2010-09-19 Sa­li­na

E­del­li­ses­sä jak­sos­sa o­li Ro­cel­la I­o­ni­aan just al­le 50 mai­li­a, mut­ta tuu­li lop­pui. O­dot­ta­mal­la si­tä saa – nyt­kin. Tun­tien ku­lut­tu­a al­koi pu­hal­taa vim­ma­tus­ti luo­tees­ta Ca­lab­ri­an nie­men y­li. Juu­ri si­tä en­nen kä­vi­vät vir­ka­mie­het moik­kaa­mas­sa, Gu­ar­di­a Fi­nan­za. Tai­taa ol­la vä­hän tul­li­a muis­tut­ta­va ins­tans­si, vaik­ka po­lii­sik­si e­sit­täy­tyi­vat. Ih­met­te­lin vaan, kun a­joi­vat vie­reen, ei­kä ku­kaan pu­hu mi­tään ra­di­oon. Kun o­tin ko­keek­si kä­siu­lan, huo­ma­sin, et­tä o­ma vo­lyy­mi o­li ol­lut mi­ni­mis­sä. Sit­ten sai­vat ha­lu­a­man­sa: läh­tö-, mää­rä­sa­ta­ma, kan­sal­li­suus ja sen sel­lais­ta.

Näyt­ti jo, et­tä tul­laan yöl­lä I­ta­li­aan, kun o­li 18 mai­li­a puo­le­nyön ai­kaan jäl­jel­lä, mut­ta tyyn­tyi taas. O­do­tus tep­si uu­del­leen. Aa­mul­la ru­pe­si hil­jaa kul­ke­maan.

14.9. klo 1000 kiin­ni­tim­me va­paa­seen kyl­ki­paik­kaan Ro­cel­la I­o­ni­caan. Oi­ke­as­taan sen ni­mi­nen ky­lä on run­saat 2km lou­naa­seen, ja ma­ri­na o­li hie­nos­ti ja ly­hy­es­ti: Por­to Ma­ri­a CC. Del­le Gra­zi­a. 160 mai­li­a o­li ot­ta­nut kal­lis­ta ai­kaam­me kak­si vuo­ro­kaut­ta, mut­ta kal­lis­ta lö­pö­ä se ku­lut­ti sii­tä vain kak­si tun­ti­a. Mi­nul­le o­li paik­kaa ke­hut­tu jo 10 vuot­ta sit­ten. Sik­si, et­tä lai­tu­rei­hin voi a­jaa ma­ta­loi­tu­neen väy­län ta­kaa, ei­kä mak­su­ja pe­ri­tä, kos­ka var­si­nai­ses­ti ma­ri­na ei o­le toi­min­nas­sa. Nyt o­li ke­hi­tys käy­nyt. Väy­lä ruo­pat­tu, koht. ta­soi­set pont­too­nit ja säh­köt ja ve­det nii­hin a­sen­net­tu. Mei­tä kiin­ni­tyk­ses­sä a­vus­ta­nut en­gels­man­ni ker­toi mak­sun ke­rää­jän pe­ri­neen 20 €/p. Mi­tään toi­mis­to­a ei kui­ten­kaan ol­lut. Ei­kä ke­rää­jää kah­teen päi­vään nä­ky­nyt. Tuu­li kyl­lä ja uk­kos­ti­kin ko­ko vuo­ro­kau­den. Ei kai luul­lut ke­nen­kään tu­le­van.

Vir­ka­mie­hi­ä sen si­jaan o­li niin, et­tä päät kolk­ka­si­vat. Ei niin­ka­ään lai­tu­reil­la, mut­ta nii­den toi­mis­to­ja ja a­sun­to­ja­kin o­li a­lu­eel­la mo­nen­lai­si­a, jo me­rel­lä mai­ni­tun li­säk­si. Ke­tään ei kui­ten­kaan kiin­nos­ta­nut e­lom­me ja o­lom­me tai pa­pe­rim­me.

Kau­si o­li sel­väs­ti lop­pu­nut, vain mat­ka­lais­ve­ni­tä kä­vi muu­ta­mi­a py­säh­ty­mäs­sä. Kä­vel­tiin A­min kans­sa ky­läl­le hie­no­a, le­ve­ää, tyh­jää, is­tu­tuk­sin ko­ris­tel­tu­a ran­tap­ro­me­naa­di­a. Ei ol­lut juu­ri lii­ken­net­tä­kään, kos­ka tie vei vain ma­ri­nas­ta kau­pun­gil­le ja maan­tiet o­li­vat y­lem­pä­nä. Ou­to­a o­li kä­vel­lä au­to­ja pel­kää­mät­tä ja nii­tä jal­ka­käy­tä­vil­le par­kit­tu­ja kier­te­le­mät­tä ku­ten, Krei­kas­sa.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä o­tim­me ”il­mai­set” pyö­rät. Nii­tä o­li tar­jol­la, uu­si­a vaih­de­veh­kei­tä pa­ri­kym­men­tä. Suo­sit­te­li­vat, pyy­si­vät lah­joi­tus­ta pyö­rien huol­ta­mi­sek­si.

16.9, kun sa­tuin nou­se­maan klo 0610, niin jo vii­den mi­nuu­tin ku­lut­tu­a o­lim­me liik­keel­lä aa­mun en­si ka­jos­sa. Kai o­li hy­vää sää­tä tie­dos­sa, sil­lä vii­si muu­ta ve­net­tä o­li va­lin­nut sa­man a­jan. Niin kau­an, kun tuu­li kun­nol­la py­syi po­ruk­ka­kin ka­sas­sa, mut­ta yk­sin jäim­me luo­vi­maan ko­ko päi­väk­si o­hi e­te­läi­sim­män Man­ner-I­ta­li­an nie­men.Ve­ne­vauh­ti sii­nä 2-3 sol­mu­a. Maan­tie­de, e­li Mes­si­nan sal­men­suu lie­nee an­ta­nut a­pu­a il­ma­tie­teel­le, sil­lä em. nie­mes­tä Si­si­li­an Ta­or­mi­naan taas pors­ku­tim­me run­ko­no­peu­den tun­tu­mas­sa. Kouk­ku poh­jaan puo­lel­ta­öin. Tä­hän van­haan tu­ris­mi- ja hu­vi­kes­kuk­seen tu­tus­tuim­me var­sin pin­ta­puo­li­ses­ti seu­raa­van päi­vän kä­ve­lyl­lä. Mai­se­ma jyrk­ki­ne ran­toi­neen, van­hoi­ne ja uu­dem­pi­ne ho­tel­lei­neen se­kä hui­puil­la kö­nöt­tä­vi­ne mui­nai­si­ne lin­noi­neen o­li kyl­lä vai­kut­ta­va. U­noh­ta­mat­ta kirk­kaa­na päi­vä­nä sel­väs­ti nä­ky­vä­nä sa­vu­a­vaa Et­nan 3280-met­ris­tä kar­ti­o­ta.

18.9. Mat­ka­mies on i­loi­nen, kun pää­see liik­keel­le. Niin on pur­jeh­ti­ja­kin. Klo 0400 sa­noin A­mil­le, et­tä nyt jy­räh­tää - ko­ne. A­loim­me puk­sut­taa koh­ti Mes­si­nan sal­me­a 30 mai­lin pääs­sä. Pur­jeh­ti­ja­kin sai o­san­sa, kun maa­tuu­li työn­si hy­vin tun­nin. Päi­vän nous­tu­a piik­ki­vas­tai­nen pi­ti huo­len ri­va­kas­ta e­te­ne­ne­mi­ses­tä ko­neel­la. To­ki­han ko­kei­lin. Ve­ne­vauh­ti al­le 3 sol­mu­a, jo­ten päi­vä­kään ei o­li­si sal­meen riit­tä­nyt. Ei­pä heik­ko tuu­li myös­kään ko­ne­a­jo­a jar­rut­ta­nut. Ei myös­kään vas­ta­vir­ta, jon­ka ai­ka­na jo lä­pi men­tiin. Sprin­gil­lä vir­ta voi ol­la 4 sol­mu­a, nyt o­li pie­nin ne­ap, ja ai­no­as­taan ai­van ka­peim­mas­sa nie­lus­sa va­jaan sol­mun ver­ran vas­tus­ta.

San­ka­ri­mat­kai­li­ja O­dys­seus o­li ko­vil­la tääl­lä­kin. Hui­mat pyör­teet ja vie­lä hir­vi­öt vaa­ni­mas­sa mo­lem­mil­la ran­noil­la Scil­la man­te­rel­la ja Kha­ryb­dis Si­ci­li­an puo­lel­la. Kir­jat ker­to­vat, et­tä 1700-lu­vun maan­jä­ris­tys o­li muut­ta­nut sal­men poh­jaa rat­kai­se­vas­ti vir­taus­ta ai­kai­sem­mas­ta hel­pot­ta­mal­la.

Pal­jo­a ei tuu­li pa­ran­tu­nut sal­men jäl­keen­kään, vaik­ka a­vau­tui. Klo 2200 kiin­ni­tim­me Li­pa­rin saar­ten Sa­li­nan San­ta Ma­ri­na Ma­ri­naan 74 mai­lin, 8 tun­nin ko­nei­lun ja 10 tun­nin vaih­te­le­va­vauh­ti­sen pur­jeh­duk­sen päät­teek­si.

Ke­lit o­vat ol­leet uk­kos­ten jäl­keen taas hy­vin ke­säi­set, tuu­let vas­taa­vas­ti ai­van heik­ko­ja, mut­ta näil­lä saa­ril­la o­loon se so­pii, sil­lä ankk­ri­pai­kat o­vat y­lei­ses­ti a­voi­mi­a.