2010-10-11 Ei­vis­sa

Noin kau­pun­gin ni­mi pai­kal­li­ses­ti kir­joi­te­taan, mut­ta ään­tä­mi­nen ei si­tä kau­as I­bi­sas­ta vie. Kun o­li en­sin kii­peil­ty lin­noi­tus­mä­ke­ä sa­ta­man ku­pees­sa, pi­ti tie­tys­ti löy­tää kau­pat e­väi­den os­to­a var­ten. Lä­him­mäs­sä o­sas­sa, van­has­sa kau­pun­gis­sa, ei o­le mui­ta kuin tu­ris­ti­kaup­po­ja: kel­lo­ja, kul­taa, merk­ki­vaat­tei­ta, mat­ka­muis­to­ja e­li pel­käs­tään si­tä krää­sää, jo­ta ih­mi­nen ei tar­vit­se. On­nek­si jo lin­noi­tuk­sel­ta saim­me kii­ka­roi­tu­a Hi­per­mar­ke­tin kyl­tin kä­ve­ly­e­täi­syy­del­tä. Sen si­jaan vai­kut­ti, et­tei in­ter­net y­tet­ty­nyt ko­ko ky­lään, sil­lä aa­mu­päi­väl­lä ei näh­ty yh­tään a­lan lii­ket­tä. Il­lal­la o­tin läp­pä­rin sel­kään ja a­loin ky­sel­lä ka­pa­kois­ta e­kas­ta al­ka­en. Pelk­kää pään­pyö­ri­tys­tä jo­kai­ses­sa, kun­nes vii­mei­nen sa­noi: McDo­nalds. No o­li­han sen kylt­ti jo näh­ty, mut­ta ei ol­lut sy­tyt­tä­nyt. Tai­taa ol­la niin, et­tä ky­sei­sel­lä fir­mal­la on il­mai­nen lan­ga­ton verk­ko a­si­ak­kail­leen mis­sä­päin maa­il­maa sit­ten seik­kail­laan­kin. Pa­ri­na päi­vä­nä si­tä sit­ten, pa­ri tun­ti­a kum­pa­na­kin, hyö­dyn­sin.

Wind­fin­de­ris­ta nä­kyi ma­ta­lan puo­dos­tu­mi­nen Ba­le­aa­reil­le. Poh­jois­puo­lel­le en­nus­tet­tiin 40 sol­mun tuu­li­a, mut­ta pa­rin läh­teen mu­kaan reit­tim­me koh­ti Man­ner-Es­pan­jaa py­syi­si sa­maan ai­kaan o­tol­li­se­na.

Yön ai­kan pun­ta­ri o­li­kin pu­don­nut 10 py­kä­lää, mut­ta aa­mu o­li kau­nis ja en­nus­teen mu­kai­ses­ti mel­ko tuu­le­ton. Kouk­ku y­lös ja liik­keel­le, ko­neel­la. Pa­ri tun­ti­a pi­ti­kin put­put­taa en­nen tuu­len vi­ri­ä­mis­tä. Ke­vy­e­nä se py­syi­kin, jo­ten ge­naak­ke­ri pää­si lä­hes myö­täi­ses­sä ai­no­a­na kan­kaa­na töi­hin ai­na klo 2230 as­ti. Sil­loin tuu­li yl­tyi sen ver­ran, et­tä vaih­doim­me sen pe­rus­pur­jei­siin. Voi­si sa­no­a mi­nuu­til­leen en­nen sa­de­kuu­ro­a. Kai­ken päi­vää o­li pe­räs­tä tul­lut jo pa­ri­met­ri­nen mai­nin­ki. Se ker­toi, et­tä en­nus­teen my­rä siel­lä jo pu­hal­si.

Meil­lä tuu­li kään­tyi en­sin luo­tee­seen so­pi­va­na täy­sil­le pur­jeil­le ja e­del­leen län­teen en­nen aa­mun koit­to­a, jol­loin vie­lä pääs­tiin tiu­koil­la koh­tee­seen. Ta­san vuo­ro­kau­den ja 123:n gpslo­ka­tun mai­lin jäl­keen put­kah­dim­me si­sään Tor­re­vie­jan aal­lon­mur­ta­jien vä­lis­tä.

2010-10-14 Tor­re­vie­ja, Ma­ri­na In­ter­na­ti­o­nal

Sa­ta­ma-al­las on suu­ri, pa­rin, ki­lo­met­ri­sen aal­lon­mur­ta­jan suo­jaa­ma. Län­ti­nen on sa­mal­la lai­va­lai­tu­ri. I­ki­a­jois­ta läh­tien paik­ka­kun­nal­la me­ri­ve­des­tä e­ro­te­tun suo­lan lai­vaa­mi­sek­si maa­il­mal­le. Vii­si­vuo­ti­aan Vä­li­me­ren al­ma­na­kan mu­kaan voi­sim­me va­li­ta Ma­ri­na de Tor­re­vie­jan ja Club Nau­ti­con vä­lil­lä, mut­ta ke­hi­tys­tä o­li ta­pah­tu­nut ja uu­si Ma­ri­na Sa­li­nas vie­lä e­ro­tet­tu al­taas­ta o­man aal­lon­mur­ta­jan­sa taak­se.

Kiin­ni­tim­me van­hem­man ma­ri­nan lai­tu­riin. Toi­mis­ton tyt­tö ei o­san­nut sa­no­a kil­pai­li­jan­sa hin­taa tai mui­ta­kaan tie­to­ja, jo­ten teim­me sin­ne aa­mu­kä­ve­lyn. Uut­ta ja sen kaut­ta hiuk­ka­sen hie­nom­paa o­li toi­ses­sa. Päi­vä­hin­nat o­li­vat sa­maa 30€:n ta­so­a. Van­hem­pi sen si­jaan tar­jo­si jo yh­den vii­kon n. 4,5 päi­vän hin­nal­la e­li 25€/p. Uu­dem­mas­sa a­len­nus­ta ru­pe­si saa­maan vas­ta kuu­kau­den vii­py­mi­sel­lä.

Ve­ne­paik­ko­ja tääl­lä lie­nee yh­teen­sä 2500. Meil­lä suun­nil­leen täyt­tä, Sa­li­na­sis­sa vä­hän väl­jem­pää. Mei­dän lai­tu­reis­sa on pa­ri ruot­sa­lais­ve­net­tä ja pa­ri nor­ja­lais­ta. Naa­pu­ri­a ei ol­la vie­lä tar­kas­tet­tu. Eng­lan­ti­lai­set o­vat sel­vä­nä ul­ko­mai­se­na e­nem­mis­tö­nä.

Ai­ka har­vois­sa ve­neis­sä a­su­taan, ja a­su­ja­mis­ton nyt ar­vaa­kin – mei­tä van­huk­si­a. Sa­ma ti­lan­ne näyt­tää o­le­van ky­läl­lä. Var­sin i­ä­käs­tä on jouk­ko ran­ta­ta­san­teel­la, jo­ka on viih­tyi­säk­si, ih­mi­sil­le, ra­ken­net­tu, ku­ten i­täi­nen aal­lon­mur­ta­ja­kin, jos­sa on ko­ko pi­tuu­del­taan puu­ra­ken­tei­nen kai­teis­tet­tu kä­ve­ly­sil­ta.

Tie­sin Tor­re­vie­jas­sa ja Cos­ta Blan­cal­la a­su­van pal­jon suo­ma­lai­si­a. E­rää­seen pa­ris­kun­taan tör­mä­sim­me­kin he­ti tu­ris­ti-in­fos­sa. Sa­noi­vat hei­kä­läi­si­ä o­le­van tu­han­nen ver­ran. Sen jäl­keen ei kyl­lä kiel­tä o­le kuul­tu kuin ker­ran. Ruot­si­a vä­hän e­nem­män, ku­ten ei­li­sil­ta­na, kun e­räs ka­ve­ri si­tä ru­pe­si haas­ta­maan. Pal­jo­a ei puut­tu­nut 2 tai kol­me eu­ro­a, et­tä sai­si lei­pää ja vie­lä mai­to­til­kan en­nen kau­pan sul­keu­tu­mis­ta. Y­leen­sä py­syn ko­va­na, mut­ta kyl­lä lei­pää ja mai­to­a täy­tyy saa­da.

Mie­his­tön­vaih­to­kin tul­lee a­jan­koh­tai­sek­si lä­hi­viik­koi­na. A­mi ha­lu­si suo­ran len­non He­saan. Nii­ta saa Ma­la­gas­ta. Riit­ta taas sa­noi, et­tä tu­li­si mie­luim­min suo­raan Ii­rik­sen tal­vi­sa­ta­maan. O­li lu­ke­nut lii­kaa Si­si­li­an myrs­kys­tä jo­ku päi­vä sit­ten. Tal­vi­sa­ta­maa ei o­le tie­dos­sa vie­lä, mut­ta seu­raa­vak­si suun­na­taan Au­rin­ko­ran­ni­kol­le. Siel­lä on ta­kuu­täyt­tä, mut­ta Re­xo­nal­la...