2010-08-24 Erikousasta kohta takaisin Korfulle | |
2010.08.24 | |
2010.08.31 |
2010-08-24 Erikousasta kohta takaisin Korfulle
Nyt on viikko kelluttu Erikousan etelälahdessa, ja olemme koukun nostoa vailla liikkeellä. Sen verran on ketjuun koskettu, että viime viikolla tehtiin se yritys Othonoihin, ja eilen oltiin tunti laiturissa. Keula kohtisuoraan betoniin vesiharuksen varassa. Oli siinä vähän muovia välissä. Kone työnsi sen ajan pikkukierroksilla ja automaatti piti asentoa. Kesyllä kelillä voi tehdä kaikenlaista. Riitta huuhtoi pyykit ja täytimme samalla tankit, kanisterit ja saavit, joissa jatkoin redillä köysien liotusta ja pesua.
Hyvälle vesi ainakin maistuu, ja sen verran tulkkasin yhden rakennuksen seinästä, joka hurisi, että joku osmoosilaitos oli. Luulen, että käsittelevät tätä lientä siellä. Se ei selvinnyt merestä vai kaivoista, joita on useita laaksojen pohjilla.
Hyvä paikka. Melkein kaikki tiet ehdittiin kävellä. Yhtään muuta inehmoa ei tavattu samalla asialla, vaikka veneitä parhaimmilllaan oli lähes 70 ja väkeä vastaavasti 350 henkeä. Nyt on nimittäin menossa italiaanojen ”paluumuutto”. Ensin vastatuulet sitä jumittivat, mutta nyt kelien kevettyäkin joka yö tuo sama paatti- väkiluku täyttää ankkuripaikan.
Autoja ja kaksipyöräisiä on saarella kymmeniä. Niiden ääniä joskus kuului, mutta menivät eri risteyksestä. Pitiköhän mopoa kerran väistää? No aivan laiturin äärellä laivojen aikaan oli muutama ajoneuvo yhtä aikaa.
Internet pelasi paatille, ja kymenlaakson radiota kuunneltiin. Alkupäivät olivat siihen paremmat, sillä sähköä tuli hyvin tuuligeneraattorista. On sitä tosin tullut riittävästi auringostakin.
Säätkin olivat täällä ”paremmat”, kuin muualla. Kovan tuulen jälkeen hellettä on riittänyt päivisin, mutta meriveden lämpö laski alle 20 asteen, joka pisti auringonlaskun jälkeen pukemaan paidan. Oman aurinkoseilin alta lähtiessämme kyllä aina puemme suojaksi aurinkoa vastaan. Italiaanot, kreikut sen enempää kuin muutkaan täällä eivät UV-säteilystä perusta. Bikinit tai uikkarit on ainut vaatekerta eikä minkäänlaista päähinettä kellään.
Eipä tässä ole säistä paljon puhuttu, sillä aina ne on samat. Tuulet tietysti vaihtelivat niin kauan kuin oltiin varsinaisesti merellä. Täällä Joonianmerellä puhallukset paria poikkeusta lukuunottamatta juuri paattia liikuttavat – muutaman tunnin päivässä, heikosti, etenkin saariketjun sisäpuolella. Siellä vesikin on vielä yli 25 asteen.
Edelleen voimme laske kunnon sateen osuneen päällemme 8. helmikuuta Sri Lankan rannikolla, eli puoli vuotta sitten. Juhannuksena ukkonen ryöpytti meitä Miloksella, mutta vain runsaan vartin, eikä sade sillä kohtaa edes kastellut.
Yleensä ei ole edes pilvenriekaletta näkyvissä.
Jos syksyn merkkejä etsii, niin tänään oli sumua parin tunnin ajan, ja kaste kannella aamuisin on lisääntynyt.