2011-03-19 Fu­en­gi­ro­las­ta, koh­ta

E­läm­me vii­mei­si­ä ai­ko­ja – ai­na­kin Fu­en­gi­ro­las­sa näil­lä nä­ky­mil­lä. Re­päi­sin it­se­ni ir­ti ”ran­ta­hie­kal­ta”. Re­sep­tik­si kel­pa­si ko­et­tu: Rep­pu sel­kään ja uk­ko pyö­rän sel­kään. Pol­ke­mi­sen ja ta­lu­tuk­sen yh­dis­tel­mä vei taas puo­li­tois­ta tun­ti­a Mi­jak­seen n. 400m. Siel­tä taas pa­ker­sin y­hä y­lem­mäs, kuin no­ki­poi­ka lau­lus­sa. Uut­ta o­li, et­tä o­lin va­rus­tau­tu­nut Rii­tal­le tääl­tä os­te­tuil­la las­ket­te­lu/kä­ve­ly­sau­voil­la. Nyt hä­nel­lä on jo uu­det Nup­pus­por­tis­ta os­te­tut E­xe­lit. Täy­tyy sa­no­a, et­tä to­del­la suu­ri a­pu ke­peis­tä su­keu­tui­kin. Eh­kä huo­mat­ta­vam­pi vie­lä jyr­kis­sä pai­kois­sa a­las­päin.

Kar­tois­sam­me ja kir­jois­sam­me pii­lee vie­lä mo­ni­nai­si­a reit­te­jä, joi­hin tu­tus­tu­mi­siin ei tä­mä tal­vi tai kiin­nos­tus o­le riit­tä­nyt. Nyt­kin pa­la­sin pää­o­sin van­haan ja tut­tuun. Ke­la­sin en­sin Pu­er­to de Ma­la­gaan 1002m, sa­maan jo­hon ki­pu­sin ai­van en­sim­mäi­sel­lä ret­kel­lä­ni syys­puo­lel­la. Sii­tä e­teen­päin o­li­kin help­po ek­sy­ä. En et­si­nyt tar­peek­si tar­kas­ti ris­teys­tä, vaan jat­koin van­haa tut­tu­a. Suun­ta al­koi pi­an kui­ten­kin vie­dä vi­kaan, jo­ten y­lös­päin.

Vä­lil­lä näyt­ti, kuin o­li­sin löy­tä­nyt po­lun. Tut­kin jäl­ki­ä, A­di­das, eh­kä sit­ten­kin Ni­ke? En ol­lut ai­van var­ma, mut­ta sii­tä va­kuu­tuin, et­tä toi­ses­sa ja­las­sa o­li – sork­ka. Kat­soin par­haim­mak­si kep­peil­lä ”um­pi­han­keen”, jyr­kän rin­teen ir­to­ki­vi- ja pus­ka­ry­teik­köön, kos­ka suun­ni­tel­ma­ni o­li pin­ko­a kol­me uut­ta huip­pu­a. Kun mai­se­ma pu­si­kois­ta taas a­vau­tui, näin huip­pu­ri­vin en­sim­mäi­sen Cer­ro del Cha­par­ra­lin jo ta­ka­na ja aa­vis­tuk­sen a­la­puo­lel­la­ni. Laa­hau­duin Pi­co de Men­do­zal­le, 1122m. Hui­pul­ta löy­sin po­lun, jo­ka o­li tul­lut ai­van har­jan­net­ta pit­kin, mut­ta o­li piil­lyt läh­tö­pis­tees­tään pus­kien peit­tä­mä­nä. U­raa, to­sin nä­kyi, et­tä har­vak­seen haa­huil­tu­a, o­li help­po saa­vut­taa met­ril­leen Men­do­zan kans­sa yh­tä kor­ke­a Cer­ro de los Co­ne­jos. Sen ta­kaa jo pil­kis­ti Pi­co Mi­ja­sin sää­tut­kan val­koi­nen pal­lo­ku­pu. Sa­mal­la pai­kal­la, seu­dun kor­keim­mal­la 1159, o­lin na­ker­ta­nut e­väi­tä­ni mel­kein nel­jä kuu­kaut­ta sit­ten.

Tai­vas o­li pil­ve­tön ja nä­ky­vyys seu­dun ta­paan vain maa­pal­lon pyö­rey­den ra­joit­ta­ma. Var­maan o­len jo sa­ta ker­taa nä­ky­mät ker­ran­nut. Gib­ral­ta­rin kal­li­o, Ma­ro­kos­sa en e­nää lun­ta näh­nyt. Vas­ta­päi­ses­sä suun­nas­sa Sier­ra Ne­va­das­sa si­tä riit­tää. Tai­taa py­sy­ä ai­na­kin hil­kut vuo­den ym­pä­ri.

Y­lös­ke­laus ky­läl­tä o­li pa­ri­ne e­väs­tau­koi­neen ot­ta­nut kol­me tun­ti­a. A­las va­luin puo­les­sa sii­tä, ja lop­pu­mat­kan Paa­vin­laak­son kaut­ta al­le tun­nis­sa kah­del­la pyö­räl­lä.

Vuo­ri­reis­su­ni ai­ka­na Riit­ta­kin o­li pa­lan­nut ko­tiin. Vii­kon vii­po­tus ”Vaa­san nais­ten” mat­kas­sa o­li vii­mei­sil­lään. Kot­kan myy­mä­läs­tä e­lä­köi­tu­neen Le­a Nor­hi­on ja näk­ki­lei­pä­teh­taan tuo­te­pää­lik­kö Tei­ja Val­ja­kan tär­kein teh­tä­vä­hän on ol­lut jo vuo­si­kym­me­nen ja pa­rin po­al­lon­kier­ron a­jan pi­tää Ii­ris me­ri­kel­poi­ses­sa kun­nos­sa lei­pä­va­ras­to­jen suh­teen. Nyt he o­li­vat, ho­tel­li­huo­neen­sa jo päi­väl­lä luo­vu­tet­tu­aan, ker­taa­mas­sa mat­kan­sa vai­hei­ta Ii­rik­sel­lä.

Kult­tuu­ri­a

Luin Mat­ti Lap­pa­lai­sen kir­jan Yk­si­näi­nen Pur­jeh­ti­ja, o­sa 1. E­rit­täin mie­len­kiin­tois­ta! Vai­kut­taa sii­hen tie­tys­ti se­kin, et­tä kir­jai­li­ja on tut­tu ja paik­ka­kun­nat nii­ni­kään jos­sain mää­rin. Viih­dyt­tä­vää lu­et­ta­vaa muil­le­kin. E­si­pu­hees­saan Mat­ti jo va­roit­taa vie­rai­den kiel­ten käy­tös­tä si­vuil­la. O­len sa­maa miel­tä hä­nen kans­saan, et­tä u­seim­mat niis­tä­kin ju­tun juo­nen löy­tä­vät. Va­roit­taa hän sii­tä­kin, et­tä teks­ti­ä seu­raa il­man vä­li­ot­si­koi­ta. Us­kon, et­tä jon­kin­lai­nen lu­ku­ja­ko ja jä­sen­te­ly jä­mä­köit­täi­si­vät sa­no­maa.

Vas­ta kir­jas­ta mi­nul­le­kin sel­vi­si, et­tä Mat­ti o­li pa­riin­kin ot­tee­seen ol­lut töis­sä Tri­ni­da­dis­sa. Il­man­kos Cha­gu­a­ra­mas o­li­kin pää­näyt­tä­mö­nä. To­sie­lä­män huu­mo­ri­a, hir­te­his­tä­kin ”jä­mäh­tä­neis­tä” si­vuil­la on so­pi­vas­ti. E­ri sil­min näh­tyi­nä jot­kut tu­tut­kin pai­kat näyt­täy­tyi­vät e­ri­lai­si­na.

Us­ko­ma­ton on kir­jai­li­jan in­to kult­tuu­rin pa­riin. Ei si­tä viik­ko­a, eh­kä ei päi­vää­kään, et­tei Mat­ti suun­nis­tai­si kon­sert­tiin, näy­tök­seen tai e­lo­ku­viin ja sii­nä vä­lis­sä vie­lä jär­jes­te­tyil­le ret­kil­le. To­sin vauh­ti tai­taa ker­taan­tu­a, kun ta­pah­tu­mat seu­raa­vat tois­taan si­vu si­vul­ta.

Suo­sit­te­len kir­jaa maa­il­man­pur­jeh­duk­sil­le ai­ko­vil­le tai niis­tä vie­roi­tus­ta tar­vit­se­vil­le. Mat­ti näyt­täi­si o­le­van vii­sas mies, mut­ta jär­ke­ä vail­la: Kor­jaa ja kor­jaut­taa kir­jas­saan van­haa ve­net­tään, jo­ka sa­ta­mas­sa, suu­ril­la sum­mil­la ja mil­lä vai­val­la. Os­tai­si uu­den Ba­va­ri­an, Be­ne­te­aun tai min­kä ta­han­sa o­sal­la kor­jaus­ra­hois­ta. Pur­jeh­ti­si her­roik­si maa­il­mal­la ja le­vit­te­li­si lo­put ra­hat täy­si­ai­kai­seen kult­tuu­riin ja ex­cur­si­oi­hin.

Me­rel­le?

Näyt­täi­si, et­tä Ii­rik­sen maa­mie­hen tie­to­laa­ri ve­tää vii­mei­si­ään. Mie­his­tö­täy­den­nys al­kaa ol­la jo il­mas­sa, ja sää­tie­do­tus po­vaa a­jo­läh­tö­ä. Eng­lan­nin pääl­le a­set­tu­va kor­ke­a tuo ke­vään tu­ris­ti-il­mat Ran­ni­kol­le. Sa­mal­la se saa i­täi­sen, Le­van­te-il­ma­vir­tauk­sen tääl­lä voi­mis­tu­maan. Puo­len vii­kon mais­sa on mer­kit­ty jo 40 sol­mun pa­mu­a. Ran­ta­vii­val­la tuu­li y­leen­sä jar­rut­tuu ja sääs­tää tuu­li­nuo­lis­sa, mut­ta aal­lok­ko nou­see pa­him­mil­laan sel­lai­sek­si, et­tä Fu­en­gi­ro­lan sa­ta­man ma­ta­la suu, 4-5 met­ri­ä, kuo­huu kaut­taal­taan ja hil­lit­see sil­loin ne­kin me­no­ha­lut, jot­ka mah­dol­li­ses­ti on myö­tä­tuu­li­lu­pauk­sis­ta sääs­ty­nyt.