2010-10-17 Torrevieja | |
2010.10.18 | |
2010.10.23 |
2010-10-17 Torrevieja
Suolaa, suolaa, enemmän suol...
Pieni viikko on kulunut nopeasti. Joka päivä on otettu kävelylenkin kohteeksi uusi kulmakunta. Toissapäivänä suunnattiin aivan tässä lähellä olevaan suolateollisuuden tietokeskukseen.
Selvisi, että eivät ne täällä suoranaisesti merivedestä sitä suolaa kuivata, vaan kaupungin maanpuolella olevat luonnolliset mereen yhteydesssä olevat suolalaguunit ovat alunperinkin olleet homman ydin.
Merivettä tosiaan virtaa jatkuvasti kapeita ojia pitkin laguuneihin. Toisen, vihreänvärisen, suolapitoisuus kuulema nousee 15 %:iin jo luonnon voimin. Se ei minulle selvinnyt vieläkö tuo liemi omin voimin, vai pumpattuna, päätyy punaiseen laguuniin, jossa suolapitoisuus kiipeää 30 %:iin, lähelle Kuolleen meren veden lukuja. Tuollainen liuos jo kiteytyy altaan pohjalle, josta sitä matalakulkuisella paatilla höylätään, lastataan proomuihin ja kuljetetaan erilaisiin pesuihin sun muihin prosesseihin aina sen mukaan haluatko ripottaa kiteitä munaleivällesi vai maantien sulattamiseksi mustasta jäästä. Tietoiskun mukaan aineella on tuhansia muita käyttökohteita.
Tekstissäni voi olla vaikka mitä virheitä, sillä lukuisat taulut, teksteineen keskuksen seinillä, ja jaettavat esiteet olivat ainoastaan ESPANJAKSI. Maassahan täytyy elää maan tavalla, mutta... Espanjassa näköjään riittää turistin houkuttamiseksi hyvä ilmasto ja aikaisemmin edullinen hintataso.
Tekstiä ei ollut, mutta en nyt tuota edellistäkään olisi pystynyt runoilemaan, ellei esittelyvideo sentään olisi ollut englanniksi.
Luontopolulla
Sama keskus mainosti laguunirannan luontopolkua, 7,5 km suuntaansa, innokkaille kävelijöille. On lintua, nisäkästä ja kasvia monenlaista. Laahustelimme kohtalaisessa 25 asteen päivälämmössä pari kilsaa asuntoalueella. Siellä se polku eli pyörä-jalkatie kartan mukaan jatkoikin johonkin vihreään plänttiin sentään myöhemmin laguunin rannalla. Otimme tiukasti oikeaan ja jo rupesivat luontoihmeet seuraavan kilsan jälkeen kimmeltämään: Carrefouria ja hypermarkettia sun muuta China Townia, Mccia, KFC ja Pizza-Huttia, kaikkia mahdollisia maailman vaate, auto, sun muita merkkejä, oikea ostoshel – paratiisi. Tietenkin myös Saksan lahja raskautetuille eurooppalaisille Lidl paistatteli merkkiään kirkkaassa auringonpaisteessa.
Ihmeteltiin silmät pystyssä luontopolkuamme. Ei lopu merkkivaatteet, muut laukut, enempää kuin eväskään hetikohta Espanjasta.
Koska olimme sentään melkein parin kilsan päässä paatilta, emme ostaneet mitään repun painoksi. Mutta tokihan hintatasoja selvittelimme. Amin mielestä joku auto maksoi puolet Suomen hinnasta. Oluestahan emme juuri ymmärrä, mutta nyt se jo maksaa 19 senttiä tölkki. Nousua jopa pari yksikköä seitsemässä vuodessa. Mihin maailma joutuu. Jo nuo pari hintaotosta vahvistivat vanhan totuuden, että täytyy olla lottovoittaja ennen kun voi edes syntyä suomalaiseksi.
Kun saavuimme tänne Manner-Espanjaan moninaisen Välimerenristeilymme kohteeseen, arviointikykyni heitti volttia. Ajattelin, että tässä sitä nyt maataan ainaski puoli vuotta. Ei nyt sentään, mutta tilataan ainakin miehistövaihdon lennot, ehkä täkäläiseltä kentältäkin. Hyödynnetään marinan palvelut, netit ja pesukoneet. No nuohan tehtiin, mutta parissa päivässä.
Perässätulijoille kerron, että Torreviejan satama-allas on edelleen hyvä, tilava, ilmainen ankkuripaikka, josta kaikki palvelut on helppo jollallakin saavuttaa.
Säät ovat olleet mitä mainioimmat kaiken aikaa. Pilvisyys tai sadekarttoja en jatkoon ole vilkuillut, mutta tuulten ennustetaan pysyvän itäkantissa ainakin tulevan viikon. Siis huomenna länteen, vaihdetaan Costa Blanca Costa del Soliin.
Kuulin, että meillä on joitain säännöllisiä lukijoita. Terveiset Amiltakin Henrylle ja Anjalle! Täältä tullaan ennemmin ja myöhemmin Meriniemen saunalle.