2011-05-04 Brest, Mou­lin Blanc taas

Pa­rin päi­vän ku­lut­tu­a on jo pa­ri viik­ko­a sii­tä, kun tu­lim­me Bres­tiin. Sen jäl­keen on tul­tu jo pa­ri ker­taa uu­u­del­leen­kin, vii­mek­si ei­len, taas Mou­lin Blanc-ma­ri­naan. Ju­mi­tuim­me tän­ne pa­ris­ta syys­tä. Yk­si on löy­sä ai­ka­tau­lum­me, jo­ka mah­dol­lis­taa, et­tä em­me tär­ve­le myrk­ky­maa­li­am­me Suo­men­lah­den ke­vät­jäis­sä. Se mur­he to­sin tai­taa jo ol­la si­vuu­tet­tu. O­do­tam­me myös il­mo­jen läm­pe­ne­mis­tä poh­jo­las­sa. Niin ei o­le vie­lä tääl­lä­kään käy­nyt, vaan val­lit­se­va koil­lis­tuu­li on ol­lut var­sin ko­le­aa. Vas­ta­tuu­li o­li se toi­nen syy, mut­ta se­kin on pois­tu­mas­sa. Tuu­let kään­ty­vät e­te­lään ai­na­kin vii­kok­si, jos en­nus­tei­siin on us­ko­mis­ta. Läm­pö­ti­la­kin nous­see. Suun­nit­te­lem­me pa­rin sa­dan mai­lin hyp­päys­tä Ka­naa­li­saa­ril­le.

On lo­mail­tu, vä­lil­lä ma­ri­nan huol­los­sa ja pyö­rä­ret­kil­lä, vä­lil­lä jo­ku päi­vä ank­ku­ris­sa e­ri ky­lien tun­tu­mas­sa Bres­tin lah­den lah­dis­sa ja jo­e­nuo­mis­sa. On ol­lut mu­ka­vaa tu­tus­tu­a seu­tuun. Pur­jeh­dus on ol­lut nau­tit­ta­vaa si­sä­me­rel­lä, aal­lok­ko ei jar­ru­ta, ja myö­tä­vir­ta aut­taa nou­su­kul­maa. Vas­ta­ta­vir­ta puo­les­taan vaan pit­kit­tää pur­jeh­dus­nau­tin­to­a.

Vuo­ro­ve­si­tie­tä­myk­se­ni on saa­nut hy­vän ker­tauk­sen. A­luk­si vie­ras­taa kar­tan ma­ta­lik­ko­ja y­lä­ve­del­lä­kin, mut­ta muu­ta­mas­sa päi­väs­sä si­tä on tot­tu­nut vuo­ro­ve­den e­tui­hin ja pääs­te­lee kor­ke­am­man ve­den ai­kaan las­ku­ve­del­lä kui­vu­vien­kin paik­ko­jen y­li. Nou­se­val­la ve­del­lä on myös var­sin tur­val­lis­ta tut­ki­a uu­si­a paik­ko­ja. Jos hiek­ka- tai mu­ta­pank­kiin jä­mäh­täi­si, niin muu­ta­mas­sa mi­nuu­tis­sa sii­tä myös ir­to­ai­si. Vie­lä ei ol­la kö­lil­lä poh­ji­a tut­kit­tu, mut­ta pi­ti ai­van kir­ja­tie­don mu­kai­ses­ti ker­ran ma­ta­lin ve­den sy­vyys las­ke­a, kun poh­ja al­koi ank­ku­ris­sa lä­hes­ty­ä vauh­dil­la. Yk­sin­ker­tai­set yh­teen- ja vä­hen­nys­las­kut o­soit­ti­vat, ja pa­rin tun­nin ku­lut­tu­a to­del­li­suus­kin näyt­ti, et­tä vet­tä jäi 2 met­rin pak­suu­del­ta ym­pä­ril­lem­me. En­nen seu­raa­vaa, 20 sent­ti­ä ma­ta­lam­paa las­ku­vet­tä, vaih­doim­me paik­kaa.

Kyl­lä vii­sas­kin, tai ai­na­kin paik­ka­kun­ta­lai­nen, voi men­nä vi­puun. Juu­ri em. pai­kas­sa 6-met­ri­nen purs­ka­ri sei­la­si so­ra­har­jul­le nou­su­ve­den hui­pul­la. Ka­ve­rit hyp­pä­si­vät he­ti ve­teen ja y­rit­ti­vät kan­ge­ta paa­tin, vie­lä ve­tä­vien pur­jei­den a­vul­la sy­vem­pään, mut­ta tu­lok­set­ta. Seu­raa­van run­saan puo­li­tun­ti­sen he sit­ten viet­ti­vät, pi­an vain pol­viin u­lot­tu­vas­sa, ma­dal­tu­vas­sa ve­des­sä var­mis­ta­mas­sa, paat­tin­sa a­set­tu­mis­ta kyl­jel­leen, toi­vot­ta­vas­ti il­man vau­ri­oi­ta. Kun se sii­nä sit­ten le­pä­si, tu­li il­mei­ses­ti hä­ly­tet­ty a­pu­ve­ne ha­ke­maan pur­jeh­ti­jat pois. Nel­jän tun­nin ku­lut­tu­a haak­si o­li jo 3-4-met­ri­ä kor­ke­an har­jun la­el­la. Aa­mul­la he­rä­tes­säm­me, pur­jei­ta jo nos­tet­tiin ja sei­lo­ri pur­jeh­ti sa­man a­pu­ve­neen ka­ve­ri­na ko­ti­ran­taa koh­ti.

On­ni on­net­to­muu­des­sa o­li, et­tä vuo­ro­ve­si­ti­lan­ne o­li voi­mis­tu­maan päin, 10-20 sent­ti­ä ai­na kor­ke­am­pi ja ma­ta­lam­pi, kuin e­del­li­set. Päin­vas­tai­ses­sa ti­lan­tees­sa nou­su­ve­den hui­pul­le jää­vä paat­ti saat­tai­si jou­tu­a o­dot­ta­maan vä­hin­tään vii­kon ver­ran en­nen­kuin ve­si nou­si­si va­paut­ta­vaan kor­keu­teen. Oi­kein to­si­huo­nol­la tuu­ril­la, e­li to­si­kor­ke­an ve­den ai­kaan juut­tu­mi­ses­ta, saat­tai­si jou­tu­a o­dot­ta­naan viik­ko­ja tai kuu­kau­si­a, sil­lä e­ri syis­tä, täh­ti- tai sää­tie­teel­li­sis­tä, e­des kuu­kau­ti­set vuo­ro­ve­det ei­vät o­le lä­hes­kään yh­tä kor­kei­ta.

Riit­ta on tie­tys­ti ty­kän­nyt, kun o­lem­me me­lo­neet mai­hin ja kul­jes­kel­leet maa­seu­tu­a ja ky­li­ä. Ke­vät on e­del­leen ko­vas­sa vauh­dis­sa. Meil­lä­hän si­tä on riit­tä­nyt jo au­rin­ko­ran­ni­kon tam­mi­kuus­ta. Kaik­ki on vih­re­ää el­lei sit­ten kuk­ki­vaa se­kä luon­nos­sa, et­tä ta­lo­jen pi­hois­sa ja puu­tar­hois­sa.

Mi­täs me lo­mai­li­jat, mut­ta mat­kan­te­ki­jät. Saim­me juu­ri teks­ta­rinn Le­o Kaar­ti­sel­ta: Vih­doin­kin Ai­ris­tol­la. Vas­ta­tuul­ta lop­puun as­ti. On­nek­si ol­koon ja kii­tos ta­paa­mi­sis­ta ja yh­teis­työs­tä!

Il­lu­kan Mat­ti ei o­le vie­lä saa­nut mei­tä kiin­ni, vaan on o­do­tel­lut sa­man tuu­len kään­ty­mis­tä I­be­ri­an nie­mi­maal­la. Nyt en­nus­teet näyt­tä­vät hy­vil­tä sil­lä­kin suun­nal­la.