2010-10-08 I­bi­za

Ei siel­lä Por­to Co­lo­mis­sa ku­kaan mak­su­ja ank­ku­roin­nis­ta pe­ri­nyt. Sak­sa­lais­pii­ri­tys vain li­sään­tyi, kun toi­se­na yö­näm­me al­koi pie­ni pa­mu, ja kak­si naa­pu­ri­am­me o­li­vat laa­han­neet ai­van vie­reem­me. Ly­hy­tai­kai­nen my­rä ei ol­lut nä­ky­nyt lain­kaan sää­tie­dois­sam­me. Mai­nin­ki jy­mi­si lah­den suul­la ja läik­kyi vä­hän si­säl­lä­kin. Ky­lä o­li ta­val­li­sen hil­jai­nen. Ran­ta­ra­vin­to­lat sen­tään au­ki har­vo­ja e­lä­ke­läis­tu­ris­te­ja var­ten, mut­ta mo­net pai­kat näyt­ti­vät jo sul­ke­neen ko­ko­naan. Et­sim­me in­ter­net­paik­kaa kon­non päi­vä­kä­ve­lyn ver­ran. Ky­syin­kin ai­na­kin vii­des­tä pai­kas­ta, mut­ta ei­vaan löy­ty­nyt. E­ka il­ta­na hy­vin ve­neel­le nä­ky­nyt lan­ga­ton, jo­ka tar­jo­si var­tin il­mais­ta ai­kaa, ei sen koom­min e­nää yh­dis­ty­nyt­kään.

I­bi­zal­le o­li n.90 mai­li­a ja ve­nyt­te­lim­me läh­dön kans­sa il­ta­päi­vään, et­tem­me vaan tu­li­si pe­ril­le yöl­lä. Ei tul­tu. Me­rel­lä o­li to­si­aan pe­rus­teel­li­sen se­kai­nen ran­nas­ta vas­taan lyö­vä 2-3met­ri­nen aal­lok­ko. Al­kuun pää­sim­me 3-4 sol­mun pin­taan, mut­ta pi­an se­kin muut­tui vain pur­jei­ta ja ri­ki­ä an­ka­ras­ti rä­mis­tä­väk­si keik­ku­mi­sek­si. Rie­vut suo­jaan ja ha­naa. Jos­kus yöl­lä al­koi vas­ta­tuu­li ja sii­nä jo me­no rau­hoit­tui. Hi­das e­te­ne­mi­nen pa­ra­ni vie­lä, kun tuu­li a­vau­tui kai­ken ai­kaa. A­vau­tui ai­na myö­täi­sek­si ja heik­ke­ni niin, et­tä tus­kin pelk­kä ge­naak­ke­ri sai o­tet­ta. Sai sen­tään jon­kun tun­nin, kun­nes taas vii­mei­nen I­ba­zan sa­ta­maan pi­ti puk­sut­taa. Ank­ku­ri­pai­kat o­vat maa­il­mas­sa ka­to­a­va luon­non­va­ra. Pa­ri o­li kir­jas­sa juu­ri sa­ta­man ul­ko­puo­lel­la, uu­den ris­tei­li­jä­lai­tu­ri­aal­lon­mur­ta­jan si­sä­puo­lel­la. I­tä­puo­li­ses­sa, täy­sin e­te­lään a­voi­mes­sa, kel­lum­me, län­ti­nen, pa­rem­pi, on ruop­pauk­ses­sa ja ra­ke­nus­koh­tee­na. O­lem­me lii­ken­teen sol­mu­koh­das­sa. Ju­ni­a ei o­le näh­ty, mut­ta lai­vat ja Fu­er­te­ven­tu­ran ka­tit suih­ki­vat o­hi jat­ku­vas­ti, ei­kä il­ma­ti­la­kaan o­le käyt­tä­mä­tön, vaan ko­neet las­keu­tu­vat juu­ri y­lit­sem­me. A­mi ru­pe­si juu­ri lait­ta­maan jol­laa kun­toon mai­hin­me­no­a var­ten, et­tä pää­sem­me kat­so­maan on­ko tääl­lä mi­tään e­lä­mää, vai a­je­le­vat­ko lai­vat ja ko­neet pelk­ki­ä ter­vei­si­ä.