2011-04-05 Cas­cais

Ve­sa­lai­set pois­tui­vat ju­na-bus­si-len­to-ho­tel­li-jne-ko­ti­mat­kal­leen. Kaup­pa­reis­sun jäl­keen nou­su­ve­den hui­pun lä­hes­ty­es­sä put­pu­tim­me Te­jo-jo­el­le. Riit­ta kek­si, et­tä a­jam­me vain jen­nil­lä, var­sin har­vi­nais­ta meil­lä tois­tai­sek­si, kun tuu­li­kin vai­kut­ti si­vu­myö­täi­sel­tä. Hy­vä sii­nä va­lu­es­sa, o­li­kin tal­ja­ta jo u­se­aan ker­taan ve­sil­tä ja mais­ta kat­so­mi­am­me näh­tä­vyyk­si­ä. En­sin a­li­tim­me ai­koi­naan, v. 1966, Eu­roo­pan suu­rim­man riip­pu­sil­lan. Sen ni­mi o­li sil­loin Pon­te Sa­la­zar, muis­tan. Mie­het ja ni­met vaih­tu­vat. Nyt pu­hu­taan Huh­ti­kuun 25:nen sil­las­ta.

Täs­sä vai­hees­sa tuu­li o­li ke­syn vaih­te­le­va, ku­ten myös aiem­min mai­nit­se­mi­a­ni muis­to­merk­ke­jä si­vuut­ta­es­sam­me. Nii­den jäl­keen ve­si le­ve­ni ja puus­kat kiih­tyi­vät niin, et­tä kul­jim­me vä­hän myr­ky­fok­kaa i­som­mal­la rie­vul­la ai­van hy­vin. Cas­cai­sin ank­ku­ri­pai­kal­la vie­lä pu­hal­si, vaik­ka o­lim­me kan­gas­ta vä­hän a­van­neet. O­lin jo suun­ni­tel­lut, et­tä sei­laam­me it­sem­me ank­ku­riin, mää­rää­vä mie­his­tö­no­sa vaa­ti ko­neen start­taa­mis­ta. Tar­vit­sim­me si­tä myö­hem­min­kin, sil­lä ank­ku­ri ei en­si­y­rit­tä­mäl­lä tart­tu­nut. Muu­ten o­li­si kel­van­nut sei­la­ta paik­kaa ris­tiin ras­tiin, sil­lä o­lim­me ai­nut pur­je­ve­ne ank­ku­ris­sa. Vain pa­ri roik­kui poi­juis­sa, pit­kä­ai­kai­sem­pi­a?

Lop­pu­ke­säl­lä lah­del­la on ve­nei­tä kym­me­ni­ä ank­ku­ris­sa ja toi­nen mo­ko­ma ma­ri­nas­sa. Suu­ri o­sa on mat­kal­la e­te­lään, Ma­dei­ral­le, Ka­na­ri­al­le. Vii­kon­lop­pui­sin tun­gos li­sään­tyy Lis­sa­bo­nin ja vie­lä lä­hei­sem­pien ma­ri­noi­den paa­teis­ta. Cas­cai­sin­kin lai­tu­reis­ta tu­le­vat vii­kon­lo­pun viet­tä­jät. Mei­dän ter­mis­töm­me mu­kaan he o­vat ”men­neet saa­reen”, täs­sä ta­pauk­ses­sa ank­ku­riin ai­van e­dus­tal­le. Suu­ri o­sa tuos­ta jou­kos­ta ei tä­tä ”me­rie­lä­mää” kes­tä kuin päi­väl­li­sai­kaan as­ti. Il­lan kii­rees­sä o­vat sil­loin ank­ku­ri­ket­jut jos­kus men­neet ris­tiin, kun ”pur­jeh­ti­jat” rien­tä­vät ta­kai­sin ma­ri­na­lai­tu­riin­sa ja kan­ta­ra­vin­to­laan­sa. Täs­sä kel­lun en­kä muu­ta voi, sa­noi jo u­noh­ta­ma­ni suur­mies. Ke­li on lah­del­la ol­lut ai­ka ke­sy ja tuu­li­kin i­tä­koil­li­ses­ta. Wind­fin­de­rin päi­vän i­käi­sen en­nus­teen mu­kaan me­rel­lä tuu­lee ko­vem­min ja vas­tai­sem­min. Huo­men­na kään­tyy e­nem­min i­tään.

Kaar­ti­sen Le­ol­ta tu­li vies­ti, et­tä pur­je on kor­jat­tu La­go­sis­sa, ja mat­ka jat­kuu tän­ne Cas­cai­siin. Ai­om­me nos­taa kou­kun aa­mul­la. Lie­kö naa­pu­rit sil­loin saa­pu­neet.