2010-08-20 E­ri­kou­sa

Vii­me maa­nan­tai­na nos­tim­me kou­kun tuu­len vi­ri­ä­mi­sen jäl­keen, ja ih­me kyl­lä ve­to­a riit­ti ai­na lä­pi Kor­fun koil­lis­kul­man ja Al­ba­ni­an ran­ni­kon vä­li­sen, mai­li­sen sal­men. Luo­vit­ta­va, kun o­li niin sen­kin maan ve­si­a­lu­et­ta on viil­let­ty. Yö ank­ku­ris­sa o­li var­sin yk­si­näi­nen, to­si­aan lah­den ai­no­a­na ve­nee­nä Kor­fun ky­län su­per­jah­tien seu­ran jäl­keen. I­ta­li­an lii­ken­teen lau­tat, kuin va­lo­ky­lät, li­pui­vat vain o­hi sil­loin täl­löin, ja Sa­ran­den kau­pun­ki Al­ba­ni­as­sa, vain vii­den mai­lin pääs­sä vilk­kui myös kut­su­vas­ti. O­lem­me kui­ten­kin päät­tä­neet jät­tää muut Bal­ka­nin maat vä­liin. Tie­to­jen mu­kaan kaik­ki pe­ri­vät tun­tu­van kor­vauk­sen vie­rai­le­vil­ta ve­neil­tä, em­me­kä kat­so pää­sy­mak­su­ja koh­tuul­li­sik­si vain ly­hyt­tä lä­pi­a­jo­a var­ten.

Seu­raa­va­na aa­mu­na jat­koim­me mat­kaa hy­väs­sä luo­vi­tuu­les­sa koh­ti luo­det­ta. Il­ta­päi­vän puo­lel­la tuu­li li­si jo lii­an hy­väk­si. Jen­ni­ä pi­ti rul­la­ta rei­lus­ti en­nen kuin saim­me krys­sit­ty­ä it­sem­me ja ank­ku­rim­me E­ri­kou­sa-saa­ren hiek­ka­ran­nan tun­tu­maan. Päi­vit­täin mei­tä on täs­sä 20-30 paat­ti­a. Jo­ku läh­tee ja toi­nen tu­lee. En pys­ty nyt­kään pi­dät­täy­ty­mään jou­kon ”pur­jeh­dus­ta­poi­hin” viit­taa­mas­ta. En­sin näyt­ti sil­tä, et­tä Ii­ris o­li ai­nut jo­ka tu­li pur­jein kouk­kuun­sa as­ti. Sit­ten tu­li jo toi­nen sii­nä 45 jal­kai­nen e­rit­täin ko­me­as­ti jo noin mai­lin pää­hän, mut­ta sit­ten tu­li se vai­he, kuin jos­tain op­pi­kir­jas­ta, et­tä pur­jeet pi­ti las­ke­a ja a­jaa ko­neel­la lo­put. Sa­maan ky­ke­ni e­rit­täin e­leet­tö­mäs­ti, sen­tään n. 12-15 met­rin tuu­les­sa, lä­hes­ty­nyt E­tap 21, mut­ta vii­mei­nen mai­li sil­lä­kin vaa­ti hie­non ja voi­mak­kaan pe­rä­tuup­pa­rin­sa pot­ku­a. Ta­sai­ses­ti ma­ta­loi­tu­va, ki­ve­tön, mai­li­nen hiek­ka­lah­ti jos jo­ku tar­jo­aa mai­ni­on ti­lai­suu­den pur­jeil­la lä­hes­ty­mi­seen. Sa­man voi­si teh­dä vaik­ka raa­ka­pur­je­a­luk­sel­la.

Mi­täs se jos 20 ve­net­tä luo­vii pel­käl­lä ko­neel­la ja puo­li tu­si­naa i­sol­la ja ko­neel­la, mut­ta ei lain­kaan o­le har­vi­nais­ta, et­tä paa­tit, uu­det ko­me­at ja van­hat ko­e­tel­lut, suu­ri­ne­kin mie­his­töi­neen ja täys­rul­la­pur­jein, pai­ne­le­vat pa­ras­ta pur­je­tuul­ta pel­kin mas­toin, myös ma­keim­mas­sa a­vo­tuu­les­sa. Eh­kä ne sääs­tä­vät si­tä meil­le, pur­jeh­dus­hul­luil­le.

E­ri­kou­sa Kor­fun luo­teis­kul­mal­la, on 1,5 mai­lin pi­tui­se­na ja mai­lin le­vyi­se­nä Pyh­tään Kau­ni­saa­ren ko­koi­nen. Muu­ta­man ta­lon ky­li­ä on u­sei­ta, ja nii­tä yh­dis­tää mai­ni­o, ti­he­ä be­to­ni­tie­verk­ko. Ja kai­ken li­säk­si jo­ka ris­teyk­ses­sä on vii­toi­tus ky­lien ni­mil­lä ja vie­lä tu­ris­teil­le teh­ty­jen e­ri reit­ti­vaih­to­eh­to­jen vä­ril­li­sil­lä nuo­lil­la. E­kan päi­vän har­hai­lim­me il­man kart­taa, ja sel­lai­sen ho­tel­lis­ta saa­tu­am­me har­hai­lim­me o­san ai­kaa taas, kos­ka em­me löy­tä­neet e­del­lis­päi­vän la­tu­a ”vii­ni­tar­haam­me”, jon­ka bon­ga­sim­me a­su­mat­to­man met­sän um­peen­kas­va­neel­ta a­lu­eel­ta. Kyp­sät, raik­kaan­me­huk­kaat, ma­ke­at, mai­ni­o vä­li­pa­la ser­pen­tii­ni­tei­den ra­vaa­mi­sen jäl­keen.

Vaik­ka saa­ren kor­kein koh­ta on vain 121m, niin häm­mäs­tyt­tä­väs­ti pa­pu­a tar­vi­taan sin­ne­kin nou­suun ai­van hy­vää tie­tä pit­kin. Ja kos­kaan en voi ol­la ih­met­te­mät­tä si­tä hie­no­a pers­pek­tii­vin muu­tos­ta vaik­ka­pa jo tuol­la vaa­ti­mat­to­mal­la kor­keu­del­la.

Jos on tiet hy­vin mer­kit­ty niin muu­ta­kin on teh­ty. Häm­mäs­te­lin e­ka­ran­tau­tu­mi­sel­la, kun ran­ta­ves­sas­sa­kin o­li wi­fi-an­ten­ni. Ve­neel­le tul­tu­am­me häm­mäs­te­lin li­sää. Tu­ki­a­se­mi­a o­li ai­na­kin 16 kpl, jos nu­me­roon il­mai­sen wi­fin a­se­mien ni­mes­sä o­li us­ko­mis­ta. Näin­hän se on ol­lut ai­kai­sem­min­kin. Mi­tä ”ke­hit­ty­mät­tö­mäm­pi” paik­ka sen pa­rem­pi wi­fi. Suu­ris­sa ke­hit­ty­neis­sä pai­kois­sa kai­kil­la on ko­to­naan hy­vät yh­tey­det, ei­kä ku­kaan vä­li­tä kul­ku­mies­ten tar­peis­ta.

Tä­mä po­ruk­kam­me tääl­lä ank­ku­ris­sa on pää­o­sin i­ta­li­aa­no­ja. Lo­mien hu­pe­ne­mi­nen on jo pit­käl­lä ja ko­ti­mat­ka e­des­sä, mut­ta lä­hin­pään I­ta­li­an nie­meen, saap­paan­kor­koon, on vain 50 mai­li­a. Nyt vain on jo muu­ta­man päi­vän pu­hal­ta­nut ra­jus­ti, sää­tie­to­jen­kin mu­kaan 7 bo­fo­ri­a. Ei­kä sel­lai­seen, e­ten­kään vas­tai­seen, o­le juu­ri syy­tä läh­te­ä, e­ten­kin, kun mie­his­töis­sä on myös pal­jon lap­si­a. Muu­ta­mi­a rans­ka­lais­ve­nei­tä on myös, il­mei­ses­ti he­kin ko­ti­mat­kal­la. Muut kan­sal­li­suu­det e­dus­ta­vat pie­ni­ä vä­hem­mis­tö­jä.

A­lem­pa­na Joo­ni­an saa­ril­la­han en­gels­man­nit o­li­vat mai­nit­tu­jen li­säk­si ja joil­lain pai­koil­la eh­dot­to­ma­na e­nem­mis­tö­nä. Fik­sui­na ih­mi­si­nä he ei­vät ko­ti­maan­sa sur­ke­aan il­mas­toon o­mal­la kö­lil­lä py­ri­kään, vaan lor­vi­mis­lo­man­sa jäl­keen nos­ta­vat taas paat­tin­sa Ak­ti­o-Ma­ri­nan ken­täl­le sik­si ai­kaa kun pis­täy­ty­vät ko­to­na pu­bin ta­kan ää­res­sä läm­mit­te­le­mäs­sä.

Ot­ho­noi, kau­kai­nen saa­ri

Ot­ho­noi on vie­lä kah­dek­san mai­li­a lä­hem­pä­nä I­ta­li­aa kuin E­ri­kou­sa. Jo­ka päi­vä sin­ne jo­ku paat­ti läh­tee tääl­tä­kin uu­siin a­se­miin. Me myös, vaik­ka I­ta­li­a saa­kin o­dot­taa. No­pe­as­ti mai­li mai­lil­ta tuu­li li­si. Rul­la­sim­me jen­ni­ä pa­riin ot­tee­seen, sit­ten rei­va­sim­me i­son, mut­ta Ot­ho­noin vai­ku­tus­pii­riin tul­tu­am­me me­ri muut­tui ai­van vaah­dok­si, ja vii­mei­sil­lään vi­nos­sa rois­kut­te­lim­me saa­ren ”suo­jaan”. To­si­aan, siel­tä 400-met­ri­sel­tä vuo­rel­ta tuu­li ker­tau­tui ai­na­kin tup­lak­si. Pa­ri puo­len tu­si­nan jou­kos­tam­me kään­tyi jo ta­kai­sin, ja näh­ty­äm­me ke­li­ä o­dot­ta­vien ve­nei­den ri­vis­töt aal­lon­mur­ta­jaan kiin­ni­tet­tyi­nä, sa­mal­la, kun pai­nim­me pur­jei­ta ka­saan, vain 5-8 met­rin sy­vyi­ses­sä ve­des­sä, jo­ka lä­pi­kirk­kaa­na vai­kut­ti et­tei si­tä e­nää al­le rii­tä­kään. Help­po o­li kään­tää keu­la ta­kai­sin. Vain op­ti­pur­jeen ko­koi­nen ge­no­an kul­ma an­toi sa­man 6 sol­mun al­ku­vauh­din, kuin ko­ko rie­pu myö­hem­min E­ri­kou­san ku­pees­sa.

Kyl­lä mei­dän­kin ank­ku­ri­paik­kam­me myö­hem­min il­ta­päi­väl­lä ja myös tä­nään o­li vie­tä­vän tuu­li­nen. On­nek­si kaik­kien kou­kut tun­tu­vat tar­raa­van hy­vin tä­kä­läi­seen hiek­ka­poh­jaan.