17.3.2008 Caratagena | |
2008.03.18 | |
2010.04.13 |
Pienin aikayksikkömme viikko on kulunut Cartagenassa ja nopeasti kuten paikkaan katsomatta aina tapahtuu. Ydinkaupungin ympäristöoppi rupeaa liimaantumaan pääkoppaan. Nyt tietää mihin päin suunnistaa Club Nauticon kaupunginosan Manga-saarelta, jos on matkalla Boca Granden tai Getsemanen ja Historiallisen keskustaan saarille. Ne yhdistyvät toisiinsa monilla silloilla, mutta monin paikoin myös hiekkakannaksilla, joten aivan erillisiä saaria ne eivät kaikki ole.
Laivaliikenne aivan vieressämme olevaan konttisatamaan on hyvin vilkasta. Usein on yhtä aikaa näkyvissä pari tulijaa lähtijää tai molempia. Neljän kraanan laituriin mahtuu pari yli 150-170 metristä paattia, ja niitä vaihdetaan siihen lennossa. Eivät ehdi kraanat eivätkä pollaritkaan jäähtyä. Luonnollisesti vuorokauden kaikki tunnit ovat jatkuvassa käytössä. Konttisataman takana on risteilijöiden laituri. Niitä käy n. joka toinen päivä.
Toisella puolellamme on sotasatama. Ei sielläkään nukuta ainakaan päivällä. Kolmimastoparkki Gloria harjoittaa miehistöään paraateihin raa’at miehitettyinä. Pikkuparkin rikiin mahtuu 82 kuorossa laulavaa merisotilasta. Muutakin aluskantaa riittää pintaan, sukellukseen ja ilmaan. Ehkei kannata antaa kovin tarkkoja tietoja, sillä naapurimaiden Venezuelan ja Ecuadorin rajoilla on kuulema vieläkin jännitystä.
Kaksi marinaaCartagenan keskustassa on kaksi marinaa. Club Pesca eli kalastusseuran marina on moitteettoman puhdas, laiturit ovat hyväkuntoiset ja muutamalle vierasveneelle on tilaa hintaan 0,63 USD/ft/päivä. Saniteettititilojen kaakelit kiiltävät ja ihanasti tuoksuva pisuaari huuhtoutuu ”digitaalisesti”. Baarin jalopuiset tiskitkin kiiltelevät lakkakerroksista, mutta vain pari hidalgoa istui siellä, kun pääsimme vartijoiden ylempää saamalla luvalla paikkaan tutustumaan.
Club Nautico, johon mekin tukeudumme ilmeisesti jonkinlaisella jollamaksulla, on toinen keskustan marinoista. Hinta lyhytaikaisille vierailijoille on 0,30 USD/ft/päivä ja siihen hintaan sisältyy sukeltaja. Systeemi on nimittäin sellainen, että tullessa snorkkelisukeltaja kiinnittää omat kiinnitysköytesi (mooringit) pohjassa oleviin lenkkeihin, lähtiessäsi irroittaa. Vesisyvyys on 3-4 m. Laitureiden puupinnat ovat käsintehdyn oloiset, ja veneiden kohdalle on kiinnitetty yleensä köysillä pitkät lankut, kuin ponnahduslaudat, yli laiturin, joita pitkin mennään veneisiin, ettei niitä tarvitse kiinnittää aivan lähelle laituria, sillä lahdella on joskus melkoinen alusten aikaansaama aallokko, sadekaudella voi tuulikin heittää ikävään suuntaan. Baarit ja pisuaarit ovat tarpeeksi siistit ja tunnelmaa riittää. Baari on tällä hetkellä, ankkuripaatit mukaan luettuna, ainakin 80 veneen tukikohta. Internettiä, kahvia, kaljaa ja ruokaa nautitaan, suunnitelmia tehdään tai entisiä urotöitä kerrotaan.
Meidän lähikauppamme (150m), supermarket Carulla on hieno, moderni ja siisti, eikä ole paikkakunnan halvin, ehkä sentään Suomea tai Ranskan Karibiaa halvempi. Kauempaa ostoksia on ainakin edullisempi kuljettaa, sillä bussilla pääset, vaikka esikaupunkiin, kilometrien päähän, alle puolella eurolla ja pirssikin kiidättää parilla eurolla 4-5 kilsaa.
Ahnri Tukholmasta ja Chimu HampuristaLähin naapurimme teräsvene Ahnri, Stockholmista on ollut matkallaan vuodesta 1997 ja täällä Cartagenassa jo 15 kuukautta. Aina, kun Allan ja Heidi ovat olleet lähdössä on ilmennyt joku ongelma. He ovat meitä joitain vuosia vanhempia ja suunnittevat nyt eläköitymistä etelän purjehduksista. Kävin auttamassa parin ruuvin kiinnityksessä Furlexiin kansitasolla. Allan itse tarkisti mastonhuipun aikaisemmin. Kävimme myös nelistään iltakävelyllä vanhassa kaupungissa.
Me puolestamme veimme Chimun, joka myös ilmestyi tänne, Sirkka-Liisa Warneken ja Timo Tantun samanlaiselle lenkille jo seuraavana iltana. Chimu on HR 40 ja tapasimme jo Trinidadilla. Chimun ja Iiriksen sininen myrkkymaali on siellä samasta 20 litran pöntöstä levitetty. Ankkuripaikalla veneet vähenevät. N. 25 veneesssä USA, Kanada, Englanti, Saksa, Belgia, Hollanti, Ruotsi ja Suomi ovat ainakin edustettuina, samoin marinan vajaan 50:n paatin joukossa. Lähtijöiden pääsuunta on kohti Panamaa. Osa tähtää kanavaan, mutta Panaman kannas molemmin puolin saaristoineen, lahtineen ja jokineen on monipuolinen purjehdusalue itsessään, jossa saa kyllä kulumaan vaikka vuosia.
Kohti PanamaaPistin emailin Rissasille Panaman Buenaventuraan. Hessu tietysti säikähti, mutta kykeni soittamaan, toivottaen Iiriksen tervetulleeksi lahdelleen.
Alamme olla lähtökuopissa kohti Panaman San Blasin saaristoa ennen em. Buenaventuraa. Näillä näkymillä lähdemme torstaina ja 200 mailin matka kestänee kaksi päivää ja välisen yön. Chimu saattaa lähteä samoina aikoina.
San Blas eli Kuna Yala on Kuna-intiaanien autonominen alue, saaristoineen ja siihen kuuluvine rannikon osineen. Alue on ainutlaatuinen monessakin mielessä. Koralliriuttojen suojaamat 340 saarta ovat luku sinänsä, mutta Kunat ovat ainoa kansa Uudella mantereella, joita ei orjuutettu ja, joiden maita ei anastettu. Muutakin esitetään, mutta he varmaan säilyivät espanjalaisilta siksi, ettei heiltä löytynyt tarpeeksi kultaa ja maatkin olivat vaikeita viljelykseen.
Maksamme velkaaKun lähtö on lähellä pitää maksaa velkansa. Kehuin sisään tullessa reteetä systeemiä: Syö, juo ja nauti. Maksa keskiviikoisin. Ensimmäinen keskiviikko tuli jo parin päivän päästä, ja minä maksamaan. Lista oli kuin risuaitaa, vaikka yhden oluen olin siihen kallistanut systeemiin tutustuessani. Pesula oli meiltä myös pyöräyttänyt koneellisen samaan piikkiin. Näitä kumpaakaan ei listalla ollut. Hampurilaisia oli kyllä huuhdeltu alas rommilla ja jalommillakin juomilla. Rouvat kuljettelivat paperia ravintolan ja maksutoimiston väliä, toisiaan kuulustellen. Päätös: Palataan asiaan ensi keskiviikkona. Se on huomenna. Näemme taas mitä on nautittu, mutta näemmekö kuka on nauttinut? Voi olla, että seuraavat sepitykset viivästyvät yhteyksien puutteellisuuden takia, sillä edes jonkinlainen kännykkäverkkokin on aivan tuore asia Kuna-alueella. Se ehdittiin jo sulkeakin liian pienen käytön (laskutuksen) takia, mutta avattiin ainakin kerran uudelleen.