2010-09-13 Joonianmeri | |
2010.09.22 | |
2010.09.22 |
2010-09-13 Joonianmeri
Italian saappaan päkiä on sivulla, Cape Rizzuto, 18 mailin päässä. Keikuta rämistellään vanhassa aallokossa paikallaan. Eilen sentään päästiin sileässä vedessä Korfun pohjoispuolella 2-4 solmua. Kun sikäläinen Mathrakin saari sivuutettin, alkoi puhaltaa. Heti kohta piti rullata jenniä ja isoon reiviä perään ja vielä jenni optipurjeen kokoiseksi. Sitä kesti 18 tuntia ja saimme kelattua sen aikana 115 mailia.
Vuorokausi vaihtui kelpo rullauksessa. Onnittelin siitä kaveriani Ami Pensolaa, joka pääsi silloin yövahtiin. No, samalla siitäkin, että siitä hetkestä voi merkitä nimensä perään 65 v.
Pensolat ehtivät olla 10 päivää Korfulla. Tapasimme päivittäin, ja teimme retkiä nähtävyyksille, parin vuorokauden veneretkikin Albanian rajavesille ja Gouvia Marinaan.
Kippe, Kirsti, otti Riitan mukaansa Kotkaan lauantain lennolle. Vähän uutta kai Riitalle niinkuin itsellenikin, kun ei olla yli kahteen vuoteen oltu veneenmittaa kauempana toisistamme. Kun naiset olivat lähteneet, hyödynsin hotellin wifiä, kirjoittamalla Venenetti.fi:hin reissuveneiden sijainneista. Outoa minulle oli nopeahko, katkeilematon yhteys. Säätietoja otin päätteeksi. Korfulle max. viittä solmua, mutta Joonianmerelle 20 kn. Ilokseni Ugrib:kin toimi, ja lisää ammensin wetteronline.de:stä. Pohjanpuolen tuulia aina perjantaihin asti, sitten SW.
Käytiin vielä hakemassa repulliset evästä Lidlistä, ennen paatille tuloa. Pilvessä oli, mutta ei satanut. Oli alkanut tuulla idästä, yli viidentoista mailin selältä. Saatiin kuitenkin Amin laukku ja eväät kuivina paattiin. Tuuli nousi, satoikin, meri oli tosi kuoppainen, ja ankkuri alkoi laahata. Pistin 55m ketjua 5 metrin veteen ja jonkun ajan kuluttua koukku nappasi kiinni. Kun sade klo 14 loppui vedimme koukun ja purjeet ylös. Alun liian kuoppaisesta tuuleen nähden ihan hyväksi kehittyneessä purjetuulessa pääsimme melkein Stefanoslahteen, niin kuin Korfun tuulissa yleensä. Pari viikkoa sitten oli ollut 15 paattia ankkurissa. Koukutimme ainoaksi. Illansuussa tuli vielä toinen ja yöllä kolmas. Aamulla sitten jatkui tämä matka kuten eka kpl:ssa
Tässä on kehuttu ja ihmetelty säiden vakautta. Me emme olleet saaneet sadetta lainkaan Kreikan kolmessa ja puolessa kuukaudessamme. Vain yhden puolituntisen ukkospuuskan juhannuksena. Sitä oudompaa oli, kun 3.9. alkoi ripotella ja yöllä ja seuraavana päivänä satoi lisää. Kesy ukkonenkin jyrähti pari kertaa, mutta välkkyi kaiken yötä mantereella. Vain pahin helle siinä poistui kesän lämpö jäi ja sisävedetkin 24-25 asteisiksi.
Vaikka säät eivät olisi muuttuneet olisi syksyn tulon silti havainnut. Italialaisten paluumuutto alkoi jo elokuun puolenvälin jälkeen. Erikousaanhan kerääntyi päivittäin yli 50 veneen armada kotimatkallaan. Kun palasimme Korfun Garitsalahteen emme olleet sitä tunnistaa. Vain kymmenkunta oli sielläkin ankkurissa puolensadan sijasta. Eivät olleet enää laiturin reunaan vieriviereen parkitettuina kauniiden, rikkaiden ja rohkeiden toinen toistaan kiiltävämmät muskeliveneet ja megajahdit. Tyytyväisinä olimme kelluneet ”turvallisella” ankkuripaikallamme, vallitsevat tuulet, jos yleensä henkäili, tulivat aina maan suunnasta. Jos oli ankkuripaikka nyt tyhjentynyt, oli se myös huonontunut, ajoittain kelvottomaksi tai vaaralliseksi itätuulen puuskissa, jossa uuteen suuntaan kääntyvän koukun oli vaikea saada otetta ruohikkopohjasta. NAOK-seuran laituri maksoi edelleen 40 € päivässä, enkä tiedä oliko siinä vielä 23 %:n verojakaan. Pahan kelin turvaa saattoi hakea muutaman mailin päästä pikku saarien takaa, mutta ei kovin hyvää. Lähimmät jokasään ankkuripaikat olivat manteren puolella 10 mailin päässä. Ne taas olivat keskellä erämaata, keskellä ei mitään. Edellisen valossa ei ollut lainkaan tuskallista päättää yhden kuukauden Korfu-kautemme.