2010-12-29 Fu­en­gi­ro­la. Jou­lun jäl­keen

Jou­lu vi­lah­ti

Ei huo­maa­mat­ta, mut­ta vauh­dil­la. Mei­dät o­li kut­sut­tu Rii­tan kan­sa­kou­lu­ka­ve­rin Ol­li Ne­va­lai­sen ja vai­mon­sa Pir­kon luo. Ol­li on kyl­lä Riit­taa muu­ta­man vuo­den nuo­rem­pi, mut­ta pie­nes­sä maa­lais­kou­lus­sa ja ky­läs­sä kaik­ki toi­sen­sa tun­si­vat. Yh­teyk­si­ä on ol­lut myö­hem­min­kin. En­sim­mäi­nen mi­nu­a­kin kos­ke­va sat­tui, kun Ol­li o­li ku­vaa­ja­na häis­säm­me 45 vuot­ta sit­ten. Myö­hem­min Kou­lu­ka­ve­rit ta­pa­si­vat o­mien op­ti­pur­jeh­ti­joi­den­sa, San­nin ja Jo­han­nan huol­ta­ji­na Gar­da-jär­vel­lä.

Suun kos­tu­tuk­sen jäl­keen ke­mut he­ti hui­pen­tui­vat jou­lu­sau­no­mi­seen. Vai o­li­si­ko huip­pu sit­ten­kin ol­lut ”Jou­luu ruo­kaa tar­joo kun­non vää­ki”-vai­hees­sa, vää­ki­juo­maa­kaan u­noh­ta­mat­ta. Mi­kä o­li is­tu­es­sa val­mii­seen pi­to­pöy­tään. Riit­ta o­li val­mis­ta­nut ku­ma­ra­laa­ti­kon ja ro­sol­lin, mut­ta muu­ten o­li o­sam­me vain naut­ti­a not­ku­van pöy­dän an­ti­mi­a.

Kol­man­te­na pa­ris­kun­ta­na ke­mui­hin o­sal­lis­tui Pir­kon serk­ku vai­moi­neen. Muut her­rat sup­liik­kei­neen o­li­vat ol­leet lii­ke-e­lä­män pal­ve­luk­ses­sa, jo­ten jut­tu­ja, vit­se­jä ja sat­tu­mus­ten ker­to­mis­ta riit­ti. Syys­tä, et­tä Ne­va­lai­set li­säk­si o­vat a­sun­to­au­toon ”e­lä­köi­ty­nei­tä” pur­jeh­ti­joi­ta ja Nie­mi­set ”gol­faan­tu­nei­ta” ve­nei­li­jöi­tä, myös ve­neet, sa­ta­mat ja saa­ris­tot tu­li kä­si­tel­ty­ä.

Pri­vaat­ti­o­lot

Jos o­li­vat jou­luo­lom­me huip­pu­luok­kaa, niin on e­lä­mäm­me tääl­lä ma­ri­nas­sa­kin. Tun­tuu, et­tä huip­pu­siis­tit huol­to­ti­lam­me, ves­sat, suih­kut, pe­su- ja kui­vaus­ko­neet o­li­si­vat vain yk­si­tyis­käy­tös­säm­me. Täl­lä het­kel­lä tai­taa lai­tu­ris­sam­me a­su­a nel­jä hen­ke­ä, ei­kä pal­jon e­nem­pää muis­sa­kaan lai­tu­reíssa. Il­mei­ses­ti muil­la on tu­ki­koh­ti­a mais­sa­kin, kos­ka em­me kos­kaan ta­paa ke­tään näis­sä huol­to­ti­lois­sa. Sa­ma­ten tääl­lä on kuin huo­pa­tos­su­teh­taal­la. Ran­ta­ra­vin­to­lat o­vat pää­o­sin au­ki vain päi­väl­lä, ei­kä niis­tä muu­ten­kaan meil­le mi­tään kuu­lu.

Siis­ti­ä

Jo­ka-aa­mui­sel­la len­kil­lä ih­met­te­lem­me Fu­en­gi­ro­lan sat­saus­ta paik­ko­jen put­sauk­seen. Py­hä tai ar­ki pai­ne­pe­su­rit sä­hi­se­vät ros­kis­ten ym­pä­ris­tön. La­kai­su­ko­neet hoi­ta­vat o­man o­san­sa ka­duil­la, ja trak­to­rit la­naa­vat hiek­ka­ran­nan, jo­ka on­kin tie­tys­ti seu­dun tär­kein luon­non­va­ra. Sen kun­toon sat­sa­taan­kin leh­ti­tie­to­jen mu­kaan mil­joo­ni­a. Näyt­tää myös sil­tä, et­tä ko­ne­kus­kit ei­vät o­le kas­va­neet kiin­ni penk­kei­hin­sä, vaan pää­se­vät siel­tä ket­te­räs­ti jal­kau­tu­maan ha­ra­vi­neen. Paik­ko­jen pi­tä­mi­nen puh­taa­na tun­tuu o­le­van se ta­voi­te, ei­kä vaan sen ko­neen jur­rut­ta­mi­nen työ­a­jan puit­teis­sa. Huh­ki­vat siel­lä ran­noil­la ha­ra­va­par­ti­ot­kin. Näyt­tä­vät ko­vas­ti vir­keil­tä e­lä­ke­läi­sil­tä. Työ­eh­dois­ta en tie­dä, mut­ta voi­si­vat ol­la tut­ki­mi­sen ar­voi­set mui­den­kin yh­teis­kun­tien kan­nal­ta. Y­lei­ses­ti ot­ta­en sii­vous­po­ruk­kaa on pal­jon liik­keel­lä, ja ul­ko­nä­ön pe­rus­tee­la veik­kaan jouk­ko­jen o­le­van al­ku­pe­räl­tään val­ta­vä­es­tö­ä.

Vuo­ri­ret­kil­lä

Jo­ku ai­ka sit­ten läh­dim­me taas Mi­ja­siin. Mi­nä pol­kai­sin pyö­räl­lä, ja Riit­ta kym­me­nen bus­sil­la. En­sim­mäi­nen vii­si kil­saa me­ni hy­vin, mut­ta si­tä te­hok­kaam­min stop­pa­si. Ta­ka­ku­mi puh­ki kuin seu­la. Pump­pauk­sel­la en saa­nut mi­tään jää­mään täyt­teek­si. Sat­tui o­e­maan pu­he­lin mu­ka­na ja sain ker­rot­tu­a Rii­tal­le. Hän jäi kat­se­le­maan ky­lää, kun mi­nä ru­pe­sin ta­lut­ta­maan ko­ti­a koh­ti. Lai­tu­ril­la tar­kas­te­lus­sa löy­tyi vii­si pien­tä kas­vin­piik­ki­ä vie­lä­kin ul­ko­ren­kaas­sa pai­koil­laan. Ve­si­äm­pä­ris­sä ha­vait­sin pa­ri kup­la­va­naa, mut­ta lo­pul­ta ren­kaas­ta löy­tyi ne kaik­ki vii­si rei­kää. Kä­väi­sin kau­pas­ta pai­kat ja uu­det ren­kaat, mut­ta paik­ka­sin van­han va­ral­le.

Sat­tuu­han tuo­ta. Muu­ta­man päi­vän ku­lut­tu­a sii­tä pis­tim­me uu­sik­si. Nyt läh­din sel­väl­lä e­tu­mat­kal­la, mut­ta niin uu­sik­si ei o­li­si kan­nat­ta­nut mat­ki­a. Kuu­den ki­lo­met­rin pääs­sä sil­lä ker­taa e­tu­ku­mi tyh­je­ni. Kuin­ka ol­la­kaan, löy­sin taas sa­man­lai­sen pii­kin ren­kaas­ta. Jä­tin sen tul­pak­si ja huo­ma­sin, et­tä pys­tyin a­ja­maan tai pa­rem­min­kin y­lä­mä­es­sä ta­lut­ta­maan noin kol­me mi­nuut­ti­a en­nen uut­ta pump­paus­ta, jo­ten jat­koin y­lös­päin sin­ne Mi­ja­sin 425-met­riin ja pää­sim­me yh­tei­sel­le vuo­ri­ret­kel­le.

Riit­ta kä­ve­ly­sau­voi­neen ja mi­nä yh­del­lä va­el­lus­sel­lai­sel­la pön­ki­tet­ty­nä ki­pu­sim­me 770 met­riin. Riit­ta o­li nä­ky­mis­tä, ku­kis­ta, po­lus­ta ja luon­nos­ta y­leen­sä niin o­tet­tu, et­tä o­li­si kii­ven­nyt vaik­ka min­ne, mut­ta top­puut­te­lin ly­him­mäl­le rei­til­le näin a­luk­si. Mu­ka­vaa o­li ja voi­mi­a jäi vie­lä Mi­ja­sin ky­län­kin jal­ka­pa­ti­kas­sa kä­ve­le­mi­seen, en­nen kuin Riit­ta hyp­pä­si bus­siin ja mi­nä pump­pauk­sen jäl­keen pyö­räl­le. Pummp­paus­taa­juus pi­ti lop­puun as­ti. Yh­teen­sä 11 ker­taa toi mi­nut a­la­mä­ke­ä paa­til­le.

Pyö­rä­ret­kil­lä

Pyö­ris­tä o­len tain­nut pu­hu­a jo­ka ju­tus­sa, mut­ta pis­tän vaih­teek­si his­to­ri­aa. Tai­si tul­la sii­nä 18 vuot­ta täy­teen Cux­ha­ve­nis­ta os­te­tuil­la Di-Bla­si tait­to­pyö­ril­lä. Ko­vas­sa käy­tös­sä ja va­ra­o­sien puut­tees­sa ne o­li­vat jo ai­ka raas­kut. Toi­sen jä­tin rii­sut­tu­na NZ-ros­kik­seen ja toi­ses­ta pi­ti­vät huol­ta Is­ra­e­lin ban­dii­tit, ku­ten myös sa­mal­la ker­taa ruos­tei­ses­ta maas­to­pyö­räs­täm­me. Sää­lit­tää kyl­lä ros­vo­jen tuu­ri, kun huo­ma­si­vat saa­liin­sa kun­non. Tus­kin sil­loin­kaan il­mat ren­kais­sa py­syi­vät.

Tän­ne tal­veh­ti­maan tul­les­sa suun­ni­tel­ma o­li sel­vä: Sain os­tet­tu­a pyö­rä­liik­kees­tä 50 €:lla 21-vaih­tei­sen maas­tu­rin. A­mi sil­lä jo eh­ti teh­dä ko­e­a­jon Be­nal­ma­de­naan. Lau­an­tai­sel­la pa­rin heh­taa­rin kirp­pu­to­ril­la pi­din ai­na sil­mä­ni au­ki, mut­ta en syt­ty­nyt hin­ta­pyyn­töi­hin 50-70-80 €, kos­ka tä­kä­läi­ses­tä ur­hei­lu­liik­kees­tä saa ai­van toi­mi­vi­a, tu­li­te­ri­ää 99,99 € hin­taan. Ker­ran sit­ten sa­mal­la to­ril­la tör­mä­sin tar­jouk­seen 20 €. Tin­gin, mut­ta en pääs­syt kuin 18 €:oon. Nyt sen tie­dän, et­tä se o­li sen uu­sien ren­kai­den hin­ta. Suu mes­sin­gil­lä kui­ten­kin kur­vai­lin lait­teen a­ja­mal­la ko­tiin.

Muu­ta­man tun­nin sää­te­lyn ja ras­vai­lun jäl­keen ei hin­ta 1€/vaih­de tun­tu­nut koh­tuut­to­mal­ta. Sen jäl­keen o­len in­ves­toi­nut yh­teen mat­ka­mit­ta­riin, si­kä­li tie­dän tark­kaan nuo ku­mien puh­ke­a­mis­pai­kat­kin. Ta­va­ra­te­li­ne ja -laa­tik­ko, pi­ri­kel­lot, sa­tu­la ja nuo ku­mit on pi­tä­nyt myös ke­hit­te­lys­sä hank­ki­a. Koh­tuu­ku­lut hy­väs­tä liik­ku­vuu­des­ta ta­sai­ses­sa ky­läs­säm­me ja kau­em­pa­na­kin. Hy­vä muu­ten, et­tä ai­na­kin An­da­lu­si­as­sa saa pyö­räl­lä a­jaa myös jal­ka­käy­tä­väl­lä mui­ta kul­ki­joi­ta huo­mi­oi­den.

Pur­jeh­dus Ke­lit o­vat pit­kään ol­leet hy­vät. Muut­to­lin­nut­han sen tie­tä­vät. I­han oi­ke­at mei­naan, ei­kä ”tuu­li­pu­vut”, sil­lä väs­tä­rä­kit ai­na­kin o­vat pää­ty­neet siel­tä poh­jo­las­ta täl­le seu­dul­le. Pur­jeh­dus­ke­lit nii­ni­kään o­li­si­vat ol­leet täy­del­li­set, ran­nan tun­tu­mas­sa ke­vy­et tuu­let u­la­pal­la ri­pe­äm­mät. Mei­dän köy­det o­vat pol­la­rei­hin kas­va­neet, ei­kä tääl­lä ku­kaan muu­kaan sei­laa, vaik­ka eng­lan­ti­lai­set o­vat ai­na sa­no­neet, et­tä tä­kä­läi­set tal­vi­ke­lit päi­hit­tä­vät Eng­lan­nin ka­naa­lin kes­ki­ke­sän men­nen tul­len.

Sei­laus on jää­nyt vir­tu­aa­li­ta­sol­le. Seu­ra­sim­me in­nok­kaas­ti ARC-ral­lin kul­ku­a, kos­ka meil­lä on ol­lut koh­tuul­li­nen jat­ku­va net­ti­yh­teys ja ve­neis­sä seu­ran­ta­jär­jes­tel­mä.

Seu­raa­va pro­jek­ti on Bar­ce­lo­na World Ra­ce, jo­ka ni­men­sä mu­kaan start­taa Bar­ce­lo­nas­ta vuo­den vii­mei­se­nä päi­vä­nä. Sil­loin 15 kpl O­pen 60-luo­kan vauh­ti­hir­mu­a, kah­den hen­gen mie­his­töi­neen täl­lä ker­taa, suun­taan Gib­ral­ta­ris­ta me­rel­le. Siel­lä ne py­sy­vät­kin, kun­nes o­vat kier­tä­neet E­te­lä­man­te­reen ja Suu­ret nie­met sil­lä suun­nal­la. Pa­luu ta­pah­tuu taas Gib­ral­ta­ris­ta läh­tö­paik­kaan 2-3 kk:n ku­lut­tu­a. Te­o­ri­as­sa, seu­ran­nas­ta, ke­lis­tä ja vuo­ro­kau­den a­jas­ta riip­pu­en nii­tä voi­si käy­dä vaik­ka kat­so­mas­sa, nii­den pyy­häl­tä­es­sä täs­tä o­hi.

Uu­si Suo­mi

Läh­dim­me maa­il­mal­le run­saat kol­me vuot­ta sit­ten. Sil­loin Suo­men pää­kau­pun­ki o­li Hel­sin­ki. Nyt pää­paik­kaa, el­lei suo­ras­taan maa­il­man na­paa, kuu­luu pi­tä­vän A­la­jär­vi. Jär­vi­ra­di­o kuu­luu tän­ne kai­ken päi­vää u­la-aal­loil­la, ja ”pää­kau­pun­ki­seu­dun”, so. Poh­jan­maan ja Kes­ki-Suo­men uu­ti­set ja ta­pah­tu­mat vyö­ry­vät tie­toom­me.

Vii­si tun­ti­a sa­mat aal­lot vä­lit­tä­vät Au­rin­ko­ran­ni­kon a­si­oi­ta Ra­di­o­fin­lan­di­an piik­kiin. To­si mu­ka­vaa ja va­lis­ta­vaa meil­le mat­ka­mie­hil­le.

Me­nes­tyk­sel­lis­tä uut­ta vuot­ta kai­kil­le!

Muu­ta­mi­a ku­vi­a sa­no­jen to­dis­teik­si