2011-03-04 Fu­en­gi­ro­la, te­la­kal­la

Työ­lei­ril­lä

Ei­li­ses­tä al­ka­en on taas vet­tä ve­neen al­la. O­lim­me te­la­kal­la 10 päi­vää. Kes­to o­li help­po suun­ni­tel­la, sil­lä ta­rif­fin mu­kaan te­la­kal­la o­lon hin­ta kak­sin­ker­tais­tuu tuon päi­vä­lu­vun jäl­keen. Tein men­nes­sä suun­ni­tel­man päi­vit­täi­sil­le hom­mil­le. Ar­vi­o­ni o­soit­tau­tui­vat var­sin re­a­lis­ti­sik­si, sil­lä u­seim­mi­ten juu­ri lis­ta­tut työt tu­li­vat teh­dyik­si. Jos jo­ku siir­tyi, niin li­sä­sin vauh­ti­a seu­raa­va­na päi­vä­nä. Ii­rik­sen heik­ko koh­ta o­vat ol­leet run­koik­ku­nat. Voi sa­no­a, et­tä vuo­den, vii­meis­tään kah­den vä­lein, o­len jou­tu­nut ai­na­kin o­sas­ta niis­tä na­put­te­le­maan ruos­tet­ta. Ki­va niis­tä on u­los vil­kuil­la, jo­ten o­le­mas­sa­o­lo on vie­lä­kin pe­rus­tel­tu. Ra­ken­net­ta voi­si seu­raa­vas­sa ve­nees­sä muut­taa si­kä­li, et­tä ke­hys voi­si ol­la ruos­tu­ma­ton­ta ja vie­lä tar­peek­si kal­te­va, et­tei me­ri­ve­si u­po­tuk­ses­sa sei­so ruos­tut­ta­mas­sa. Ei ik­ku­nat tain­nu e­des lis­tal­la ol­la, mut­ta he­ti te­li­neil­le nous­tu­a­ni nii­tä a­loin na­ku­tel­la, ja te­räs­har­jal­la a­jaa ja sit­ten päi­vit­täin paik­ka­maa­la­ta. Pää­työ o­li kui­ten­kin kyl­kien hi­on­ta. Niis­sä ei ol­lut juu­ri ol­lut kor­jat­ta­vaa paik­kaa, jo­ten hom­ma py­syi hy­vin hans­kas­sa, e­pä­kes­ko­ko­neen vin­ku­es­sa.

Va­paa-a­jan on­gel­mi­a ei e­siin­ty­nyt, sil­lä työ­ai­ka­ni ve­nyi päi­vit­täin klo 8-9:stä seit­se­mään il­lal­la. Sa­man a­jan o­li au­rin­ko yl­hääl­lä. Hi­on­taa, pri­me­ri­a, te­li­neel­le, a­las, ti­ka­pui­ta kan­nel­le, purk­ki­a ja pens­se­li­ä se­kä rul­laa mu­kaan ja taas te­li­neil­le. O­lin au­rin­gon las­kies­sa niin poik­ki, et­tä a­jan­ku­lu­ket­ta ei tar­vin­nut et­si­ä. Aa­mui­sin o­lin ku­ta­kuin­kin pa­lau­tu­nut uu­teen tais­toon.. Vain sun­nun­tai­na tyy­dyin kuu­teen tun­tiin, kos­ka me­nim­me Mau­ri Pel­to­maan ja Rai­ja Vir­ran kans­sa Ol­le ja Lii­sa Wi­ber­gil­le lou­naal­le. Ei kyl­lä sii­nä­kään au­rin­gon va­lo riit­tä­nyt, ei­kä työ­in­to­ni seu­raa­va­na aa­mu­na ol­lut par­haim­mil­laan.

Vii­kos­sa o­li­vat suun­nit­te­ma­ni työt ku­ta­kuin­kin put­kes­sa, kyl­jet maa­lat­tu ja poh­ja myr­ky­tet­ty. Ru­pe­sin kat­se­le­maan ”kop­pi­am­me”. Sen mui­nai­set maa­lit o­li­vat al­ka­neet hil­seil­lä. A­lu­mii­ni­ra­ken­tei­se­na sii­nä ei ku­ki rus­ke­a ruos­te, vaan vi­oit­tu­neen maa­lin al­la vai­vaa val­ko­jau­hei­nen ru­pi. Ei­pä muu­ta, kun maa­lin­pois­to­laik­kaa vi­oit­tu­neil­le pai­koil­le ja tie­tys­ti pri­me­ri­ä pääl­le.

Jo­ka päi­vä pais­toi au­rin­gon nou­sus­ta sen las­kuun, ja maa­laus­hom­mat su­jui­vat kuin läm­pi­mäs­sä hal­lis­sa. Pää­tin jat­kaa tuo­ta kop­pi/ruf­fi­huol­to­a lai­tu­ris­sa, mut­ta kuin­ka ol­la­kaan, aa­mul­la ve­sil­lä he­rä­sim­me ve­si­sa­tee­seen. To­si on­nel­li­si­na kui­ten­kin, kun pääp­ro­jek­ti o­li e­den­nyt hy­vin puo­dan val­li­tes­sa. Va­paa­päi­vä tu­li maa­lauk­ses­ta, vaik­ka nyt il­ta­päi­väl­lä taas pais­taa­kin.

Sään li­säk­si te­lak­ka o­li muu­ten­kin meil­le so­pi­va. Se on ai­van vie­res­sä. Nä­kyy lai­tu­ri­paik­kaam­me­kin. On kui­ten­kin e­ri fir­ma, kun ma­ri­na. Be­to­ni­pin­tai­nen plaa­ni o­li siis­ti ja pyö­ril­lä liik­ku­vaa tel­lin­ki­ä o­li sii­nä help­po siir­rel­lä paa­tin ym­pä­ri. Te­la­kal­la­kin o­li myy­mä­lä, mut­ta a­si­oin ai­dan ta­ka­na 40 m:n pääs­sä o­le­vas­sa. Huol­tom­me o­li kai­ken ai­kaan ma­ri­nan tu­tuis­sa siis­teis­sä ti­lois­sa, jo­ten muu­tok­set ve­sil­tä mai­hin ja ta­kai­sin 175-pai­kal­le ei­vät ol­leet suu­ri­a. On Es­pan­jan uut­ta by­rok­ra­ti­aa­kin. Vain ve­nee­no­mis­ta­ja saa työs­ken­nel­lä paat­tin­sa kim­pus­sa. Ker­to­vat, et­tä ei a­vi­o­puo­li­so­kaan. Riit­ta hoi­ti huol­lon ja ret­kei­lyn. Ul­ko­puo­lis­ten työn­te­ki­jöi­den pi­tää ol­la re­kis­te­röi­ty­jä, ja niis­tä pi­tää te­la­kal­le­kin mak­saa 7 €/tun­nis­sa.

Ii­ris R-re­kis­te­ris­sä

Maa­lien te­la­kal­la kui­vu­es­sa, lii­mai­lin tel­lin­geil­tä uu­det ni­mi­tar­rat. Ja vaik­ka en vie­lä ai­ko­nut – ko­vas­ti hä­pe­ä­mä­ni - uu­det R-tun­nuk­sem­me.

Koh­ta on pa­ri pal­lo­nym­pä­rys­tä täyn­nä. Min­kään­sor­tin by­rok­raa­teis­ta ei o­le va­ki­tuis­ta puu­tet­ta ol­lut, mut­ta kai­kil­le on lois­ta­vas­ti kel­van­nut, ja vas­ta­kin tar­jo­an, o­man pur­si­seu­ran an­ta­maa Pur­jeh­ti­ja­lii­ton ve­ne­to­dis­tus­ta.

Re­kis­te­röin­ti­ä en si­näl­lään ar­vos­te­le. Päin­vas­toin o­len­han ai­na va­paa­eh­toi­ses­ti sen lii­tos­ta hom­man­nut, pur­jei­den li­säk­si sen kyl­kiin­kin mer­kan­nut ja si­tou­tu­nut sen hal­ti­ja­na pi­tä­mään paat­ti­ni ja it­se­ni me­ri­kel­poi­se­na. E­del­li­sen rin­nal­la tä­mä maist­raat­ti­pak­ko on tar­pee­ton­ta kyy­kyt­tä­mis­tä ja ai­ka­naan jon­kun ”vii­saan” lain­sää­tä­jäl­le e­sit­tä­mää huit­ha­pe­li­a.

Ul­ko­mail­la

Jo­ka ju­tus­sa o­len ih­me­tel­lyt a­jan ku­lun kii­vaut­ta. Täs­sä se on viu­hu­nut, ei­kä ol­la eh­dit­ty, kun aa­mu­len­kil­le. Te­la­kal­ta en sin­ne­kään. Ih­me ta­pah­tui pa­ri viik­ko­a sit­ten. Kä­vim­me ul­ko­mail­la, Gib­ral­ta­ris­sa. Eng­lan­ti­lais­ten kal­li­o­nie­mi Es­pan­jan kai­na­los­sa on tä­kä­läi­sit­täin ai­ka suo­sit­tu päi­vä­mat­kan koh­de. Meil­le pää­tök­sen ja ko­ko mat­kan te­ki hel­pok­si Le­o Kaar­ti­nen, jo­ka tar­jo­si kyy­din. Rii­tal­la o­li i­son Vi­ton pen­kis­sä jut­tu­ka­ve­ri­na Han­ne­le, Le­ol­la na­vi­gaat­to­ri­na len­to­kap­tee­ni Jus­si. Le­o o­sa­si pe­ril­le mo­ni­ker­tai­sel­la ko­ke­muk­sel­la, mut­ta ret­ken tar­koi­tus ru­pe­si ny­ki­mään, kun ve­ne­tar­vi­ke­liik­keet o­li­vat­kin kiin­ni tal­vi­a­jan lau­an­tai­sin. Sin­ne jäi­vät kal­te­ri­o­vien taak­se tut­kat, ai­sit, sun muut na­vi­gaat­to­rit.

Le­o o­li jo­ku päi­vä ai­kai­sem­min an­ta­nut Kip­pa­ri-leh­den, jos­sa o­li jut­tu i­Pa­din kart­ta­so­vel­lu­tuk­ses­ta. Mi­nä jou­duin sky­pet­tä­mään Jon­nal­le. Mi­kä se i­Pad on?

Pa­de­jä pii­sa­si ai­na­kin y­li kym­me­nes­sä kau­pas­sa pää­ka­dun var­rel­la, mut­ta hin­ta ei tun­tu­nut vas­taa­van ve­ro­va­paan paik­ka­kun­nan mai­net­ta. Sil­lä van­hal­la ve­dol­la luu­len kaup­pa siel­lä käy­tä­vän­kin. Me em­me ol­leet juu­ri o­pit­tu­a veh­jet­tä os­ta­mas­sa­kaan, ja Le­o­kin ot­ti ai­ka­li­sän. Mu­ka­va reis­su hy­väs­sä seu­ras­sa kui­ten­kin.