2010-10-22 Fuengirola | |
2010.10.23 | |
2010.11.01 |
2010-10-22 Fuengirola
Taisin kehua, että hyvät säät oli luvattu Torreviejan ja Fuengirolan välille. Kyllä ne hyvät olivatkin. Päivä paistoi lämpimästi, vain tuulta puuttui.
Aallonmurtajan aukosta kohisteltiin runkonopeuden pintaan, mutta siitä keli tasaisesti heikkeni. Pari tuntia genaakkeri jaksoi juuri ja juuri pullistua. Onneksi myötävirta kuljetti solmun verran, vaikka kelluttiinkin koko yö veden suhteen paikallaan.
Aamupäivällä alkoi kulkea paria ja vielä virta päälle. Kolme tuntia, kun ajettiin koneella päästiin taas seuraavaan henkäysvyöhykkeeseen, jossa genaakkeri veti ensin miedosti, sitten ihan kiitettävästi muutaman tunnin Cabo de Gatan lähistölle ja edelleen yli yön roikkumisesta himpun parempaan parin solmun vauhtiin.
Gatan jälkeen pläkääntyi täysin. Kuusi tuulimyllyä monesta näkyivät pyörivän rannan harjanteella, joten hanaa, ja katsomaan tuulisiko rannan tuntumassa. Juu, kapea vyöhyke Motrilin sataman kohdalla, vajaan tunnin. No taas sitä nyt hyvin toimivaa starttinappia hipelöimään.
Kello kolme yöllä, kuusi tuntia alle kolme vuorokautta tuhrattuamme 230 mailiin, kiinnitettiin Fuengirolan laiturin päähän. Koneiltu oli yht. 17 tuntia, Motrilista 10. Olen sanonut, että merielukoita on nähty paljon vähemmän kuin aikaisemmin, mutta etenkin tällä viime osuudella delfiinit uiskentelivat ilonamme monta kertaa päivässä, välillä sankkoina parvina.
Kun aamulla lähdin konttoriin, näin jo ihmeekseni, että joitain venepaikkoja oli tyhjillään. Joo, on paikkoja. Kuinka pitkäksi aikaa pistetään, vuosi vai kaksi? Loppukuu oli vielä huippusesonkihinnoiteltu? Eipä oo ennen moista kuultu, ja hiljaistakin on kuin huopatossutehtaalla, mutta hinta sellaisenakin on vain, jos tuota partikkelia nyt uskaltaa käyttää, 22 €/p. Ensi kuusta sitten 14 €, kuulema. Molemmat hinnat sisältävät veden, sähkön ja langattoman nettiyhteyden.
Joitain veneitä laitureissa muistin vielä seitsemän vuoden takaa. Yksi niistä oli englantilainen Roberts Spray Dolphin, joka ajoi ja ajaa edelleen päiväristeilyjä. Sen nykyinen omistaja ja kippari tuli kyselemään Kotkan poikien oloista, Kari Viitanen Korkeakoskelta monien merien kautta. Tutustumisemme jäi nyt minimiin, sillä Kari oli juuri lopettanut hyvin menneen kautensa, peitteli paattia ja poistui kiireen kaupalla lentokentälle. Ehti siinä mennessään osoittaa naapurilaiturin Bavariaa, jolla myös oli siniristi saalingissaan. Leo kuulema. Vielä ei olla häntä tavattu, mutta suomalaisia on heidän lisäkseen kuulema jo 29 998 henkeä näillä rannoilla, ja sen kuulee kaduilla, kaupoissa ja kulmilla.
Myös toisen tervetulotoivotuksen saimme varsin korkealta taholta. Nimittäin Suomen Valtameripurjehtijoiden puheenjohtaja Kalevi Leppä kävi tarkastamassa veneen ja miehistön kunnon Välimeren risteilymme päätteeksi.
Edellinen kierros v. 2003 tuli täyteen Benalmadenasssa tästä 6 mailia Malagaan päin. Kotimatka vielä venyi seuraavaan vuoteen. Tällä kertaa alkumatkan vanaveden löydämme vasta Portugalin rannikon Cascaisissa. Kuitenkin tuntuu niinkuin olisi tultu perille, ainakin talvisatamaan, kuten Välimeren purjehtijat tällaista taukoa, asettumista, kutsuvat.
Länteenpäin Välimerta on jäljellä 50 mailia Gibraltariin. Taaksemme sitä jäi vajaassa puolessa vuodessa 3367 GPS-lokattua mailia Egyptin, Israelin, Kreikan ja Italian kautta Espanjaan.