2010-07-31 Par­ga

Ii­ris on tä­nään 20-vuo­ti­as. Lo­ki on na­pu­tel­lut 104 000 mai­li­a e­ri­lai­si­a me­ri­ä ja jär­vi­ä pit­kin poi­kin, jo­ki­a ja ka­na­vi­a­kin. . Paat­ti on e­del­leen sel­lai­nen, mik­si se ra­ken­net­tiin, uu­dis­tu­nut vain van­ho­jen o­sien rik­kou­dut­tu­a. Si­tä on ta­pah­tu­nut e­ten­kin Ii­rik­sen toi­sen vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na, mut­ta lis­taan joi­tain Uu­des­ta-See­lan­nis­ta al­ka­en: Poh­ja sai sai uu­det maa­lit pel­ti­pin­taa myö­ten. Tyy­nen­me­ren y­li­tyk­ses­sä ha­jon­nut I ge­naak­ke­ri sai Whan­ga­reis­sa seu­raa­jan. Toi­nen jär­jes­tyk­ses­sä, jo­ka o­li pal­vel­lut e­ri­no­mai­ses­ti en­sim­mäi­sel­lä kier­rol­la, me­ni ai­van rie­vuik­si kun pii­pah­dim­me ko­ti­ve­sil­lä: Kes­ti se seit­se­män vuot­ta ja ha­jo­a­mi­nen joh­tui pel­käs­tään UV-sä­tei­lyn voi­mas­ta ja sii­tä, et­tä rie­pu o­li ol­lut käy­tös­sä yh­teen­sä kuu­kau­si­tol­kul­la. Voin va­kuut­taa, et­tä il­man näi­tä ke­vei­tä a­vo­tuu­li­kan­kai­ta, o­li­sim­me ol­leet u­sein li­ris­sä tai pal­jon e­nem­män ko­neen va­ras­sa. Spra­y­hood, tuu­li­suo­jat ja au­rin­ko­pei­te sit­loo­dan pääl­le uu­sit­tiin myös sa­mas­sa fir­mas­sa NZ:ssa. Kol­man­net o­vat nä­mä­kin jär­jes­tyk­ses­sä. Pot­ku­ri­ak­se­lin va­ki­o­no­peus­ni­vel vaih­det­tiin, eh­kä var­muu­den vuok­si. Pu­he­li­mis­sa siir­ryim­me I­ri­diu­min myö­tä sa­tel­liit­tien ta­sol­le. Aust­ra­li­as­ta ei kan­nat­tai­si mai­ni­ta, et­tä jou­duin os­ta­maan uu­den kom­pas­sin au­to­pi­lot­tiin, kun ”kor­jaa­ja” rik­koi eh­jän en­ti­sen. Toi­nen lai­te, Sim­rad, on me­nos­sa. Ma­le­si­as­ta jäi kyy­tiin uu­si ge­no­an rul­la­lai­te ja Thai­maas­ta han­kim­me uu­den i­so­pur­jeen, kah­den e­del­li­sen ko­ti­maas­sa neu­lo­tun lop­puun­ku­lut­tu­a. Rul­la­ge­no­a uu­sit­tiin Is­ra­e­lis­sa. Tä­mä on nel­jäs jär­jes­tyk­ses­sä. Tro­pii­kin au­rin­ko tu­ho­aa pur­jeet, jos ei nii­tä muu­ten sai­si lop­puun sei­la­tuik­si. Uu­si i­so­puo­mi saa­tiin Lef­kak­ses­sa viik­ko sit­ten. Ja uu­den kai­ku­an­tu­rin a­sen­sin juu­ri. Jo­tain pien­tä saa ny­pel­tää, ku­ten ank­ku­ri­pe­lin jal­ka­kat­kai­si­ja, jon­ka uu­sin ei­len. Vuo­si­a ne­kin kes­tä­vät.

Mie­his­tö on sa­ma kuin 20 vuot­ta sit­ten. Mei­na­sin en­sin kir­joit­taa en­ti­nen, mut­ta täs­sä­hän si­tä vie­lä kui­kail­laan, vaik­ka huol­to­a mie­his­tö­kin on kai­van­nut sil­loin täl­löin. Var­si­nais­ta uu­si­mis­tar­vet­ta ei o­le vie­lä il­maan­tu­nut.

Ak­ti­o-Pre­ve­za, nel­jä ker­taa sal­men y­li

An­tu­ri­kei­kan jäl­keen ank­ku­roim­me ai­van Ak­ti­o Ma­ri­nan luis­kan e­teen niin, et­tä si­tä pit­kin bi­tit jou­he­as­ti vi­lis­täi­si­vät tie­to­ko­neel­lem­me. Niin ei käy­nyt. Siir­sim­me kou­kun va­jaat sa­ta met­ri­ä paik­kaan, jos­sa o­lim­me ol­leet 2,2 met­rin ve­des­sä en­nen te­la­koin­ti­a. Jo­pas ru­pe­si pe­laa­maan jos­tain yl­hääl­lä o­le­vien ve­nei­den kö­lien vä­leis­tä, sil­lä il­mei­ses­ti pai­kal­la o­li vain si­sä­käyt­töön a­sen­net­tu wlan. Pos­tit saim­me vaih­det­tu­a, ja kuun­nel­tiin sii­nä ai­kam­me myös Ky­men­laak­son ra­di­o­ta.

Ank­ku­ri­pai­kan kri­tee­rit o­vat­kin mo­ni­nai­set. Lä­hes­kään ai­na ei suo­jai­suus o­le se tär­kein. Päin­vas­toin, mm. tuu­li­ge­ne­raat­to­ri pis­tää jos­kus va­lit­se­maan sen ve­toi­sim­man, ja en­täs sit­ten em. net­ti­yh­teys.

A­jet­tiin taas y­li puo­li­mai­li­sen sal­men Pre­ve­zaan ja kiin­ni­tet­tiin kyl­ki kau­pun­gin lai­tu­riin. Mu­siik­ki­a yön hy­vin­kuun­nel­lei­na kä­vim­me pyö­rä­ret­kel­lä lä­hi­seu­dul­la. E­del­li­sel­lä, sil­lä Ni­ko­po­lik­seen suun­tau­tu­neel­la, mi­nun fil­la­ris­ta­ni hirt­ti kes­ki­ö­laa­ke­ri, vaik­ka ky­sees­sä on kii­na­lai­nen tark­kuus­tuo­te. On­nek­si o­lin löy­tä­nyt Pre­ve­za­lai­ses­ta liik­kees­tä va­ra­o­sat. Kun o­lim­me toi­pu­neet hu­vi­ret­kes­tä, siir­ryim­me toi­seen lai­tu­riin. Siis­ti, puh­das, be­to­ni­pin­tai­nen pis­to­lai­tu­ri, e­del­leen kyl­kiin­ni­tyk­seen. Nyt o­li vuo­ros­sa jen­nin a­la­sot­to ja e­tu­liik­ki suo­rak­si lai­tu­ril­le. Uu­des­sa ge­no­as­sam­me on rei­vaus­la­tis­tus­ta var­ten kan­gas­ku­ja e­tu­lii­kin ta­ka­na ja sen si­säl­lä täyt­tee­nä 14 mm po­lyp­ro­py­lee­ni­köy­si. Pur­je­neu­lo­ja o­li oh­jeis­ta­nut li­sää­mään toi­sen köy­den, kos­ka ha­lu­sin li­sää la­tis­tus­ta. Ve­dim­me sin­ne 2 kpl 12 mil­lis­tä, toi­nen ai­na e­del­lis­tä vä­hän ly­hy­em­pi­nä, toi­siin­sa löy­häs­ti kiin­ni­om­mel­tui­na. Täy­den­nän tä­tä teks­ti­ä Pa­xok­sel­la, ja tän­ne sei­la­tes­sa jo pi­ti rul­la­ta. En­si­nä­ke­mäl­lä pa­ran­nus­ta o­li ta­pah­tu­nut pur­jeen täy­te­läi­syy­teen.

Par­ga 31.7-1.8.

Nyt on sei­lat­tu (ja au­tet­tu ko­neel­la) koh­ti poh­jois­ta. Ei­len­hän se vas­ta o­li, kun pääs­tiin Two Rock Ba­y­hin, jo­ku 20 mai­li­a Pre­ve­zas­ta. Ai­van mai­ni­o ank­ku­ri­lah­ti näin hy­väl­lä, tyy­nel­lä, ke­lil­lä. Tuu­li ei ol­lut li­si­nyt, mut­ta rim­puil­tiin tä­nään Par­gaan. Kau­pun­gin i­täi­sin lah­ti, jos­sa kä­vim­me kään­ty­mäs­sä, tun­tui ai­ka ah­taal­ta, ja poh­jas­sa nä­kyi rei­lus­ti ruo­ho­a ja i­so­ja ki­vi­ä, jo­ko ank­ku­rin pi­to­a hei­ken­tä­mään tai sit­ten ko­ko­naan ju­mit­ta­maan. Kou­ku­tim­me län­ti­sel­le Or­mos Val­tou-lah­del­le hiek­ka­ran­nan tun­tu­maan. Kyl­lä­hän si­tä päi­vän kes­ti len­tä­vi­ä var­jo­ja, pat­jo­ja, soh­vi­a ja no­ja­tuo­le­ja ja nii­den ää­nek­käi­tä hi­nu­rei­ta. Par­ga on maas­tol­li­ses­ti ja mai­se­mal­li­ses­ti, ran­toi­neen, jyr­kän­tei­neen, lin­nak­kei­neen ja e­dus­tan pys­ty­suo­ri­ne kal­li­o­saa­ri­neen ai­van huip­pu­näyt­tä­vä, mut­ta nä­ke­mys ei o­le riit­tä­nyt sii­vo­a­mi­seen ja kau­nis­ta­mi­seen mo­nien mui­den Krei­kan ky­lien ta­paan.