2010-09-26 Arbatax, Sardinia | |
2010.09.26 | |
2010.09.30 |
2010-09-26 Arbatax, Sardinia
Myrsky ja mylväys
22.9. Nostimme aamuaikaisella koukun Vulcanolla, ja puolen tunnin putputuksella laskimme sen taas Rada di Liparin pohjaan. Pienen kaupunkikävelyn jälkeen nostimme raudan taas puoleltapäivin.
Tuulta ei ollut nimeksikään, joten koneilimme kohti Olbiaa Sardiniassa n 300 mailin päässä. Iltapäivällä virisi koillisesta ja päästiin purjein. Aamuyön kelluimme tyvenessä. Olin kyllä nähnyt Jonnan lähettämässä sääkartassa lähestyvän matalan, mutta en osannut arvata, että se olisi sen ihmeempi kuin aikaisemmat pienehköt häiriöt. Niinpä kelluimme vielä seuraavankin yön. Sitten matalan etupuoli antoi hyvän genaakkeriajon etelätuulessa, mutta iltaa kohti 24.9. tuuli kiihtyi. Ilmapuntari putosi kuudessa tunnissa kymmenen pykälää. Arvasin että jonkin sortin myrä tulee. Yön puhalteli NNW siinä 15 sekmetrin pintaan ja aamupuolella vielä lisi niin, että piti vetää kakkosreivi isoon eikä jennistä ollut kuin kulma vedossa.
Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuli sitä yli syrjänkin. Merivaatteiksi riittivät Iiriksen tapaan shortsit, joita yön kylmyyden, 23 ast. Takia piti t-paidallea täydentää. Tuuli-Väinö hoiti ohjauksen ja naruja pystyi säätelemään sprayhoodin alla. Sekin, uusi NZ:sta pitää hyvin vettä, ja uudet purjeet kestivät leikin.
Merenkäynti ei ehtinyt nousta kovin korkeaksi, mutta sitäkin jyrkemmäksi. Keula oli halssilla valmiiksi kohti Sardinian keskikohtaa, joten oli helppo päättää ottaa hengähdystauko Arbataxin kohdalla. Rannan lähellä tuulet muuttuivat niin vaihteleviksi tyvenestä aina uudelleen 20 ms, että yhden tyvenen aikana starttasimme koneen ja päristelimme viimeiset 8 mailia kolmessa tunnissa myöhempien puuskien ja tiukan isopurjeen alla mutkitellen Porto Frailiksen lahdelle ankkuriin.
Päätin toistaiseksi ajaa ylityksillä koneella seuraavat tyvenet, sillä nyt sillä pelillä olisimme päässeet perille jo myrän kynnyksellä.
Italian jatkuvasti tuleva VHF CH 68 säätieto kertoo 8 boforin 17-20 m/s jatkuvan vielä tänäänkin. Kummasti vaan illalla tyyntyi lahdella, vaikka epäilemättä merellä vielä puhaltaa. Aamulla meitä ravisteli perinpohjaiset puuskat, jotka taas tälläkohtaa tyyntyivät auringon noustessa. Nyt puhaltaa vuoripuuskamaisesti, vaikka lähimmät huiput . 1300 m, tuskin pilkistävät rannan takaa.
Liparin saaret
Olivat mielenkiintoinen käyntikohde. Salinan saaren, Santa Marinan kylän marinaan meidät pisti illan pimeys tullessa ja säätiedotuksissa mainitut itätuulet. Tosin ihmettelin seuraavana aamuna, kun paatteja tuli ankkuriin marinan edustalle, eivätkä sisään. Syykin selvisi, sillä kuulemani 19 € muuntuikin sitten hintalistan 90 €:ksi, oikeasta sarakkeesta 100 €:ksi. Satamakapteeni laskutti yhdestä yöstä. Sanoin, että olimme kaksi, johon hän: haluatko maksaa yhden vai kaksi? Tyydyin yhteen. Ilmeisesti hän halusi kovaa hintaa kohtuullistaa näin sesongin ulkopuolella.
Kyläkävelyn päätteeksi satuimme lähtevän bussin pysäkille. Sain edessä istuvalta rouvalta tulkkauksen: Tunti Rinellaan ja toinen takaisin 3.40 € kahdelta. Niinpä tutustuimme Salinan mutkaiseen ja kapeaan tiestöön ja pariin muuhun kylään bussin ikkunasta katsellen. Kreikassa ihmetytti kaikkien osaama englanti, Italiassa päinvastoin.
Amikin tuntuu nauttivan laiva- ja veneliikenteen seuraamisesta. Näillä saarilla ihmetytti vilkas autolautta- ja kantosiipiliikenne. Tarkkaan ei laskettu, mutta joka saarelle kertyi tuloja ja lähtöjä kuin raitsikkapysäkillä. Ei kymmenen päivässä riittänyt mihinkään. Epäilin kannattavuutta ainakin turistikauden näin ulkopuolella, jos tiheys säilyy. Ei nytkään useimpiin vuoroihin montaa iikkaa mennyt. Italiaa luului vaan tai saksaa, niin myös vuokraveneissä. Lyhimmät matkat pääsi € 5.80 pidemmille, kuten Strombolille tai Sisiliaan € 15.80. Uskoin saaristoliikennetukiaisiin, ja mikäpä siinä.
Rikinkatkussa
Parissa hyvässä purjetuulitunnissa pääsimme Vulcanon ankkuripaikalle, laaja sopivan syvyinen lahti, tosin auki ko-ka.
Olimme jo merellä ihmetelleet hajua. Minä mietin tankkiemme sisältöä ja liitoksia. Ankkuripaikalla ei enää ihmetyttänyt. Rikkiä ja rikkivetyä, mutta pilottikirja lohdutti, että siihen tottuu pian. Höyryä purkautui aivan kohdaltamme rantatöyräästä.Siellä olivat myös muta- ja lämminvesilähteet, joissa matkailijat ”hoitivat” itseään.
Me kävimme katsomassa polun pään kraaterille valmiiksi seuraavaksi päiväksi. Luulin ensin, että minulle, mutta Ami olikin päättänyt liittyä urheilujoukkueeseen. Ensin katsoin gps:ää runsaan 300 m:n kohdalla, eikä oltu pidetty, kun pari lyhyttä lepotaukoa. Kraaterin yläkantilla Ami sai laitteen näyttämään just 400 m, nousemalla pienelle kiviröykkiölle. Kraaterin reuna höyrysi täälläkin samaa katkua, ja kieltotauluja oli pystytetty: Ei ilman opasta savualueelle! Olin pistänyt mailin Tovelle Malesiaan, kun muistin, että miehensä Tinon perheellä oli kesäasunto Vulcanolla, jos vaikka...No, ei sentään, mutta selvisi, että olivat olleet kesällä Euroopassa aj Sisiliassa.
Turistikohteita oli Vulcanolla kymmenkunta. Päätimme vielä kävellä Hirviön laaksoon tai luolaan. Sikälikin, että sen niemi oli saaren uudempaa osaa, noussut kuulema purkauksessa 183 ennen ajanlaskuamme. Vähän uudempi oli Aucklandin ulkopuolella oleva Rangitoto. Maorit olivat sen syntyä jo olleet todistamassa, joten vähän nuorempi, vajaan tuhannen vuoden ikäinen oli kyseinen saari. Hirviötä ei nähty. Ei kyllä luolasta etsittykään. Oli tyypillinen turistikohde: Joku sanoo siellä pitää käydä ja kaikki käyvät, voidakseen sanioa, että käyty, nähty.