18.11.2008 Opua | |
2008.11.21 | |
2010.04.13 |
18.11.2008 Opua
Opua on Uuden-Seelannin pohjoisin maahantulosatama. Pienen pieni kylä on aikoinaan muodostunut vieläkin pystyssä ja käytössä olevan laivalaiturin tuntumaan.
Pienen kylän suuri laituri, nykyään suurten veneiden pieni marina. Lähimpien kattojen alla ovat rantaravintola ja kauppa.
Tämä seutu, Bay of Islands, Opua, Paihia, Kerikeri ja Russel on brittiläisen Uuden-Seelannin kehto 1800-luvun alusta, Russel sen ensimmäinen pääkaupunki. Täällä otettiin tai ostettiin maata pennillä maoreilta, riideltiin ja sodittiin ja sovittiin 1840 Waitangissa.
Kahdeksassakin vuodessa on tapahtunut. Kylän kasvua ei pysty havaitsemaan. Varmaan uudet talot kiipeävät yhä ylemmäs rinteessä. Kyläkauppa on entisellään samoin pari rannan ravintolaa. Lossitkin (vaijerittomat) jatkavat autojen kuskausta salmen yli. Venealalla kehitys on ollut nopeaa. Marina, 240 paikkaa, oli juuri valmistunut v.2000 ja veneitä silloin harvassa, vaikka oli ulkomaistenkin veneiden sesonki. Nyt Marinan silloin tuliterän konttorirakennuksen läheisyyteen on juuri käyttöönotettu uusi rakennus, kauppoja ja kahvila alakerrassa. Pari pienempääkin marinaa on ilmestynyt. Venetarvikekauppa on laajentunut. Löytyy rikipajaa, purjeneulojaa, kone-huoltoa, telakkaa. Jos oli ennenkin, nyt on uutta ja suurempaa. Marina näytti täydeltä ja veneitä oli ankkurissa ja poijuissa laajan lahden täysi.
Osa Opua Marinaa. Kuvaaja rimpuilee kanervapuussa.
Aamun lämpötila oli ulkona 12 astetta ja veneessä sisällä asteen enemmän. Ei tarvittu enää tuulettimia niinkuin viikkoa aikaisemmin. Nyt alkaisi olla korkea aika löytää lämppäriimme pakoputki. Se on ollut sitä vailla Euroopasta lähtien, joten aivan varmaa ei ole toimisiko koko vehje enää.
Sen verran veri vielä kiertää, että tarkenimme parin täkin alla siinä kun Puistolan hellahuoneessa yli 40 vuotta sitten. Huomasimme, että koneestakaan ei ole lämmittimeksi. Tropiikissa, jossa jäähdytysvesi on 30 asteista se kuumenee kuin kiuas ja jäähtyy tuskastuttavan hitaasti. Nyt, kun lämmölle olisi käyttöä, se 16 asteisessa vedessä tuskin haalenee ja kylmenee saman tien
Aamun kirkas aurinko rupesi lämmittämään nopeasti. Sen myötä heräsivät virkamiehet, tullit, maahantulo ja kasvi- yms karanteenivirkailijat. Meitä oli puolentusinaa yön aikana tullutta, mutta niin tuli virkavaltaakin kumiveneellä useampi kuorma karanteenilaituriimme, joka on marinan kelluva aallonmurtaja ilman yhteyttä maihin. Siinä tuli miestä ja naista mustissa haalareissa selässä reppuja, joista pisti esiin peiliä ja keppiä ja piikkiä ja patukkaa. Ihan muistui mieleen, kuinka nuorena miehenä pelotti jossain satamassa, jossa kerrottiin olevan tullikoulu.
Kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti ja kohteliaasti, kun ensin saimme virkailijat vakuuttuneiksi, että meillä ei ole vihanneksia, perunoita, sipuleita, liha- ja kalasäilykkeitä eikä hunajaa. Niitä he melkein tiukkasivat moneen otteeseen. Eivät halunneet ymmärtää, että joku tulee ilman kyseisiä eväitä. Miksi olisimme tuoneet pois vietäviksi.
Muistimme taisi kuitenkin pettää, sillä muut ruoka-aineet kuten juustot, margariinit, näkkileivät sun makaroonit, joista rippeet vielä oli jäljellä, eivät heitä kiinnostaneet lainkaan.
Huumenoutajakin kävi tossuineen tassuttelemassa paatin läpeensä, mutta ei edes koirankeksiä löytänyt. Nopeasti ja tehokkaasti selvitys oli osaltamme ohi. Miehistö sai uusittavissa olevan oleskeluluvan 3 kk:ksi ja vene 6 kk:ksi.
Kuten sanottu, Marina näytti hyvin täydeltä ja kieltäviä vastauksia paikkakyselyihin kuulimme jo radiosta. Päättelimme kuitenkin, että veneet ovat nykyään niin suuria, että alle 12-metrisille löytyy paremmin. Tässä marinassa paikat ovat 10.5m, 12m, 14m, 15m, 16m ja muutamia suurempia. Pienempiä voidaan ottaa kun maksaa paikan maksun, mutta pidempiä ei oteta. Keula ei saa olla laiturin päällä, eikä perä saa tulla paikasta ulos. Syynä muukin, kuin pikkutarkkuus. Marina on edestakaisin virtaavassa vuorovedessä, ja aina silloin tällöin tapahtuu, että manöverit epäonnistuvat, ja varsin nopeasti paatti voi kääntyä nojaamaan tolppariviin. Silloin on hyvä etteivät perät ja tuuliperäsimet ole väylässä. Saimme paikan ainakin viikoksi, hemmotellaksemme itseämme sähkölämmittimen hehkussa. No, jotkut asiat, alkuhankinnat jms. on tietysti helpompi hoitaa rannasta käsin.
Uusi-Seelanti näyttäisi vieläkin olevan veneilijäystävällinen maa. Ulkomaiseen veneisiin tehdyistä hankinnoista saa suoraan kaupasta n.11 % veronalennuksen, esittämällä selvityksessä tullilta saamansa kaavakkeen. Sama koskee teetettyä työtä ja marinamaksuja. Opua Marina ei ole halvan maineessa, mutta maksaa meille n. 11 €/päivä vesineen, sähköineen ja veronalennuksineen. Jos Karibialla pesukoneellinen maksoi 7 € niin täällä sen saa 1,5 €.
Uusi-Seelanti on veneystävällinen maa.
Veneilykulttuurista kertokoon aluksi saarivaltion määräykset meriteiden sääntöjen lisänä: Vauhti max 5 solmua kun olet: 200 m lähempänä rannasta 50 m lähempänä ihmisestä vedessä 50 m lähempänä toista alusta 200 m lähempänä sukeltajanlippua
Mietipä näitä. Minusta niissä on paljon järkeä. Säännöthän eivät kiellä ajamasta vauhdikkaasti. Ne vaan kieltävät sen liian lähellä muita. Joku suomalainen luotsiveneenkuljettaja tai kotkalainen tuurin kuski voisi sanoa, ettei onnistu. Mutta täälläkin on liikennettä, joskus enemmän kuin Varissaaren salmessa tai Suomenlinnan ulkopuolella. Ihmettelin, kun nopea turistikatti tuli matelemalla Paihiasta Opuaan, kun olin seuraamassa purjehduskilpailua. Heiltä oli juuri pitkä työpäivä päättymässä, mutta oli aikaa noudattaa määräyksiä pienempiensä seassa. .