2011-01-15 Fu­en­gi­ro­la, ke­vään mer­kit

Hy­vää jat­ko­a al­ka­neel­le vuo­del­le!

Man­te­li­puut kuk­ki­vat.

Ra­di­o Fin­lan­di­as­sa ker­toi­vat, Ka­na­ri­al­la man­te­li­pui­den kuk­ki­van. Mei­dän le­vey­tem­me 36,5 as­tet­ta on 8 py­kä­lää, n. 500 mpk poh­joi­sem­pi, mut­ta o­min sil­min to­dis­tim­me sa­man luon­no­nil­mi­ön tääl­lä­kin al­ka­neen. Yk­sit­täi­set puut siel­lä tääl­lä tien pien­ta­reil­la, a­su­tuk­sen tun­tu­mas­sa, o­li­vat puh­jen­neet val­koi­sik­si tai hai­la­kan vaa­le­an­pu­nai­sik­si hat­ta­roik­si. Pie­ni, 5-10 met­ri­nen puu on täy­sin leh­de­tön ku­kin­ta-ai­kaan, ja pen­sas­mai­nen tiu­ha ok­sis­to peit­tyy ko­ko­naan i­so­jen, 3-5 sent­tis­ten kuk­kien ver­hoon. Ku­kin­ta kes­tää kol­mi­sen viik­ko­a, jo­ten toi­vom­me vie­lä nä­ke­väm­me ko­ko­nais­ten met­si­köi­den muut­tu­mi­sen peh­meik­si, val­koi­sik­si pil­vik­si.

Kir­ja­tie­don mu­kaan man­te­li­puu kas­vaa luon­tai­se­na lä­him­pä­nä Ma­ro­kos­sa, mut­ta näyt­tä­vä se on näil­lä tan­te­reil­la vil­jel­ty­nä ja vil­liin­ty­nee­nä­kin.

Sää­tie­do­tus

On se il­mo­ja pi­del­lyt. Tä­nä vuon­na sa­de vih­moi päi­vän viik­ko sit­ten. Muul­loin ei o­le us­kal­ta­nut il­man au­rin­ko­la­se­ja nok­kaan­sa u­los pis­tää. Vä­ki­sin­kin tun­tuu, et­tä ke­vät­tä on il­mas­sa, vaik­ka pal­lom­me ra­dal­laan on lii­kah­ta­nut vas­ta kar­van ver­ran tuos­sa tar­koi­tuk­ses­sa. Aa­muk­si läm­pö­ti­lat o­vat pu­don­neet jo­pa +11:een as­tee­seen. Vä­lil­lä o­lem­me i­hail­leet au­rin­gon nou­su­a Vä­li­me­ren sy­lis­tä 16:ssa as­tees­sa. Päi­vä­läm­möt ki­pu­a­vat 20:n tun­tu­maan, jol­loin sit­keim­mät sis­sit köl­löt­te­le­vät kel­tei­sil­lään ran­noil­la. Täy­tyy­hän sii­nä jo mei­kä­läi­sen­kin Flee­cen vets­ka­ri­a ra­ot­taa.

Vä­läh­te­lee

Nyt o­len näh­nyt jo nel­jä green flas­hi­ä tääl­lä ol­les­sa. Au­rin­gon nou­su ta­pah­tuu u­sein aa­mu­lenk­kim­me kes­tä­es­sä, ny­ky­ään 0830 LT. Il­mi­ö vaa­tii kirk­kaan ho­ri­son­tin. Se ei o­le har­vi­nais­ta herk­ku­a.

Ai­koi­naan tu­li vä­läh­dys pu­heek­si. Kes­kus­te­lu­kump­pa­ni ky­syi, ei­kö si­tä o­le vai­ke­a ha­vai­ta? Hän o­li kä­si­tyk­ses­sä, et­tä sel­lai­sen voi näh­dä vain au­rin­gon nous­tes­sa. Sil­loin me o­lim­me nii­tä näh­neet ai­no­as­taan las­kus­sa. E­päi­li­jöi­tä ko­ko il­mi­ön o­le­mas­sa­o­loon on ol­lut u­sei­ta. Ti­mo Tant­tu mm. us­koi, et­tä kyl­lä hän­kin nii­tä vie­lä nä­kee, kun­han tu­lee mei­dän i­kääm­me, ja vi­her­kai­hi vah­vis­tuu.

Jo­nain plä­kä­aa­mu­na, me­rel­lä tän­ne tul­les­sa, ”sain” en­sim­mäi­sen aa­mu­vä­läh­dyk­se­ni. Tai­vaan­ran­nan kir­kas­tu­es­sa, o­li help­po ha­vai­ta mis­tä koh­taa bolt­si me­res­tä nou­see, ja sii­nä­hän se. Tait­toil­mi­ös­tä on ky­se. Va­lon muut o­sat vih­re­ä­tä lu­kuu­not­ta­mat­ta lois­ta­vat het­ken pois­sa­o­lol­laan, au­rin­gon ai­van en­sim­mäi­sen seg­men­tin e­siin pil­kah­ta­es­sa ja vas­taa­vas­ti vii­mei­sen häi­py­es­sä.

Il­mi­ö on var­sin ly­hy­tai­kai­nen, kai al­le se­kun­nin, mut­ta ai­van en­sim­mäi­si­ä, a­si­as­ta lu­et­tu­a­ni ja ha­vain­noi­des­sa­ni I­tä­me­rel­lä, se tun­tui kes­tä­vän i­kui­suuk­si­a loi­van las­ku­kul­man ta­ki­a.

Me­ri­ho­ri­sont­ti­kaan ei tun­nu o­le­van vält­tä­mä­tön. Ai­na­kin ker­ran on vä­läh­tä­nyt au­rin­gon las­kies­sa te­rä­vä­reu­nai­seen pil­veen, sa­moin jos­kus va­lon ka­do­tes­sa kau­kai­sen vuo­ren sil­hu­et­tiin.

Seu­ra­e­lä­mää

Ta­ka­vuo­si­na, täs­sä sa­mas­sa ky­läs­sä, en­sim­mäi­set ta­ri­na­nis­ki­jät kii­pe­si­vät kan­nel­lem­me he­ti o­do­tus­lai­tu­riin töi­jät­ty­äm­me. Ju­tut sii­tä vain pa­ra­ni­vat, po­ru­kan seu­ra­tes­sa kan­nel­la mu­ka­na, meil­le o­soi­tet­tuun paik­kaan siir­ty­es­säm­me. O­san ai­kaa vii­vyim­me sil­loin ai­van lai­tu­rin ty­ves­sä, nyö­rit kiin­ni ran­ta­ka­pa­koi­den ki­vi­ja­las­sa, jo­ten ran­ta­vä­es­tön, suu­ri o­sa suo­ma­lai­si­a, kiin­nos­tus ja kom­mu­ni­koin­ti o­li vil­kas­ta.

Ke­sym­pi o­li al­ku nyt, mut­ta ke­hoi­tet­tu­a­ni näi­den si­vu­jen lu­es­ke­li­joi­ta ot­ta­maan yh­teyt­tä, on jon­kin­sort­tis­ta lii­ket­tä syn­ty­nyt.

Jou­lus­ta jo sa­nai­lin­kin. Sil­loi­set i­sän­täm­me Ol­li ja Pirk­ko o­li­vat pit­kään py­sy­neet Tor­reb­lan­can mä­el­lään, mut­ta pyyh­käi­si­vät ei­len ran­taan, ve­täi­si­vät mei­dät kyy­tiin­sä, ja niin­pä pää­sim­me taas Mi­ja­siin, mul­la 8. ker­ta, mut­ta en­sim­mäi­nen oi­kein höö­ki­vau­nul­la. Mi­ja­sin y­lä­kau­pun­ki on mai­se­mil­taan niin o­maa luok­kaan­sa, et­tä siel­lä kel­pai­si käy­dä vaik­ka jo­ka päi­vä.

Sii­tä vau­nus­ta ne ”man­te­li­pil­vet­kin” mat­kal­la Coi­nin suun­nan kaut­ta Mar­bel­laan bon­ga­sim­me. E­ka ker­taa pää­sim­me nyt myös lä­hei­seen Pu­er­to Ba­nuk­seen. Se on jo niin hie­no­jen ih­mis­ten ve­ne­sa­ta­ma ja re­ser­vaat­ti, jo­pa kruu­nu­päi­den, et­tä ei­vät käy ves­sas­sa­kaan. Yk­si meil­le löy­tyi sen­tään, eh­kä pal­ve­lus­vä­ki... Sa­ta­man ja ym­pä­ris­tön ra­ken­nus­kan­taa ei ul­ko­nä­öl­tään voi hie­nok­si luon­neh­ti­a, pi­kem­min­kin jo rap­peu­tu­neek­si.

Hie­no­ja ih­mi­si­ä, vaik­ka ei­vät sen­tään tuo­ta Ba­nuk­sen ro­tu­a, o­vat ol­leet kaik­ki meil­lä vie­rail­leet­kin. Ve­nei­tä, mas­to­ja, me­ri­ä, saa­ri­a ja sa­ta­mi­a o­vat ju­tut poik­keuk­set­ta kä­si­tel­leet. Kaik­ki vie­raam­me o­vat myös vah­vas­ti suo­la­vet­tä ku­lau­tel­leet jo­ko o­mal­la kö­lil­lä, ve­ne­siir­to­jen, vuok­ra­paat­tien jms. pui­kois­sa. Ja kai­kil­le meil­le­hän on ol­lut yh­teis­tä Suo­men i­ki-i­ha­na saa­ris­to.

Sii­tä on kau­an, vii­me vuo­den puo­lel­la, kun Muu­rit, Oi­va ja Rai­li kä­vi­vät jut­te­le­mas­sa, ja me myö­hem­min vie­lä mat­kai­lim­me Ren­fel­lä, pai­kal­li­sel­la met­rol­la, joi­tain yk­si­tyis­koh­ti­a heil­lä Pi­nil­los­sa tar­kis­ta­mas­sa. Hei­dän paat­tin­sa Blu­e Star, HR 312, pur­jeh­tii I­tä­mer­ta ris­tiin ras­tiin nel­jä kuu­kaut­ta vuo­des­sa.

Jo­ku vuo­si sit­ten luin ne­tis­tä Pin­tan, Jon 33, ret­kes­tä Ka­na­ri­al­le Ko­lum­buk­sen jäl­jil­lä. Päi­vä­nä muu­ta­ma­na Ilk­ka ja Si­nik­ka Niek­ka is­tui­vat soh­val­lam­me ih­ka oi­kees­ti. Ny­kyi­nen ve­ne, Ma­est­ro 35, vii­pyi­lee vie­lä to­vin väl­lyn al­la hyi­ses­sä poh­jo­las­sa.

Vii­me vuon­na se­kin o­li, kun kes­kus­te­lin ee­me­lein Mark­ku Kont­ti­sen kans­sa. tä­kä­läis­ten kä­ve­ly­reit­tien o­pas­kir­jois­ta. Per­he Kont­ti­sen, heil­lä­kin ko­to­na Ma­est­ro 35, meil­lä käy­des­sä po­lut o­li jo va­el­let­tu ja e­te­län­mat­kan pa­ras o­sa ko­ti­mat­ka e­des­sään. Jo­ku vuo­si ta­ka­pe­rin o­lim­me ta­van­neet Bor­ku­min saa­rel­la Poh­jan­me­rel­lä, e­li pie­ni on maa­il­ma..

O­lem­me ta­van­neet to­si hie­no­ja ja mu­ka­vi­a ih­mi­si­ä. Ar­vai­sin­ko vie­lä po­si­tii­vi­si­ä ad­jek­tii­ve­ja li­sä­tä? Mi­nu­a on sa­not­tu pur­jeh­dus­hul­luk­si. On­ko pur­jeh­dus­vii­sai­ta?

Si­tä la­ji­a us­koi­sin e­dus­taa pro­fes­so­ri Lau­ri Tark­ko­nen. Tu­li­han sii­nä jut­tu­a, soit­to­pe­leis­tä tai­det­tiin läh­te­ä ja y­li­o­pis­toon pää­dyt­tiin, en­nen Di­va 39:n i­son­fal­lin uu­del­leen­pu­jo­tus­ta ”kal­juun top­piin”. Mas­ton huip­pu, jos­sa ei o­le kiin­te­än ta­ki­lan vai­je­rei­ta. On­nek­si Lau­ri o­li tot­tu­nut lu­en­noit­si­ja, ei­kä e­sit­tä­nyt kuu­li­joil­leen vai­kei­ta ja ki­pe­ri­ä ky­sy­myk­si­ä a­la­kan­sa­kou­lun o­pet­ta­jien i­kä­vään ta­paan. O­mas­sa pääs­sä val­ke­ni jut­tu­jen vä­lis­sä, et­tä o­lim­me ta­van­neet Lau­rin ai­kai­sem­min­kin, luu­len Lo­vii­sas­sa, y­li 20 vuot­ta sit­ten ly­hy­en ve­ne­vie­rai­lun ver­ran.

Ol­le ja Li­sa Wi­berg tu­li­vat lo­pul­ta Es­pan­jaan ja Ii­rik­sel­le. Kau­an sit­ten he ka­ris­ti­vat ko­ti­maan pö­lyt töp­pö­sis­tään ja suun­ta­si­vat Jungf­ru-Li­sa, Com­for­ti­na 36-ve­neen­sä keu­lan koh­ti Vä­li­mer­ta. Vuo­si­a myö­hem­min me­rel­li­nen e­lin­ta­pa kui­vui Fu­en­gi­ro­las­sa mais­sa a­su­mi­seen tal­vi­sin. Saa­ris­to-Suo­mi sen­tään ve­tää ke­sä­kau­dek­si moot­to­ri­ve­nei­le­mään. O­lem­me on­nis­tu­neet ta­paa­maan toi­si­am­me mo­lem­mis­sa mai­ni­tuis­sa e­le­men­teis­sä.

Kaik­kein lä­hin­nä mei­tä a­su­vat Kaar­ti­set, Le­o ja Han­ne­le, Ba­va­ri­a 39, vain 30 met­rin pääs­sä, vie­rei­ses­sä lai­tu­ris­sa. Lä­hie­täi­syy­des­tä huo­li­mat­ta ”jou­lu­kii­reet” ot­ti­vat o­san­sa, em­me­kä sil­loin ta­van­neet lain­kaan. Me kä­vim­me heit­tä­mäs­sä jou­lu­lah­jan hei­dän is­tu­ma­laa­tik­koon­sa. Les­tin­hei­tos­ta­kin o­len kuul­lut, mut­ta meil­le­päin lah­ja o­li tuo­tu vas­taa­vas­ti pois­sa­ol­les­sam­me hel­lin kä­sin, kos­ka lä­pi­nä­ky­vä pak­kaus ei heit­tä­mis­tä suo­si­nut. On­nek­si jo­ku ai­ka sit­ten ko­put­ti­vat keu­la­kai­tee­seen ja pää­sim­me ru­pat­te­le­maan no­kik­kain. Sel­vi­si, et­tä Kaar­ti­sil­la riit­tää kil­pa­pur­jeh­dus­po­kaa­le­ja ta­ka­vuo­sil­ta, toi­saal­ta Es­pan­ja­kin on tul­lut tu­tuk­si 18 vuo­den ai­ka­na.

Po­kaa­le­ja riit­tää Ve­li Kärk­käi­sel­lä­kin mo­nen­su­kui­sis­ta pur­jeh­dus­ki­sois­ta. Vii­me ret­ki­ä ei o­le kui­ten­kaan po­kaa­leil­la pal­kit­tu, joi­tain pi­ka­voit­to­ja on sen­tään Nor­jan by­rok­raa­teil­ta he­ru­nut. Py­syy mie­len­kiin­to vi­reil­lä. Vii­me ke­sät Ve­li, An­ne­li­kin vä­lil­lä mat­kas­sa, on mels­kan­nut Jää­me­rel­lä te­räk­si­sel­lä Le­na, Ro­berts 370-ve­neel­lään. Le­na on sei­lan­nut sa­nan­mu­kai­ses­ti jää­laut­to­jen, mur­su­jen ja jää­kar­hu­jen se­as­sa Mur­mans­kiin ja Ar­kan­ge­liin, pa­ri ker­taa Huip­pu­vuo­ril­le, vas­ta ker­ran Grön­lan­tiin. Sii­hen vä­liin jää Kar­hu­saar­ta, Jan Mey­e­ni­ä, Is­lan­ti­a, Fär­saar­ta sun muu­ta. Niis­sä kai­kis­sa Le­na on vä­hin­tään ank­ku­roi­nut ja pis­tä­nyt par­ti­on saa­ri­a tut­ki­maan.

Ne­tis­tä­hän mi­nä noi­ta Le­nan seik­kai­lu­ja vii­mei­set hiuk­se­ni pys­tys­sä o­pis­ke­lin, mut­ta Au­rin­ko­ran­ni­kon ve­to sai nä­mä kah­det Kärk­käi­set, jot­ka tiet­tä­väs­ti ei­vät o­le lä­heis­tä su­ku­a, tän­ne ko­ke­muk­si­aan ver­tai­le­maan.

BWR, Bar­ce­lo­na World Ra­ce

Pa­ri viik­ko­a sit­ten kir­joi­tin, et­tä BWR:stä voi­si jo­tain nä­ky­ä. Kaik­ki muu pur­jeh­dus on ol­lut vir­tu­aa­li- ja jut­tu­ta­sol­la, mut­ta jen­nin nos­tim­me pro­fii­lil­le sil­lä sil­mäl­lä.

O­pen 60:t al­koi­vat ki­san­sa y­li 10 sol­mun vauh­dil­la. Se kyy­ti o­li­si tuo­nut ne mei­dän koh­dal­le pa­ris­sa päi­väs­sä. Pi­an tuu­let al­koi­vat oi­ku­tel­la, mat­ka hi­das­tui, ja pää­lai­vu­e väis­ti mei­tä Ma­ro­kon ran­ni­kol­le. So­hai­lin lin­nal­ta, 35 m, näim­me e­rää­nä aa­mu­na Mapf­ren ja Pre­si­den­tin fat-he­ad-pur­jeet ho­ri­son­tis­sa. Niin kau­ka­na o­li­vat, et­tä ei nii­tä o­li­si e­des ha­vain­nut il­man in­ter­ne­tin seu­ran­ta­si­vun tie­to­a. Sit­ten seu­ran­tam­me tak­kui­li, mut­ta kä­vin kii­ka­roi­mas­sa toi­sel­ta­kin mä­el­tä. Ei ha­vain­to­a, mut­ta jäl­keen­päin sel­vi­si, et­tä We A­re Wa­ter kä­vi he­ti pe­rään, il­lan pi­men­nyt­ty­ä, vii­den mai­lin pääs­sä juu­ri sii­nä koh­das­sa.

Tuu­let to­si­aan ke­ve­ni­vät, niin et­tä jäl­ki­pää sai rim­puil­la pit­kään Gib­ral­ta­rin täl­lä puo­len, em­me­kä me­kään ko­neel­la o­li­si kau­as a­ja­neet, vaik­ka lai­vu­e o­li­si seu­dul­lem­me il­mes­ty­nyt.

Poh­jan­maan kaut­ta

Kii­ret­tä pi­tää, kun pur­jeh­dus­kil­pai­lu­jen li­säk­si täy­tyy hoi­taa so­ta­lai­vo­jen lä­he­tys so­ma­li­pi­raat­tien kimp­puun. Ruu­dul­le­han Poh­jan­maan­kin sym­bo­li il­mes­tyi ja häm­mäs­tyim­me, kun se suun­ta­si Ma­la­gaan, naa­pu­ri­kau­pun­kiin. Ra­di­o Fin­lan­di­a sii­tä ker­toi ja myö­hem­min Fu­en­gi­ro­la.fi-leh­ti ku­van kans­sa. Ai­na­kin pai­kal­li­nen suo­ma­lai­nen kou­lu o­li käy­nyt siel­lä lai­vas­to­vie­rai­lul­la.

Ta­ka­pe­rin juos­ten lää­kä­riin

Ko­vas­ti on y­ri­tet­ty kun­toil­la. En us­ko, et­tä on y­li­kun­toon tul­tu, mut­ta sat­tui kui­ten­kin ai­ka vaa­ti­mat­to­mal­la len­kil­lä, et­tä ki­pey­tin paa­puu­rin ni­vu­se­ni. Ei mei­nan­nut tul­la ta­val­li­ses­ta, hi­taas­ta­kaan kä­ve­lys­tä, mi­tään. Hy­vä kun pää­sin ko­tiin. Si­tä en­nen huo­ma­sin, et­tä ta­ka­pe­rin on­nis­tui ja juos­ten ne­nän­kin suun­taan! Ei mei­nan­nut tul­la nau­rus­ta lop­pu­a, kun kek­sin, et­tä lää­kä­riin o­li­si pak­ko men­nä juos­ten. En­täs pop­pa­mie­hen di­ag­noo­si sit­ten, jos sat­tui­si nä­ke­mään po­ti­laan tu­lon? Ver­tyi se sii­nä nau­ra­es­sa muu­ta­mas­sa päi­väs­sä il­man la­sa­ret­ti­a­kin.