2011-01-16 Fu­en­gi­ro­la, Cer­ro del Mo­ro

Vuo­ren en­sim­mäi­nen val­loit­ta­ja lie­nee ol­lut Tam­pe­reel­ta. Sen jäl­keen vä­ke­ä on ram­pan­nut ti­he­ne­vään tah­tiin, si­kä­li­kin, et­tä vuo­rel­le joh­taa y­lei­nen as­falt­ti­tie. Tuo ramp­paa­mi­nen ny­ky­ään tar­koit­taa kaa­sun pol­ke­mis­ta.

Riit­ta sai Ne­va­lai­sil­ta kut­sun seu­ran­pi­toon. Mi­nä va­li­tin kii­rei­tä. Ei nii­tä ma­hot­to­mas­ti ol­lut, vaan ai­ka­vas­ti pak­ka­sin rep­puun juo­maa, syö­mää, työ­ka­lu­ja, kart­to­ja, gps:n, pum­pun ja pi­ka­paik­kaussp­ra­yn. Rep­pu pai­noi e­nem­män kuin syn­ti.

Suun­ni­tel­ma o­li sel­vä: läh­den näyt­tää­mään pyö­räl­le­ni mai­se­mi­a. Reit­ti­kin o­li o­sit­tain tut­tu ja lop­pu jo kau­an kan­nel­ta kat­sot­tu. ”An­ten­ni­vuo­ren” ku­pee­seen ko­ver­ret­tu tie nä­kyy ni­mit­täin meil­le as­ti. Pai­ne­lin tu­tun Los Pa­co­sin lä­pi ja vii­mek­si o­pit­tu­a reit­ti­ä Paa­vin­laak­son kaut­ta y­hä y­lem­mäs. Pai­ne­lin ja pai­ne­lin. Työn­tää tu­her­sin pyö­rää. Ei sii­nä mon­taa met­ri­ä o­le mei­kä­läi­sel­le a­jo­kal­te­vuut­ta, muu­hun käyt­töön kyl­lä riit­tä­väs­ti.

Löy­sin hel­pos­ti vuo­ri­tien ris­teyk­sen pa­ri kil­saa Mi­ja­sin ky­läs­tä i­tään. Sit­ten se vas­ta hel­pok­si her­ke­si, kun en ek­sy­mää­än pääs­syt. O­li vain yk­si tie, jo­ka kyl­lä mut­kit­te­li ser­pen­tii­ne­jä tai tu­keu­tui suo­rem­pa­na rin­tee­seen, mut­ta ai­nut­ta­kaan not­kah­dus­ta, et­tä o­li­si rat­sail­le us­kal­ta­nut, sii­nä ei ol­lut. Ei jyr­kem­pään ei­kä loi­vem­paan suun­taan, sa­maa jun­naus­ta – työn­nä, työn­nä. Vaik­ka o­li­kin help­po suun­nis­taa, niin ar­mo­ton hi­ki tu­li jos­tain syys­tä. Ke­ven­te­lin rep­pu­a­ni ku­laut­te­le­mal­la, ja mu­ru­a­kin pis­tin rin­nan al­le pa­riin ot­tee­seen.

Au­to­ja liik­kui vä­hän ja hil­jaa vas­toin luu­lo­a­ni. Siel­lä tääl­lä o­li muu­ta­man au­ton ti­la par­ki­tuk­seen ja häm­mäs­tyk­sek­se­ni po­ru­kat vään­täy­tyi­vät lail­la­ni rin­tee­seen, mo­net jo­pa siel­tä al­haal­ta, lä­hel­tä Mi­ja­sin ta­so­a.

Puo­len­tu­si­naa pyö­räi­li­jää myös vi­lah­ti vauh­dil­la a­las­päin. O­li­vat­ko ke­lan­neet y­lös pol­ke­mal­la? No, tie­tys­ti, kyl­lä mi­nä­kin jos o­lis li­sää vaih­tei­ta, pyö­räi­ly­ve­ti­met – ja mo­po!

800-900 met­rin kor­keu­del­la mai­se­mat ka­to­si­vat pil­viin. Pi­ti­kin sat­tu­a, ei­hän nii­tä o­le viik­koon ol­lut hat­ta­raa­kaan.

Gps näyt­ti 956 m ja mat­ka­mit­ta­ri 16 km, kun pis­tin juh­ta­ni no­jaa­maan an­ten­ni­ja­lus­taan ja ki­pu­sin muu­ta­man met­rin li­sää sei­so­maan te­rä­vän ki­ven pääl­le hui­pul­la. Mai­se­ma o­li a­luk­si pil­vi­ä ja an­ten­ne­ja, mut­ta pa­ra­ni mel­ko au­rin­koi­sek­si ve­nyt­tä­en nä­ky­mät rin­teil­le ja pa­riin lä­him­pään tu­lo­tien mut­kaan.

Y­lä­mä­keen o­lin ku­lut­ta­nut 3,5 tun­ti­a kal­lis­ta py­hä­päi­vän ai­kaa. A­las­päin, pää­tiel­le las­ket­te­lin 10 mi­nuu­tis­sa, 5 km ja 500 kor­keu­se­ro­a, sii­nä 20-35 km/t. Hy­vä et­tä o­lin juu­ri vaih­ta­nut jar­ru­pa­lat, sil­lä het­ke­ä­kään en voi­nut va­paas­ti rul­la­ta. Lop­pu­jen 450 met­rin las­ket­te­luun me­ren ta­sol­le me­ni tun­ti, sil­lä löy­sin, pa­rem­min­kin ek­syin, to­del­li­sel­le ve­si­vir­to­jen uur­ta­mal­le mur­to­maa­uo­mal­le pään­ko­koi­si­ne ki­vi­neen. Häm­mäs­tyin, kun mai­se­ma muut­tui yht’äk­ki­ä tu­tuk­si Tor­reb­lan­can ka­duk­si.

E­del­li­nen vuo­da­tuk­se­ni ki­pey­ty­neis­tä pai­kois­ta poi­ki jo hoi­to­tar­jouk­sen. Kii­tos sii­tä. Tai­sin jo saa­da hoi­to­a.