2011-03-14 Fuengirolassa, vielä viikko? | |
2011.03.15 | |
2011.03.19 |
2011-03-14 Fuengirolassa, vielä viikko?
Tiedotus: Bavaria 38, White Ladd, hakee täydennystä miehistöön Fuengirola-Turku matkalle. Poikkeamisia välisatamiin kelien, miehistö- ym täydennysten mukaan. Lähtö Fuengirolasta maalis-huhtikuun vaihteessa. Lähemmin Kippari Leo Kaartinen, huipputason kilpapurjehtija ja muutenkin mukava mies (+34)603 514 258
On se ilmoja pidellyt - maalausilmoja -
Viime viitteessä alkoi sataa heti telakoinnin jälkeen. Tätä kirjoittaessani ropisee taas kodikkaasti ja päiväkirjasta näen vain pari sateetonta päivää viimeisten 10 joukossa. Maalaa siinä sitten koppia. Jossain välissä rullailin perähyllylle Decolay-kansimassan. Siitä tulee hiukan kumimainen vähän karhea liukuestepinta. Viikko sitten näytti keli kohtuulliselta. Rullasin ruffinkin polyuretaanilla. Homma kesti teippauksineen 5-6 tuntia. Kolme tuntia urakan jälkeen alkoi vihmoa. Ei tuoreet maalit sentään mereen valuneet eikä kannellekaan, mutta läheltä näki myöhemmin röpelöisen, suomuisen pinnan. Jossain välissä levittelin primeriä kopin päälle maalattaviin liukuestelämpäreisiin.
Eilen näytti hyvältä. Olin jo hionut sademaalauksen rösöt ja aloin levittää uutta kerrosta. Seurailin toisella silmällä pilvien liikkeitä, mutta telakka-ajan kelisopimus oli näköjään erääntynyt. Kun maalit oli sudittu, alkoi ripotella. Levitin vauhdilla 5 kpl irtopeitteitämme työmaan suojaksi. Sade pysyi koko loppuillan ripotteluasteella, ja peitot antoivat kuivumisrauhan. Kunhan vähänkin parantuu vetelen vielä pari kerrosta Decolaytä kopinkin katolle.
Jos on sadellut vettä, niin ehti täällä tulla ensin suolaakin paatin pintaan, kun oli sen verran pamua, että roiskui yli aallonmurtajan. Ei se suolaankaan jäänyt. Sateen alkuvaiheessa myös punaista Saharan hiekkaa levisi uusille pinnoille. Sen verran oli kuivunut, että rankenpi ropina valutti pois suurimman osan. Puuttuuko vielä jotain? Joo, tuli rakeitakin ja ukkosti.
Miksi en maalannut neljän aurinkoisen kuukauden aikana? Ei ollut aika, eikä etenkään inspiraatiota.
Vierailijoita on käynyt tasaiseen tahtiin. Ei yhtään liikaa. Nyt on menossa Riitan juoksuaika Vaasan&Vaasan naisten kanssa. Vaikka ei säätiedotuksestani sitä voi päätellä, kevättä on sen verran ilmassa, että laituritkin ovat vilkastuneet. Asukkaita ei ole lisää tullut, mutta aina on joku paatilleen menossa tai tulossa. Onpa joitain veneitä jo näkynyt päiväpurjehduksillakin.
Vähiin menee, ennenkuin loppuu
Viikon päästä tulevat Johanna-tyttäremme ja Timo-vävy. Luulen, että innokkaiden (kilpa)purjehtijoiden Fuengirola on pian nähty. Jos kelit ovat edulliset Iiris liikahtaa 5:n kuukauden vankeudestaan. Toivottavasti ei sentään Järviradion aalloilta usein kuuluneen Reijo Taipaleen kertosäkeen mukaan: ”Purjeet tuulessa liehuu!” Vanhoja papereita katsomatta arvioin, että Iiris ei ole koskaan 20 vuoden elinaikanaan ollut näin kauaa paikoillaan. Mukaan voi laskea myös tusinan verran jäissä talvehtimisiä. Silloinkin seisonta-aika jäi lyhyemmäksi, kun kausi päätettiin joulu-tammikuuhun ja seuraava alkoi jo ennen vappua.
Tuota uudelta tuntuvaa elämää, purjehdusta, silmälläpitäen olen tehnyt joitain tarkistuksia. Akkuihin, 3 kpl 110 Ah, sain lisätä vettä reilusti yli litran. Jatkuvasti maasähköön kytkettynä tuntuvat nesteet haihtuvan tropiikkivauhdilla. Saadakseni akut kunnolla vajaantumaan seurannutta latausvaihetta varten, pidin kaikkia valoja päällä tuntikausia. Tuli kulkuvalotkin testatuiksi. Parhaillaan koekäytän myös tuoretta Safirea.
Barcelona World Racen veneet jo nousevat Atlanttia pian päiväntasaajalla. Saapa nähdä, ilmestyykö joku näköpiiriin Gibraltarissa?
Kaikkien sadejuttujeni jälkeen ei tietenkäään ole ihme, että luonto viheriöi ja kukoistaa. Aikaisemmin leveät polut ovat uusien versojen myötä kaventuneet. Retkellä lähikukkuloille bongasimme joitain orkideoja, ja puistoissa jo tuoksu kertoo appelsiinipuiden kukkivan.