Joulu Whangareissa | |
2009.01.04 | |
2010.04.13 |
”Jouluu ruokaa kantaa kunnon vääki, kunnon vääki.” Packn’Save-marketti on rantakadun takana. Jotkut työntävät eväät suoraan veneelle markettikärryllä. Jonkinsortin hiivit useampaan otteeseen mekin sieltä repuilla, kasseilla ja kaljakärryllä kyöräsimme. Pyhien lisäksi eineitä tarvitaan siltä varalta, että kykenisimme edes muutamaksi päiväksi lähivesille. Varastommekin tarvitsivat vielä täydennystä, sillä tähän maahan tulimme karanteenimääräysten takia minimieväin, eikä kauppaa lähemmäksi taideta töijätä missään muuallakaan.
Sirkka-Liisa ja Timo kutsuivat meidät Chimuun jouluaattona. Me olimme kyljittäin ponttoonissa ja Chimu keulassamme olevan paatin kyljellä, joten matka ei ollut pitkä.
Chimu ja Iiris Whangarein Town Basin Marinassa
Joulusaunaan piti sen sijaan kävellä alle puolikilometriä suuntaansa, uimahallille.
Joulusauna alkoi poistumisharjoituksella
Meidän onneksi ei ollut yläikärajaa
Sirkka-Liisa oli kattanut hienon, jouluisesti, ja laittanut kystä kyllä, jopa itse suolannut kinkun ja tietysti paistanut. Riitta täydensi laatikoin ja tykötarpein.
Chimun joulupöydän viimeiset viritykset
Päivä oli erittäin kaunis, ja aurinko helotti, mittarin huidellessa 30:n korvissa, joulutunnelmaa tihkuen. Herkuin herkistyneinä muistelimme vuoden takaisia aikoja Trinidadin Chaguaramaksessa. Silloin meillä oli ilo viettää joulua Libertasin tilavassa ja vieraanvaraisessa salongissa, Juha Saarisen ja Taija Puolitaipaleen kutsumina. Suomalaisveneitä oli aluksi neljä: Libertas, AnnaSaara, Chimu ja Iiris. Myöhemmin joukkoon liittyivät vielä Dragonis II ja Zangra.
Joulupäivänä kokoonnuimme Iirikselle, mukana myös Matti Lappalainen Snoopy teräsveneestään. Matti on yksinpurjehtija, joka on lähtenyt Suomesta vuonna 2003. Hän saapui Uuteen-Seelantiin jo edellisellä kaudella, mutta jatkuvat sateet venyttivät remonttia Dockland 5-telakalla, jossa Snoopy, nyt jo uusissa maaleisssaan, vieläkin viipyy. Kävimme todentamassa tilanteen Dockland 5-grilli-illassa, telakanjohtaja Charlien ja Matin kutsumina.
Matti Lappalainen kapuaa alas Snoopystä
eli oli joulu tai juhannus sitä tarvitaan
Think Tank, Tank ThinkAmerikankielistä otsikkoani en itsekään ymmärrä, mutta muistui mukavalta, ja jotain tekemistä sillä on tankkien ja ajattelemisen kanssa.
Iirikseen asennettiin septitankki jo syntyessään. Se rupesi hengittämään ja myöhemmin vuotamaan pikkuruisten syöpymisreikien kautta. Ruostumaton, mutta ei luultavasti haponkestävä, tankki ei kestänyt kymmentä vuotta, mutta korvattiin sen ajan kuluttua Thaimaassa uudella ruostumattomalla. Tarpeeksi tuhtia inhimilliselle jätehyökkäykselle ei tämäkään ollut, vaan alkoi vuotaa jonkin aikaa sitten n. seitsemän vuoden kuluttua.
Kierrokset Opuan ja Whangarein venekaupoissa eivät aluksi tuottaneet tulosta, mutta otsikon tarkoittama ajatustyö käynnistyi toden teolla. Tarjolla olevat valmiit tankit eivät ensin tuntuneet mahtuvan minnekään tai sitten olivat niin pieniä, että ne ämpärillä korvaisi.
Ajattele, mieti! Kuinka ollakaan, saunamme, nykyisin ilman kiuasta, pystyi löylyttämään neljä ”ihmismassaa” kerralla. Nipistetään siitä. Kun paikka varmistui, löytyi sopiva tankkikin valmistajan pitkältä listalta kokoja ja muotoja. Tilattaessa piti vain kertoa läpivientien sijainnit. Niissä sitä mittailua riitti. Mistä puhkaisen seinän? Ei kai teräksinen kehyskaari tule reitille? Tilauksen jälkeen säiliö tuli kauppaan kolmen arkipäivän kuluttua. Vielä tarvittiin pussillinen järjestelmään kuuluvia muovisia letkuliittimiä ja kulmia mukaan, sekä saniteettiletkua.
Kun osat olivat kasassa aloitimme veneen trimmauksesta perälleen. WC-poistoläpivienti on vedenpinnan yläpuolella, kuten kaikki muutkin vedenottoa lukuunottamatta Iiriksessä, mutta varmuuden vuoksi köysiä, ajoankkuri ja vielä täytetyt vesikanisterit siirrettiin niin perään kuin mahdollista. Korjauksesta tullut genoakin teki osansa aivan veneen eri kulmalla, kuin yleensä. Kun koukku ja 60 metriä ketjua vielä viirattiin joenpohjaan näytti Iiris olevan kuin lentoon lähdössä.
Nyt uskalsin kajota läpivientiventtiiliin. Tiikkilista ja pieni laskutaso oli pitänyt irroittaa kohteen saamiseksi työkalujen ja työmiehen ulottuville. Kovan äheltämisen jälkeen sain venttiilin mutkineen, nippoineen irti ja kävin River Side-telakan ruuvipenkissä sen osat avaamassa ja putsaamassa. Saatuani Chimun Timolta venttiiliin luokituksen, olikin aika asentaa se takaisin hamppu-Permatex-tiivistein.
Kuinka ollakaan tankkiremontti alkoi joulunaluspäivinä, ja Riitta alkoi saada joululahjoja jo ennen pyhiä, pölynimurin ja hiustenkuivaajan. Imuri helpotti remonttia oleellisesti, ja kuivuriakin tarvitsin yhden liitoksen lämmitykseen.
Muutama täysi, 12 h, työpäivä vielä meni ennenkuin uusi tankki istui lauteilla omalla paikallaan. Ja jokunen vielä lisää ennenkuin vanha tankki, melko siisti ja kiiltävä vielä kannettiin roskikseen. Hyvästi kaksi viikkoa urakka kesti, tiikkitappien lakkaamista myöten ja viimeiset voimistelut lauteen alla vielä joulupyhinä.
Iiriksen järjestyksessä kolmas septitankki valmiina palvelukseen
Kahdeksantoista vuotta olimme pumpanneet tavarat ulos käsipumpulla, ellei koneellista imua ollut saatavilla. Jos rikoimme säädöksiä, teimme sen vakain tuumin ja harkiten. Nyt tyhjennys on painovoimainen, ja vanhuudenhöperöt saattavat venttiilin avata vaikka vahingossa.
Town Basinissa imutyhjennystä ei ole, mutta ehdimme käydä River Side-marinan pumpulla vajaan mailin päässä kaksi kertaa, viimeksi perusteellisella puolen tusinan huuhtelulla ennen uuden asennusta. Parista sadasta veneestä emme kenenkään muun ole nähneet imutyhjennystä käyttävän. Yksi yritti, mutta ei saanut korkkia auki, ja kahta epäilemme. Joen vesi on aamuisin kuin viemäri. Purjehduksen huippu on tällä saralla kehitysmaa, mutta rajoitukset ulospumppaukseen on jo säädetty, joten meistäkin se on kiinni.