe­ri­vän o­pas­tus­kes­kuk­sen kaut­ta. NZD 20/hen­ki, n. € 9, o­li­si­kin ol­lut lii­kaa pai­kas­ta, jon­ka tar­kem­min tut­kim­me v.2000. Lii­ka on lii­kaa, vaik­ka tär­ke­ä ma­o­rien ja val­ko­naa­mo­jen so­pi­mus tääl­lä so­vit­tiin v. 1840.

Ma­o­rien so­ta­ka­noot­ti Wai­tan­gis­sa

Tä­mä kan­to jäi kau­ri­puus­ta, jos­ta e­del­lä­o­le­van ka­noo­tin keu­la ja pe­rä­o­sa on muo­toil­tu. Kau­ri o­li niin hy­vä lai­va- ja ra­ken­nus­puu, et­tä se kaa­det­tiin mel­kein su­ku­puut­toon.

Yh­tei­sel­lä fish&chips-an­nok­sel­la te­räs­tet­tyi­nä jak­soim­me hy­vin pol­ke­a a­la­maat ja ta­lut­taa mo­ni­sa­ta­met­ri­set y­lä­mä­et ta­kai­sin O­pu­aan. Pa­ri­kym­men­tä vaan­kil­saa tu­li, mut­ta kah­dek­sas­sa tun­nis­sa näim­me sen­tään mo­nen­lais­ta kas­vi­a, kä­py­ä ja lin­tu­a.

Poh­ja­tuu­li tar­koit­ti ma­ta­lan lä­hes­ty­mis­tä Tas­ma­ni­an me­rel­tä, ja jos yön päi­vän läm­pö tu­li­kin sa­mak­si, tu­li myös kak­si sa­de­päi­vää. Ei­li­nen e­nem­pi tih­ku­a ja tä­tä tois­ta yl­ty­vää tu­lim­me juu­ri viet­tä­mään ko­tiin (ve­nee­seen).

En­si­vi­sii­til­lä yö­ky­lään

Ei­len aa­mul­la As­ser Saa­ris­to tu­li ha­ke­maan mei­tä heil­le Ke­ri­ke­riin sau­no­maan. Kun en­sin o­li tut­kit­tu As­se­rin ja skot­ti­syn­tyi­sen Stel­lan nel­jä vuot­ta uu­si ta­lo, pyyh­käis­tiin po­ru­kal­la kier­to­a­je­lul­le. Ve­si­sa­de ei juu­ri hai­tan­nut, kun au­tos­ta tu­tus­tuim­me Uu­den-See­lan­nin pa­riin van­him­paan ra­ken­nuk­seen Ke­ri­ke­rin ”Ki­vi­ta­loon” ja sen ta­ka­na pil­kis­tä­vään pui­seen lä­he­tys­ta­loon. Vä­lil­lä a­jel­tiin i­tään ja län­teen 5-10 m kor­kei­den, bam­bu -ja syp­res­si­ai­to­jen tuu­lel­ta suo­jaa­mien, laa­jo­jen he­del­mä­tar­ho­jen vä­leis­sä. Ki­wi-he­del­mää tie­tys­ti kas­voi ja vii­ni­köyn­nös­tä se­kä sit­ruk­si­a kai­ken­lai­si­a.

Pa­ri hie­no­a ank­ku­ri­paik­kaa käy­tiin kii­ka­roi­mas­sa ja Ke­ri­ke­ri pur­si­seu­ran ma­ri­na. Ta­kai­sin sau­na­ta­loon tul­tu­am­me As­ser nä­päyt­ti Sa­wo-kiu­kaan pääl­le. Vä­hän pis­ti e­päi­le­mään pie­ni kiu­as ja se, et­tä As­ser sa­noi: ok, kol­men ja puo­len tun­nin ku­lut­tu­a on val­mis­ta.

As­ser ja Stel­la Saa­ris­to. Sau­na läm­pi­ää.

Sää­de­tyn a­jan jäl­keen, ta­los­ta saa­miim­me uik­ka­rei­hin ver­hou­tu­nei­na, pai­nuim­me nel­jään pel­leen lau­teil­le. Run­saat 80 as­tet­ta ja ki­pa­kat löy­lyt häi­vyt­ti­vät kaik­ki e­päi­lyk­set. Jääh­dyt­te­ly ta­lon ta­paan tar­koit­ti lö­höi­ly­ä a­vo­kuis­tin po­re­al­taas­sa po­ru­kal­la. Sa­wo pi­ti pin­tan­sa ko­ko pro­ses­sin a­jan ja pa­laut­ti mei­dät sau­na­kan­saan 1,5 vuo­den löy­lyt­tö­myy­den jäl­keen.

Lop­puil­ta her­ku­tel­tiin gour­met-gril­li-il­lal­li­sel­la, jo­ka su­ju­vas­ti huuh­tou­tui a­las ta­sok­kail­la vii­neil­lä. Ja sii­tä sit­ten pöt­köl­leen täy­den pal­ve­lun vie­ras­huo­nee­seen, niin­kuin en­si­vi­sii­til­lä kuu­luu­kin.

As­ser ja Stel­la Saa­ris­to

As­ser Saa­ris­to e­li e­lä­män­sä en­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen Hel­sin­gin her­ra­na en­nen muut­to­a Ruot­siin per­heen­sä mu­ka­na. Ai­kuis­tut­tu­aan, hän ru­pe­si a­ja­maan kil­paa moot­to­ri­pyö­räl­lä, käy­den tie­naa­mas­sa ra­hat ka­lus­toon­sa me­ri­mie­he­nä se­son­kien vä­lis­sä. Jo­ten­kin As­ser eh­ti kou­lut­tau­tu­a in­si­nöö­rik­si Ruot­sis­sa en­nen suun­nis­ta­mis­taan Aust­ra­li­aan. Maa­no­sa tu­li sit­tem­min var­sin tu­tuk­si lu­ke­mat­to­mil­la työ­mat­koil­la sen jo­ka kolk­kaan. Kun työ­e­lä­mä muut­tui lii­an kiih­ke­äk­si As­se­rin työ­maal­la, ja Stel­la­kin te­ki pyö­rei­tä vuo­ro­kau­si­a o­mas­sa y­ri­tyk­ses­sään Län­si-Aust­ra­li­as­sa, o­li ai­ka lo­pet­taa. E­ten­kin, kun vii­me ai­koi­na vauh­ti o­li ol­lut niin ko­va, et­tä he ta­pa­si­vat vain len­to­ken­til­lä tai mat­kal­la siel­tä tai sin­ne.

Hy­vä­nä uu­den e­lä­män­ta­van al­ku­na Stel­la ja As­ser a­sui­vat i­sos­sa, ti­la­vas­sa, lai­va­mai­ses­sa moot­to­ri­ve­nees­sään, Tem­pus, O­pu­a ma­ri­nas­sa sil­lä ai­kaa, kun ta­lo­a ra­ken­net­tiin Kei­ke­riin.

As­ser Tem­puk­sen kah­vois­sa.

Sak­sa­lai­set tu­le­vat

Ei tar­vi ku ol­la vuo­ro­kau­si sau­no­mas­sa ni jo on sa­ke­man­nit val­loit­ta­nut ko­ko O­pu­an. To­del­la pa­ri-kol­me nii­tä tai­si ol­la ai­kai­sem­min, mut­ta nyt on ran­nat vää­räl­lään. Kym­me­nen ei rii­tä. Ei sii­nä mit­tään, jo ru­pes sa­mal­la kuu­lu­maan suo­me­a­kin eet­te­ris­tä. Tu­li­joi­den jou­kos­sa o­li ni­mit­täin myös Tuu­li­vei, For­mo­sa-ket­si, 14m+pit­kä keu­la­puo­mi ja vie­lä taa­ve­tit pe­räs­sä so­jot­ta­en. A­lex Schmid sa­noi 17m, ja Mar­ja Luo­ma-Schmid o­li yh­tä miel­tä. O­vat ”mei­dän” lai­tu­rin pääs­sä.

Tuu­li­vei, Ham­pu­ri

Tuu­li­vei on mel­kein lii­an pit­kä pie­neen ka­me­raan.

Il­lan­suus­sa tu­li vie­lä o­dot­ta­mam­me Chi­mu, HR 40, Sirk­ka-Lii­sa War­ne­ke ja Ti­mo Tant­tu Uu­des­ta-Ka­le­do­ni­as­ta. Suo­men lip­pu le­pat­ti suo­ra­na saa­lin­gin al­la ja hy­vä niin, sil­lä Chi­mun n. nel­jä vuot­ta van­has­ta SEL­DE­NIN kol­mi­saa­lin­ki­ri­kis­tä o­li paa­puu­rin a­lem­pi vä­li­vant­ti pa­mah­ta­nut aa­mul­la poik­ki. Kä­vim­me kyl­lä sa­tees­sa tar­kas­ta­mas­sa, et­tä Chi­mu o­li tur­val­li­ses­ti tul­li­lai­tu­ris­sa, mut­ta muu­ten tie­dot o­vat eet­te­ris­tä, sil­lä ke­lin ta­ki­a, vet­tä tu­lee kuin ai­saa ja, jos­ta tä­tä kir­joit­ta­es­sa­ni lu­e­taan 50 sol­mun myrs­ky­va­roi­tus. Maa­han­tu­lo­vi­ra­no­mai­set­kin lo­pet­ti­vat sel­vi­tyk­sen ja paa­tit, joi­ta tu­lee si­sään kai­ken ai­kaa saa­vat ja jou­tu­vat me­ne­mään ank­ku­riin aa­mu­a o­dot­ta­maan, sil­lä ka­ran­tee­ni­lai­tu­ri on täy­si.