2011-04-16 Portosin | |
2011.04.17 | |
2011.04.19 |
2011-04-16 Portosin
Jos oli illalla puhaltanut reippaasti White Ladderin lähdön jälkeen, niin seuraavana, ti.aamuna, oli siitä vain henkäys jäljellä. Pilottikirja mainitsee oikotien saaren ja niemen välistä Baionasta pohjoiseen. Käskee kyllä välttää salmessa olevaa matalikkoa, mutta ei kerro miten ja miltä puolelta mennä. Olin nähnyt paikallisten kisaveneiden siitä tulevan ja tähystyspaikkani linnakkeella perusteella pystyin arvioimaan, että ne jättivät matalan idän puolelle. Kaiku käväisi alle 7:n metrin.
Välillä piti potkaista koneella, toisinaan kohistelimme purjein 6:n solmun vauhtia. Hyvin nautittavaa purjehdusta silloin, sileässä vedessä kuin järvellä, Isla Ons-saaren suojassa.
Selvisi, että White Ladder oli tekemässä lähtöä, juuri sivuuttamassamme Piedras Negrasissa. Tuuli lopahti ja putputimme läpi Paso del Carreirosta. Kapea salmi Salvoren saariston ja mantereen välissä, hiekkadyynien ja –rantojen sekä erikoisten kivimuodostelmien väleissä. Reitti sinänsä oli selvä niin kauniilla ilmalla ja kalapaattien vilkkaassakäytössä, mutta niitä kivimuodostelmia oli väylän sivuilla myös juuri pinnan alla. Näkyivät maininkien murtuessa.
Ankkuroimme Corrubedon lahdella. Vaikka olimme ainut vene, mainingin takia ei ollut aivan niin rauhallista, kuin olin arvellut. Ennen auringon laskua seurasimme katseella ja ”kaukokameralla” Leon White Ladderin luovia lahtemme ohi. Vetävästi olivat purjeet pullollaan, mutta kone oli siinä vaiheessa kuulema jo apuna.
Seuraavana aamuna ei tuuli ollut parantunut. Jatkoimme matkaa, kun se näytti heräävän iltapäivän puolella. Muutaman tunnin sain veneen pysymään liikkeellä, mutta sitten taas potkaistiin runsas tunti Muroksen ankkuripaikalle. Edesmennyt Pertti Duncker toi jo muinoin kirjoissan paikkakunnan tietoisuuteemme ja olemme siellä aina ohimennessä viivähtäneet. Sen satamassa ei ole lainkaan paikkoja vieraileville veneille, tosin jonkinlainen suuri ponttooni-paalutyö oli juuri meneillään. Nyt meitä keikkui ankkurissa pari-kolme paattia, loppukesällä voi olla parikymmentä.
Täytin jollan yli puolen vuoden paketoinnista. Mariner-prutkun luulin tietysti pärähtävän ekalla tai tokalla nykäisyllä suoraan talviunestaan. Erehdyin – tarjosin liialliset ryypyt, ei inahtanutkaan. Tulpan kuivaamisen jälkeen sitten tokalla. Olen lukenut, että vanha bensa ei myöskään koneelle kelpaa, mutta meillä liemi oli vain vahvistunut. Lempo nosti meidät heti plaaniin kahdella hengellä. Ainakaan viime vuonna en ollut moiseen yltänyt edes yrittämällä.
Maaseutukävelyä vihreille kukkuloille, tai historian havinasta vuosisataisessa, kapeiden kujien ja portaikkojen historiallisessa keskustassa nauttimista. Kumpikin toiminta kuuluu suosikkeihimme. Siinä välissä voi piipahtaa kirjaston ilmaisessa internetissä. Perjantaisin laiturialueella ja mainituilla kujilla on markkinat. Tarjolla on vaatteita, kenkiä, nyt pääsiäiskoristeita. Eväspuoltakaan ei ole unohdettu. Ainakin hedelmät, vihanneket, juustot ja kinkut löytyvät.
Portosin
Niin hieno kylä, kuin Muros meistä onkin niin rajansa kaikella. Ankkuriyöt eivät olleet kovin rauhallisia. Tuuli ei ollut kova, mutta puuskainen, ja vastaranta takanamme sai aallot hyppimään ja meidät siinä mukana. Ja tuulta oli luvassa lisää. Lähtöä helpotti myös, että selvisi Muroksessa myytävän dieseliä vain kalaveneille. Jonkinverran taas lähtöä haittasi, että ankkuri jumittui 15 metrin syvyydessä. Keula painui kun ankkuripeli veti ketjun tiukkaan. Emme käytä usein, mutta olimmepa nyt poijuttaneet koukkumme, koska epäilin mahdollisia vanhoja poijupainoja olevan pohjassa ristiin rastiin. Kun löysäsin ketjua muutaman metrin ja sitten saman pelin nokalla hiivasin poijuköydestä, niin parin nykäisym jälkeen jo irtosikin. Seurasi hyvä purjehdus pelkällä genoalla lahden vastarannan Portosiniin, sen pursiseuran marinaan. Heti siellä lirutimme 91 litraa lientä tankkiin päivän hintaan 1.35 €/l. Saimme hyvän, suojaisen kylkipaikan, 20,70 €/päivä, nousevassa tuulessa. Uloimmat paatit jo hyppivät melkolailla. Sähkö, vesi ja wifi-yhteys kuuluvat hintaan, ja suihku-, saniteettitilat ovat siistit ja ajanmukaiset.
Illansuussa saimme vieraita. Christer Andersen ja Ana ajoivat Vigosta iltaa istumaan. Riittihän sitä stooria neljästä kuluneesta vuodesta, Christerin vielä Analle espanjaksi tulkatessa. Christer ja Ana asuvat kyllä Vigossa maissa, mutta paljon he ovat myös vesillä. Kippari seilasi aikanaan 41-jalkaisen, Taiwanissa rakennetun Marathon-purtensa Valloista. Kerran Marathon kävi myös Suomessa. Sen lipun bongattuamme yhteys v. 2007 syntyi Moanan marinassa. Ihmeen hyvin ja nuorekkaina olivat Christer ja Ana säilyneet. Christer näytti minusta jopa kolme päivää itseäni nuoremmalta. Todellisuudessa hän on sen verran vanhempi.
Santiago de Compostella
Riitta saa aina tahtonsa läpi. Raahauduimme lyhyen yöunen jälkeen pakkasmaisen hyytävässä aamussa +12 maantien varteen eka kertaa näillä maisemin. Bussipysäkkiä ei löytynyt koko kylästä. Valitsimme vaan strategisen paikan, josta vähän myöhässä kaahannut bussi meidät noukki. Minuutilleen ehdimme bussiin, Noiasta Santiago de Compostellaan vierestä starttaavaan.
Monet käyvät mainitussa kaupungissa. Aika monet kävelevät sinne, toiset jonkun vaivaisen virstan, innokkaimmat 800 km Ranskan rajalta. Syitä voi olla monia, mutta luultavasti Jaakobin luun kappele paikallisessa katedraalissa on yksi pakottavimmista ja pätevimmistä. Kävely on minustakin hyvä ja pätevä syy myös, mutta bussimatkalaisina menimme vaan, koska muutkin.
Katedraali, jota alettiin rakentaa v. 1074, paikalla jo sijainneen tilalle, on kyllä vaikuttava ilmestys. Samoin ympärille rakennetut lukuisat palatsit. Koko vanha kaupunki on tietysti hieno sinänsä, mutta jo mainitsemani Muroksen vastaava on pienempänä ja sokkeloisempana vähintään yhtä mielenkiintoinen.
Santiagossa toki tapahtuu ihmeitäkin. Jo sekin, että Jaacobin jäännöksiä kuljettanut laiva upposi näillä vesillä, ja luut löytyivät yht’äkkiä Santiagosta, on ihme vailla vertaa. Silloin tällöin, ihmisiä parantuu siellä vaikeista sairauksista. Uskon, että sairastuukin. Yhden ihmeen mekin näimme. Satuimme pistäytymään ”päänäyttämöllä” aamupäivämessun aikaan. Pappien puheista nyt ei tolkkua ottanut. Ei tullut suomen sanaakaan, mutta tapahtumaan rupesi: ”Kaheksan” pappia, vai liekö suntiota tarttui yhtä aikaa korkealta holvista, väkipyörästä tulevaan tuuman köyteen, kuin paalun junttaajat aikoinaan. Vapaassa päässä roikkui Sulo-roskiksen kokoinen, hopealta vaikuttava, höyryävä, rei’itetty suitsutusastia. Pienen alkuvauhdin avulla ja sopivassa heilahduksen vaiheessa köydestä nykäisten pöntön heilahdus laajeni n. kymmenellä nykäisyllä ainakin yli 60 asteen puolelleen, eli pytty seilasi hyvin laajassa kaaressa keskiholvista sivulaivan molempiin suuntiin. Mielenkiintoista, tosi hikisiä hommia papeilla noilla main. Uskontoa voi harrastaa niin monella tavalla.
Sääsivut tällä kertaa, näyttävät jatkuvan vastatuulen Biskajalla kääntyvän ainakin itään, jopa kaakkoon viikon kuluessa, jos niin pitkään ennustukseen uskoo. Jos onnistumme katkaisemaan internet-yhteyden, lähdemme valumaan kohti pohjoista. Ainakin ensi yöksi ankkuroimme johonkin. Ehkä huomenna merelle, oikeasti.