2011-04-28 Brest, Port du Mouline Blanc | |
2011.04.30 | |
2011.05.04 |
2011-04-28 Brest, Port du Mouline Blanc
Toissapäivänä tulimme Mouline Blanc-marinaan. Tämä on runsaat 5 km keskustasta, ja hinnaltaan meille edullisempi n. 23 €/päivä, palvelut normaalit. Iso on venekeskittymä, 1200 paattia ainakin, kertovat. Lisäksi paikka on vilkas purjehduskoulutuskeskus. Kouluveneitä on maissa kymmeniä. Jos purjelaudat ja optit lasketaan, ainakin 300 kpl. Yhdellä kentällä on 68kpl, puolet muutamaa laatua HobieCattejä, ja 2-3 hengen Laser Bahiaa on 21 paatin rivi. Vedessä pidettäviä, suurempia on tietenkin myös, mutta ne katoavat muuhun mastometsään Koulutustoiminta on jo nyt alkukeväästä vilkasta. Tehokasta se on myös. Veneet valmistellaan yhdessä opettajan kanssa, ja nyt puhaltelevaan reippaaseen keliin pistetään alakoululaiset siinä, kun isommatkin. Miehitys on aina vain luokan mukainen, mutta purjeet on aina reivattu miehistön painon ja kertyneiden taitojen mukaan. Sama lautapurjehduksessa. Tässä kelissä pienimmillä on käytössään niin pienet rikit, että pystyvät niitä sopivasti hyödyntämään. Valmentajien/opettajien ribejä ja kumiveneitä on myös kymmeniä. Kuulimme myös, että muutamaa olympiapurjehtijaa vielä terästetään par’aikaa tässä keskuksessa.
Vain osa Moulin Blanc-marinasta mahtuu kuvaan
Tästä se alkaa. Kohta natiaiset pyyhältävät selällä. Pian heistä tulee kansallissankareita kuten edesmennyt Eric Tabarly tai nykyiset Open 60- ja maailmalla risteilevät katti- ja trimaraanikuskit.
Koulutuskalustoa riittää
Tämä vene ilmestyi juuri telakalta.
Sankareista puheenollen, siirsimme yhdessä Eric Brossierin kanssa hänen Vagabond-alustaan laiturin toiseen päähän. Vagabond ”purjehti” ensimmäisenä veneenä vv. 2002-2003 Koillisväylän ja Luoteisväylän, vietettyään välitalven Kamtsatkalla ja Japanissa. Nyt molemmat reitit on jo seilattu saman kesän aikana. Eric toivotti hyvää matkaa Veli Kärkkäisen Lena-veneelle. Itse hän on lähdössä parin viikon kuluttua taas Grönlantiin. Henkilökohtaisesti ihailen enemmän purjehdusta kuin jäänmurtoa. Molempia olen yrittänyt.
Palataan historiaan. Leo Kaartisen White Ladder häipyy tässä Corrubedon ja Espanjan horisontista.
Espanjan tullit tekevät tarkkaa työtään.
Suosikkipaikkamme Muros. Kaupunkimaisemaa puolen tunnin kiipeämisen jälkeen.
Muros satamalahden takaa.
Käskyn käydessä kiipeän vaikka koivusta käpyjä. Tämä ei ol koivu, mutta Pohjois-Espanjassa niitä jo näkyi, nyt Ranskan Bretagnessa aina enemmän.
Christer Andersen ja Ana käymässä meillä Portosinissa. Edellisen kerran tapasimme neljä vuotta sitten, joten kuulumisia riitti.
Lisää purjehtijoita Portosinissa. Hollantilaiset, kipparin, vas. nimi ehti unohtua, ja Hanneke oik. Ovat seilanneet vuoden Välimerta, tässä kotimatkalla, vene Van de Stadt 34. Tanskalaiset Stein ja Rose-Mary ovat puolestaan kolmessa vuodessa edenneet näille leveyksille. Suunta seuraavaksi Azoreille, vene Southerly 35.
Sarjassa: pitää käydä: Santiago de Compostellan katedraali.
Pääsky lepäämässä Biskajan ylityksellään.
Brestin purjeita, kuunaripriki Recouverance
Brestin venekantaa, Open 60
Kävelylenkkien maisemia, Marina du Chateau pilkistää linnan takaa.
Eestin kuulumia kertoivat Priit Veski, Matis Raidaru ja Mats Kaingur.
Stella Mariksen miehistöä D-vitamiinikuurilla: Markus, Piip, kippari Märt Ilumäe ja Eero.
Kävelyetäisyydellä Moulin Blanc-marinasta on kasvitieteellinen puutarha. Uuden-Seelannin saniaispuun uusia versoja, maorinimeltään KORU.
Samassa puistossa näyttää kaikki olevan kiellettyä. Ei saa näköjään edes hernekeittopurkkia avata. Koiraa saa kuitenkin kuse... kuljetta narussa. Eivät ranskalaiset niuhota. Kaikkea, kiellettyäkin, saa tehdä kohtuudella.