19.3.2008 Cartagena | |
Rosvoja liikkeellä | |
2008.03.19 | |
2010.04.13 |
Aamu-VHF-netissä luetaan aina heti alussa turvajutut. Niin tänäänkin: Onko viime vuorokautena ollut hätä- tai turvatapauksia, joita haluttaisiin mainita. Ei vastauksia. Netinvetäjä Sea U Manana-katti jatkoi, että heillä ja parin veneen päässä Afrikan Queen-katissa olin eilen käynyt rosvoja. Tietokoneet, kamerat sekä muuta elektroniikkaa ja tavaraa oli lähtenyt. Erikoisesti hän valitteli sylimikron katoamista, sillä lähes koko elämä oli tallennettu siihen. Tietysti kartat ja muu navigointi oli nyt hukassa, samoin passikopiot, paperit ja pankkitiedot. Voin sen jo hyvin ymmärtää, vaikka meillä tietokone on vielä renki isännän apuna. Sea U Mananan täksi päiväksi sovittu lähtökin piti siirtää.
Rosvousmenetelmä pelasi hyvin turvallisuuteen tuudittautuneihin. Rosvojoukko tuli marinaan, kuin turistit ikään. Luulen, että näin heidän kysyvän marinaamme viereisen porttivahdilta. Suuri joukko nuorehkoja valkoihoisia 5-paikkaisella pick-upilla, lavalla vielä porukkaa. Joukkio oli valokuvannut ahkerasti laitureilla, näppäillen sinne ja tänne, samalla tarkkaillen, kun osa joukkiosta sillä aikaa tyhjensi paatteja ja homman hoidettuaan perääntyi reput pullollaan.
Tapauksella on kuulema useita silminnäkijöitä, mutta reppumatkailijat joukkioinakin ovat yleinen näky täällä, sillä monet veneet vievät heitä Rosario- ja San Blas-saaristoon. Kukaan silminnäkijä ei kuitenkaan tiennyt tarpeeksi toisten, suunnitelmista tai vieraista, kysyäkseen tai ilmoittaakseen.
Muualla Karibialla olemme tottuneet esim. Jollat aina lukitsemaan. Täällä sitä harrastavat harvat. Luukut ja ovet ovat yleisesti levällään, kuten tässäkin tapauksessa ja läppäri kutsuvasti ulkopöydällä. Ei auta, että käytetty elektronikka on melko pienen rahan väärti. Uudet maksavat, mutta monet tiedot ja ehkä vuosia kerätyt valokuvat ovat korvaamattomia.
Opimmeko mitään? Jo netissä neuvoja tuli. Kysymisestä ei vahinkoa tule, tai vaivihkaa naapureille tai henkilökunnalle vihjaamisesta. Oikeilla asioilla olevat, kyllä ymmärtävät, ainakin selittämällä.
Ryhdy aina toimenpiteisiin, jos vähänkään käy epäilys mielessä! Hienotunteisuudelle ei ole sijaa!Luulimme, että viikoksi hankkimamme wifi-yhteys jo olisi pimennyt, mutta ehkä muutamien katkojen takia olemme saaneet lisäaikaa.
19.3.2008 Lähtöä vaillaUusi keskiviikko, marinan maksupäivä valkeni. Maksulappumme oli uusittu asialliseksi, laskuttaen vain oman kulutuksemme. Jollamaksua oli kertynyt 20 USD, ja jäi kysymättä sen yksikkö. Oliko kyseessä päivistä kertyvä, viikko vai kuukausivelotus? Systeemi on kuitenkin jopa kannatettava, sillä silloin tiedät, että saat ankkurissakin ollessa pitää jollaasi marinan laiturissa ja olet osa yhteisöä. Cartagenassa maksulla sai myös ottaa vettä ja käyttää marinan suihkuja.
20.3.2008 MerelleKevätpäiväntasaus. Aurinko ylittää tänään ekvaattorin matkallaan lämmittämään pohjoisen pallonpuoliskon ihmisiä. Aivan maston huipussahan se näyttää olevan keskipäivällä, mutta oikeasti se on kymmenen astetta vajaa.
Kun heräsimme oli vielä pimeää. Aamuteen jälkeen, viimeisiä irtotavaroita parempiin paikkoihin sulloessa, vaaleni. Pimeässäkin olisi voinut hyvin merkitystä satamasta lähteä, mutta ankkuriketjun likaisuuden tietäen päädyimme sitä vasta valoisassa useilla vesiämpärisillä ja harjalla putsaamaan. Melko haisevana se kuitenkin boksiin kilisi.
Curacaon bunkkerijutussa olimme juuri kehuneet, kuinka vähän konetta oli käytetty. Lisäksi Kolumbian rannikko on kuuluisa tuimista tuulistaan, joita saimme tullessa maistaa. Nyt ei tuullut. Vasta kahdeksan tunnin putputtelun jälkeen alkoi mennä viittä solmua ja näytti varmalta, että seuraava päivä ei riitä San Blasiin saapumiseen.
Pian vauhti kuitenkin kohosi seitsemän solmun tietämiin ja myös pysyi siellä. Niinpä 21.3. klo 1625 olimme jo upottaneet 50 m vieläkin yökille haisevaa ankkuriketjua puhdistumaan turkoosiin korallihiekkaan vain 2,5 metrin vedessä. Uusi osoite: Panaman San Blasin saaristo, Holandes Cayes. Tai Kuna Yala, Kuna-intiaanien autonominen alue.