5.3.2008 Spaanse Water | |
2008.03.06 | |
2010.04.13 |
5.3.2008 Spaanse Water
Säätiedot Kolumbian rannikolla näyttävät maltillisilta. Varsin normaali runsaan 30 kn tuuli, joka kiertää mannermaan matalaa, ja aikaansaa pahan merenkäynnin vastavirran takia, vaikuttaa keventyvän muutamaksi päiväksi. Matkavalmistelut on aloitettu, pyykit pesty, ja seuraavia suunniteltu: Marketin ja selvityksen jälkeen löpöä ja vettä laiturista ja merelle. Edessä 450 mailia vastavirtaa Cartagenaan. Jonnalta tuli juuri viesti, jossa kerrotaan Venezuelan keskittävän joukkoja Kolumbian rajalle. Toivottavasti ei merirajalle! No, meri on iso ja sillä monta rantaa. Kuulostellaan.
3-4.3.2008 Kymmenellä bussilla pääsee
Nyt sen tiedämme, että linja-autossa on tunnelmaa. Aikataulun mukainen bussi ei tullut. Hyppäsimme sattumalta paikalle eksyneeseen minibussiin, joka oli matkalla aivan päinvastaiseen suuntaan. Olimme matkalla hammaslääkäriin kaupunkiin, mutta bussimme paineli poispäin. Aikanaan senkin keula kääntyi haluamaamme suuntaan ja pääsimme kaupunkiin. Hammaslääkäri, jonka kyltin olimme senkin edellispäivänä bussista nähneet ei ollut paikalla. Ei hätää, apu on yhtä lähellä kuin lähin minibussi, sillä harharetkellä olimme nähneet kaksi hammasklinikkaa taaskin auton ikkunasta. Ensimmäinen ei saanut aikaa sopimaan väliin, mutta mitäs, kun taas minibussilla seuraavaaan. Siellä pääasia, päädyttiin Riitan hampaan poistoon, hoitui ammattimaisesti länsimaiseen malliin.
Kaupunkiin palattiin tietysti minibussilla, ja Spaanse Wateriin bussilla. Melko saman tien lähdin etsimään Xeroxia, karttakopiopaikkaa. Bussilla satamasta, minibussilla Xeroxille ja kopioiden valmistumisen jälkeen tietenkin minibussilla kaupunkiin ja päivän 10:nellä bussilla kotiin.
Curacaolla on muutamia aikataulunmukaisia bussilinjoja, joista yksi viistää ankkuripaikkaamme. Suurin osa julkista liikennettä hoituu kuitenkin 9:n matkustajan Hi-ace-tyyppisillä minibusseilla. Niillä ei ole aikatauluja. Ne lähtevät, kun täyttyvät, kaupungin päässä nopeasti ja jatkuvasti. Reitti niillä on, mutta ne voivat poiketa kilometritolkulla vakireitiltä asiakkaita perille heittämään. Näyttää, että mitään lisämaksua ei peritä, vaan taksa on 1,5 NAF (0,6 €) mihin tahansa reitin suunnassa. Muutaman päivän kokemuksella: Mainio systeemi! Puutteina ainakin, että lähtiessä maaseudulta päin pitää hakeutua reitin ääreen ja joskus voi odotusaika venyä siitäkin syystä, että pienet autot täyttyvät nopeasti ja ohi voi painella monta täyttä ennenkuin tilaa löytyy.
1-2.3.2008 Liikuntaa
Skype-puhelut onnistui jotenkuten. Meillepäin kuului ja näkyikin hyvin, mutta en saanut ennen kuin pitkän näpytyskokeilun jälkeen mikrofonimme auki.
Lauantaina käveltiin muutama tunti tässä lähistöllä. Rutikuivaan maastoon, piikkipuskien ja kaktuksien sekaan vedettyä kapeaa asfalttia. Suunnuntaina suunnattiin samasta kalasataman jollarannasta viereiselle Jan Thiel omakotialueelle. Vauhtia ei tropiikissa viitsi/kykene pitää, mutta nelisen tuntia eväs ja etenkin juomataukoineen lampsittiin.
Taloja oli eri-ikäisiä, muutaman vuoden vanhoista tuliteriin ja vielä keskeneräisiin. Teemena oli ”taloni on linnani ja sieltä näkyy Karibianmeri”. Valtavia arkkitehtien kekseliäisyyden osoituksia, rumia, mutta komeita, eikä kahta samanlaista. Lisäksi oli valmista asfalttikatuverkkoa kilometritolkulla odottamassa.
29.2.2008 Selvitys/I Opintoreissu
Uudessa paikassa aloitetaan aina maantiedon ja ympäristöopin opiskelulla. Curacaolla ensimmäiset hapuilut on helppo yhdistää vierailuun eri selvityskohteissa. The ABC Islands pilottikirja antaa hyvät ohjeet: Ota bussi kaupunkiin Spaanse Waterista. Kävele tulliin. Jatka salmen yli, silta/lautta, immigrationiin ja samalla tontilla satamatoioimistoon, josta saa kuulema pakollisen ankkuripaikkaluvan. Näin tehtiin, paitsi ankkurilupa jäi saamatta, sillä allekirjoittaja oli poisjuossut. Hyvin on koukku onneksi pitänyt ilman lupaakin.
Aika turhalta tuntuu kolmessa-neljässä-jopa viidessä paikassa kirjoittaa täsmälleen samat vene- ja henkilötiedot ja uudelleen vielä lähtiessä, mutta se tuntuu olevan maailman tapa. Usein tässä yhteydessä saa ensikosketuksen uuten maahan ja kuten nytkin hyödyksi voi ottaa paikkakunnan hahmottumisen jo virkailijoita etsiessä. Sikäli ollaan sivistysvaltiossa, että yksikään konttori ei pyydä penninhyrrää leimojensa lyömisestä. Rahastuspuoltakin on ollut ja tulee olemaan aivan tarpeeksi. Paperisotaa keventämään voisi kertoa virkailijoiden yleensä olevan kohteliaita joskus jopa ystävällisiä.