7-17.11.2008 Sa­vu­sa­vu, Fid­zi-O­pu­a, Uu­si-See­lan­ti

Kym­me­nen päi­vää paa­puu­rin hals­sil­la

Sää­en­nus­te ei ol­lut e­ri­no­mai­nen. Pa­ri-kol­me päi­vää lu­vat­tiin i­dän­puo­len pa­saa­ti­a. Muu­ta­ma seu­raa­va e­te­lä­tuul­ta, vas­tais­ta, Uu­den-See­lan­nin poh­jois­puo­lel­le. Fid­zil­lä val­lit­si uk­kos­rin­ta­ma. En­sim­mäi­sen pil­ven lä­hes­ty­es­sä, rei­va­sim­me ja rul­la­sim­me va­ral­ta, mut­ta kum­mois­ta pöl­läh­dys­tä ei tul­lut. E­ka yö o­li yh­tä jat­ku­vaa vä­läh­te­ly­ä, mut­ta har­voin kuu­lui jy­ri­nää. Tuu­li py­syi reip­paa­na i­täi­se­nä. Kun vie­lä a­vain­pai­kois­sa jo­pa ma­ja­koi­den va­lo­tun­nuk­set täs­mä­si­vät van­hoi­hinn kart­toi­him­me o­li tur­val­lis­ta pai­nel­la riut­to­jen ja saa­rien vä­leis­tä yöl­lä.

Pa­rin päi­vän ku­lut­tu­a uk­ko­set lop­pui­vat ja tuu­li al­koi muu­ten­kin ke­ve­tä, py­sy­en kui­ten­kin i­däs­sä. Sei­la­sim­me vie­lä kol­me­a sol­mu­a, mut­ta pa­ris­sa jo ko­nei­lim­me, kol­meen ot­tee­seen yh­teen­sä 24 tun­ti­a. Jo­ka vä­lis­sä o­li sei­laus­päi­vä, jol­loin huo­noim­mil­laan e­te­nim­me 88 mai­li­a ja toi­sek­si vii­mei­se­nä päi­vä­nä 151 mpk. On­nek­si en­nus­teen e­te­lä­tuu­let ei­vät lain­kaan to­teu­tu­neet, vaan kol­me vii­meis­tä päi­vää pu­hal­si i­tä­kaa­kos­ta. Sen ver­ran, et­tä 10 päi­vän ja 3 tun­nin se­kä 1221 mai­lin sei­lauk­sen jäl­keen 17.11.2008 klo 1745 kiin­ni­tim­me O­pu­an ka­ran­tee­ni­lai­tu­riin o­dot­ta­maan aa­mun vir­ka-ai­kaa.

Ku­ten en­na­koim­me se­kä il­man, et­tä ve­den läm­pö­ti­la las­ki run­saal­la as­teel­la jo­ka päi­vä. Me­ri­ve­si a­lim­mil­laan 16 as­tee­seen ja il­ma me­ren pääl­lä 17:ään. Pa­ri päi­vää sit­ten o­li pak­ko et­si­ä pit­kät vaat­teet, vaik­ka ta­pam­me mu­kaan, tie­tys­ti, sei­la­sim­me si­sä­ti­lois­sa, lop­pu­mat­kas­ta vii­ley­den ja rois­kei­den­kin ta­ki­a luu­kut tiu­kas­ti kiin­ni.

Sa­vu­sa­vun muu­ten hy­vät lei­vät ho­meh­tui­vat kol­men päi­vän ku­lut­tu­a. On­nek­sem­me vie­lä o­li näk­kä­ri­ä. He­del­mi­ä riit­ti ko­ko mat­kak­si. Man­got ja pa­pai­jat kyp­syi­vät so­pi­vas­ti toi­nen toi­sen­sa jäl­keen. To­maa­tit ja kur­kut py­syi­vät muut­tu­mat­to­mi­na kyl­mi­ös­sä, ja ba­naa­nit­kin kyp­syi­vät vii­me päi­vi­nä. Muu­ten ruo­ka­va­ras­tom­me o­li­vat mi­ni­mis­sä, sil­lä tä­kä­läi­nen tul­li vie lä­hes kai­ken.

Yk­si lai­va tu­li vas­taan lä­hel­lä Fid­zi­ä. Yk­si ve­ne, tri­ma­raa­ni, sei­lai­li sa­maa mat­kaa pä­rin päi­vän a­jan. Toi­sen va­lot näim­me. Hil­jais­ta o­li vhf-aal­loil­la­kin.

Tri­co­lo­rin led-va­lo tai­si jo tie­na­ta it­sen­sä. O­li mu­ka­va polt­taa si­tä su­rut­ta, kun mit­ta­rit ei­vät sii­tä vä­räh­tä­neet­kään.