Taas Anse Mitanissa | |
Ankkuri entiseen koloon | |
2008.02.10 | |
2010.04.13 |
8.2.2008 FDF:n markettijonoista Anse Mitaniin
Aamupäivän markettireissu pisti miettimään. FDF:ssä taitaa olla liian vähän kauppoja, kaupan kassoja tai liikaa ihmisiä (100 000). Edellisenä päivänä Riitta oli jonossa tunnin. Nyt varasimme jonopaikan sisään mennessä, mutta kai siinä minulta puoli tuntia vierähti. Riitta meni toiseen markettiin, mutta ei viitsinyt jäädä sen jonoon. Hedelmät ja peruseväät sentään reppuihin saimme.
FDF:n 25 vennen porukasta puksutimme koneella suoraan etelään kolme mailia yli jatkuvasti puuskaisen ja kovatuulisen lahden Anse Mitaniin, edelleen noin sadan muun joukkoon. Iso katamaraani liehutti suurta Suomalaista pursiseuralippua saalingin alla. Aikaisemmin oli jo ollut Annamarella suomenlippu myös saalingissa. Emme olleet ehtineet, kyenneet kuulumisille.
Pari kertaa laskimme ankkurin, mutta ei napannut kiinni, vaan kolisi perässä korallin päällä. Kolmas sanoi toden, vaikka naapurin ranskalainen heti sukelsikin katsomaan ja sanoi koukun olevan kiikun kaakun. Siinä kuitenkin alkoi pitää ja myöhemmin, kun itse snorklasin katsomaan oli koko aura jo pohjaan uponnut. Hyvä, sillä puuskat etenkin sadekuurojen yhteydessä ovat kovia. Sijainti erosi edellisestä Ansen paikasta vain joitain tuhannesosia, ehkä koukku upposi vanhaan reikään.
Kun olimme Palomalaisia tervehtimässä, Aino Rezard, jota jo olimme yrittäneet tavata, ilmestyi Palomalle. Syvällisiin keskusteluihin ei ollut aikaa, sillä heidän veneensä (Gibsea 315) oli juuri ajautunut poijuineen rantamatalaan niemen takana. Tarjosimme Sepon kanssa veneitämme pelastustoimiin, mutta Aino, tuntien vesialueen, kielsi mataluuden takia. Kuten viisaat yleensäkin, kävimme rannalta katsomassa. Paatti istui vakaasti, aivan pystyssä rantamatalassa, ja Aino sanoi "hinurin" tulevan aamulla korkeamman veden (ero nyt n. 0,20 m) aikaan. Niin myös tapahtui ja Rezardien vene kellui seuraavana päivällä turvallisesti ankkurissaan.
9.2.2008 Skypeä ja muuta tietotekniikkaa
Aamusta kokeiltiin skypeä Junnun (Juha Kärkkäinen) perheeseen. Junnun ja Siiri 6 v. hahmot ruudussa näkyivät ja kuuluivatkin, mutta varsin katkonaista oli. Olemme antaneet viisaiden kertoa, että pääosa kaistasta on vastaanottoa ja pienempi lähetystä varten. Jos meillä on kamera päällä, ei juttua lainkaan lähde. Ilman kameroita voi toimia paremmin. Chat-osasto etenkin, kun sen ensin itse edes opin. Wlan-yhteys toimii suht. koht. Katkeilee välillä maistakin, mutta myös meiltä, sillä veneen pyörimisen takia antennin suuntaus muuttuu.
Sepolla oli ongelmia saada valokuvia ja viestiä HR:n "takuuosastoon". Ne ratkesivat oitis Libertasin Juha Saarisen tiedoilla, taidoilla ja laitteilla.
Mitä kauempana kotoa olet, sitä tärkeämpiä ovat etenkin ongelmatilanteissa hyvät, täällä olevat naapurit ja maanmiehet.