2010-08-31 Korfulla taas | |
2010.08.31 | |
2010.09.22 |
2010-08-31 Korfulla taas
Erikousasta lähdöstä on jo viikko. Ihme kyllä ehdimme sen päivän henkäyksen aikana genaakkerilla yhteen tusinasta Korfun koilliskantin ankkurilahdesta, Stefanokseen.
Matka jatkui, kun olimme ensin aamukävelyllä tutustuneet pikku paikkakunnan palveluihin: kävelypolkuja, pieniä uimarantalahtia, pari kauppaa ja useampia kapakoita.
Viisi tuntia kelluimme 13:ea mailia Gouvia Marinan ulkopuolelle. Ankkuriin tietenkin, sillä tiesimme jo, että marinamaksut olisivat kohdallaan, 12-metriseltä € 56/päivä.
Jollailimme marinaan ja Kreikassa, kun ollaan ketään ei kiinnosta kuka tulee ja kuinka. Porttteja voi olla, mutta ne ovat auki. Voi olla vahtikoppejakin, mutta miehittämättömiä.
Normaalien vessojen ja vesipostien lisäksi palveluina olivat ainakin: uima-allas, venetarvikeliike, polttoainelaituri, pieni supermarket sekä useita ravintoloita.
Venepaikkoja laitureissa löytyi 960 ja kuivilla 550.
Kävelin läpi joka laiturin. Veneitä oli vaatimattomista 5-metrisistä uskomattoman hienoihin 50-metrisiin. Paikan luonteeseen ja hintaan nähden sopimattomasti löytyi laitureista myös monia hädin tuskin pinnalla pysyviä, joiden kertomasta tarinasta pystyi arvaamaan ainakin, että muutoksia veneenpidossa oli tapahtunut.
Lipuista Kreikan lisäksi Englanti oli yleisin ja Italia toisena. Suomen ristiä en havainnut ainuttakaan länsinaapurin muutamia. Suomen veneenrakennuksen tuotteet
Ovat myös olleet harvinaisia. Jokunen Swan ja Nauticat sentään nytkin löytyi.
Kolmessa muussakin paikassa vielä koukutimme, yhden mannermaan rannassa, ennen kuin taas palasimme Korfun kaupunkiin, NAOK-monitoimipursiseuraan tukeutumaan. Netti pelaa veneelle joskin pätkien.
Sieltä opimme, että Irene on palannut Papeetesta Apatakille, Tuamotuille. Vielä tuntuu olevan Eevan ja Tapion simpukka ja kookosdietti kesken. Ainakin kolme kuukautta sitä vielä tarvitaan.
Snoopyn Matti Lappalaiseen saimme myös yhteyden. Matti on lähtökuopissa Balille, jossa aluksensa odottaa.
Jännityksellä suraamme suomalaista uranuurtoa. Sarema on Luoteisväylällä edennyt Gjöa Harbouriin.
Kreikka ja kreikkalaiset
Maisteri olisi ollut mielissään, jos olisin vielä paremmin lukenut historianläksyni aikoinaan. Sellainen käsitys minulle kuitenkin jäi Kreikasta, että maa edusti aikanaan jotain edistyksellistä. Läksykirja kyllä pullisteli sotia ja niiden vuosilukuja. Taisteltiin sekä omia ja vieraita vastaan siinä, kun pahimmat barbaaritkin, mutta väliajat rakennettiin hienoja kaupunkeja temppeleineen pylväikköineen. Muutama pylvään pään koristelukin oli historiankirjassa kuvattu. Kuvanveistotaide oli korkeassa kurssissa, ja jäänteitä siitä, ehjempiä ja rikkoutuneita on vieläkin nähtävissä museoissa ympäri maailmaa.
Merimiesaikoina kaikki Englannin kanaalin eteläpuoliset olivat meille deekuja, dark=etelämaalaisia. Taisi tiukin tietäjä rajan nostaa jo Kielin kanaaliin.
Tiesimme kokemuksesta, että etelämaalaiset olivat meluisia, lapsellisia ja niin – deekuja, eikä siihen aikaan ollut rotu- eikä tasa-arvovaltuutettuja mieltä muuttamaan.
Muutaman kuukauden kokemuksella rantakylistä ihmettelen nyt näitä kreikkuja. Kuinka hiljaisia, jäyhiä ja rauhallisia nämä ovat. Vanhojen kaupunkien kadut ja kujat ovat kapeita. Niin ovat vuoristotietkin. Autoja on pysäköity kaikkiin mahdollisiin paikkoihin ja asentoihin. Joskus liikenne tukkiutuu hetkeksi kokonaan. Eivät nämä tyytytä, näytä käsimerkkejä tai huuda toisilleen. Ei, nämä vain odottavat kunnes taas sujuu.
Bussiajelulla Paxoksessa vastaan tuli henkilöauto. Kahta ei mahtunut, joten pienempi lähti peruuttamaan. Ei oikein onnistunut, ei meinannut yhtään leveämpää paikkaa löytyä. Bussikuskimme vain nauroi makeasti, ei vahingoniloisesti ja aikanaan siitä päästiin kädenheilautuksella jatkamaan.
Miten lie kylmemmissä maissa? Mahtaisiko ammattiliikenne siellä olla enemmän oikeassa, kuin poloinen turisti?
Siitä on jo tullut mainittuakin, että nämä eivät paljon mainosta eivätkä tyrkytä.
Eivät myöskään käske eivätkä kiellä.
Ei näy merivartijoita, ei niiden paattejakaan, no, pari kertaa, vaikka Albania ja rajavedet ovat näkyvissä. Ei ole ainakaan näkyvää valvontaa vesillä, vaikka kansainvälistä ja omaa vesiliikennettä riittää.
Ei olla nähty rosvoja. Joku luukku on meilläkin aina auki. Niin on muillakin veneilijöillä. Niin on myös paikallisilla huusholli auki olohuonetta myöten pienillä kujilla. Joku lukitsee pyöränsä toinen ei. Jollaa emme ole lukinneet miesmuistiin, enempää kuin peräprutkuakaan siihen.
Ei olla kyllä nähty poliisiakaan muuten, kun pillin perässä pahimmissa risteyksissä.
Ei myöskään vartijoiden päät kolka toisiinsa pankkien ovilla, kuten jossain muualla.
Musiikkia nämä soittavat harvoin ja hiljaa, ei rannoilla, ei juuri kaupoissa eikä ainakaan päivällä ravintoloissa.
Maksuja keräävät meiltä harvoin ja kohtuullisesti. Ankkurissa yleensä kellummekin, mutta monissa paikoissa silloin peritään jollamaksua, jos rantautuu esim. marinaan. Satamamaksuja olemme maksaneet: Kreetalla, Haniassa n. 5 €/päivä, Santorinilla jopa 15. Lefkadan kaupungin rannassa taas vitosen. Ja pitihän Rethimnossa maksaa se 3 € yhteensä kahdesta yöstä.
Muutaman muun kerran olemme laiturissa olleet maksamatta mitään. Saattoi se olla oman aktiivisuuden puutettakin.
Se, mitä täällä maksetaan, pitäisi maksaa käteisellä, mm. uudesta puomistamme alkaen. Jos on tiukkana voi kortilla onnistua. Juuri näin kuinka suurehkooon maksuun vetivät höylää esiin venetarvikeliikkeessä. Marketin kassalla olen visaa vilautellut ainoana. Pariiin kolmeen koneeseen sitä on aina pitänyt kassan tarjota, ja toimitus kestänyt viisi kertaa kauemmin kuin käteismaksu.
Voivat olla vanhanaikaisiakin, mutta on tullut mieleen, että ehkä ei haluta maksuja tietokoneen muistiin.
Lehtiuutiseen oli sentään rosvo löytynyt. Oli vienyt pikkukylän posteljoonilta kyläläisten eläkerahat sisältäneen laukun, virkamiehen istahduttua kuppilan pöytään rahojen jakoa aloittamaan.
Antiikin raunioilla kun ollaan, niin varsin on antiikkista tämä maksutouhu täällä.