2010-07-27 Pre­ve­za

Lef­kak­ses­ta läh­det­tiin yh­te­nä aa­mu­na. Ka­na­van ja kään­ty­vän pont­too­ni­ramp­pi­sil­lan, jos­ta lii­ken­ne man­te­rel­ta saa­rel­le kul­kee, jäl­keen nos­tim­me op­ti­mis­tei­na pur­jeet. O­li sii­nä al­ka­van tuu­len vi­ret­tä­kin, a­jat­te­lin. O­soit­tau­tui kyl­lä tyyn­ty­mi­sen mer­keik­si, jo­ten Y­an­mar lau­la­maan. Ei ko­ko mat­ka­kaan ol­lut kuin yh­dek­sän mai­li­a, mut­ta sain sii­nä ko­ne­a­jos­sa rei­vi­köy­det mi­toi­tet­tu­a uu­del­le puo­mil­le. Yk­si syy, et­tei jää­ty kel­lu­maan ja tuul­ta o­dot­ta­maan, o­li eh­ti­ä työ­päi­vän ai­ka­na tut­ki­maan paa­tin kui­vil­le­ot­to­a.

Pre­ve­zan kau­pun­ki­a vas­ta­pää­tä, vain puo­li­mai­li­sen sal­men toi­sel­la ran­nal­la, on kol­me ma­ri­naa rin­nak­kain Ak­ti­o­nin nie­mel­lä. Pa­ri on hie­man e­ri­lais­ta, kuin on to­tut­tu. Niis­sä ei o­le lain­kaan ve­ne­paik­ko­ja ve­sil­lä, vain mais­sa. Kol­mas, Cle­o­pat­ra Ma­ri­na, uu­sin kol­mes­ta, kä­sit­tää myös sa­dan pai­kan ve­si­o­sas­ton, vaik­ka mai­nos­taa­kin 1000:tta kui­va­paik­kaa. Kaik­ki kol­me voi­vat säi­lyt­tää mais­sa yh­teen­sä lä­hes pa­ri­a­tu­hat­ta paat­ti­a.

Ank­ku­roim­me poh­joi­sim­man kol­mes­ta, Ak­ti­o Ma­ri­nen tun­tu­maan. Ha­lu­sin paa­tin y­lös pa­rin tun­nin työn a­jak­si ja tin­ka­sin tii­vis­tys­mas­san kui­vu­mi­seen li­sää. Ak­ti­o lu­pa­si 300 €:llä nos­taa luis­kal­taan hyd­rau­li­vau­nul­le päi­vän vii­me­hom­ma­na ja ve­sil­le seu­raa­va­na aa­mu­na töi­den al­ka­es­sa. Naa­pu­ri­na jo­nos­sa, Pre­ve­za Ma­ri­ne, o­li­si sa­mal­la hin­nal­la pi­tä­nyt päi­vän mais­sa, ei­kä kol­mas em. Cle­o­pat­ra jää­nyt kuin 50 €:n pää­hän, kun pu­dot­ti en­si­tar­jous­taan rei­lus­ti, kuul­tu­aan mi­tä muil­ta sai­sin. Seu­raa­van päi­vä­nä o­li­si hom­ma kai­kil­le so­pi­nut.

Cle­o­pat­ra viit­ta­si pal­ve­lui­hin­sa ja ti­loi­hin­sa se­kä ta­soon­sa. Ra­ken­nuk­set o­li­vat­kin kuin par­haas­sa Count­ry Clu­bis­sa, ja tra­vel­lif­tit va­el­si­vat pos­ken­si­leil­lä be­to­ni­ken­til­lä kau­kooh­jaa­jan kä­vel­les­sä pe­räs­sä. Suu­rem­pi nos­tu­ri, 300 ton­ni­nen o­li­kin jo nä­ky­nyt mai­lien pää­hän me­rel­le. Hie­no­a kyl­lä o­li, mut­ta en viih­ty­nyt hei­dän kont­to­ris­saan­kaan li­sä­vii­den­kym­pin e­des­tä.

Ak­ti­o­nin kans­sa so­vim­me maa­nan­tai-il­ta­päi­väs­tä. Siel­lä tun­tui­kin o­le­van tär­ke­ää, et­tä kaik­ki so­pii, mi­tä a­si­a­kas ha­lu­aa. Siir­ryim­me seu­raa­va­na aa­mu­na viet­tä­mään rai­la­kas­ta vii­kon­lop­pu­a Pre­ve­zan ran­ta­lai­tu­rin si­vu­töi­jäyk­ses­sä. O­li­han sal­men y­li­kin jo kuu­lu­nut mu­siu­i­kin jyt­ke vie­lä aa­mu­vii­del­tä e­del­li­se­nä yö­nä.

Työt kui­ten­kin en­nen hu­ve­ja ja niin pol­kai­sim­me mi­ni­pyö­ril­läm­me taas ki­vi­ä kat­so­maan. Nyt o­li­vat vuo­ros­sa Ni­ko­po­lik­sen rau­ni­ot.

E­pä­va­kaa ti­lan­ne Roo­man val­ta­kun­nas­sa kär­jis­tyi v. 31 e­a tais­te­luk­si Oc­ta­vi­a­nuk­sen ja An­to­niuk­sen lai­vas­to­jen vä­lil­lä näil­lä ve­sil­lä. An­to­nius o­li jo muu­ten­kin hä­tää kär­si­mäs­sä Oc­ta­vi­a­nuk­sen te­hok­kaam­pien a­lus­ten kyn­sis­sä, kun liit­to­lai­sen­sa Cle­o­pat­ra pak­ka­si­kin lauk­kun­sa, luu­li­sin et­tä täs­sä vie­rei­ses­sä Cle­o­pat­ra Ma­ri­nas­sa, ja pa­ke­ni pai­kal­ta e­gyp­ti­läis­lai­vas­toi­neen. Kun An­to­nius vie­lä seu­ra­si tyt­töys­tä­vään­sä jät­tä­en jouk­kon­sa ja lai­van­sa hu­jan ha­jan ei Oc­ta­vi­a­nuk­sel­le muu­ta hom­maa jää­nyt­kään, kun al­kaa ra­ken­taa Ni­ko­po­lis­ta, Voi­ton kau­pun­ki­a, so­ta­me­nes­tyk­sen­sä kun­ni­ak­si.

Vai­kut­ta­vat o­li­vat muu­rit vie­lä­kin, vaik­ka o­vat­kin myö­hem­pi­ä koot­tu­ja te­ok­si­a ja vain vii­den­nes al­ku­pe­räi­sis­tä. Muu­ta­mi­a kirk­ko­jen rau­ni­oi­ta nä­kyi myös ja e­rit­täin vai­ke­as­ti meil­le löy­ty­nyt pie­ni te­at­te­ri, O­de­on. A­lu­een kar­tas­sa var­si­nai­nen te­at­te­ri o­li ai­van muu­al­la, mut­ta kie­li­vai­keuk­sien li­säk­si ar­ke­o­lo­gi­ses­ta kar­tas­ta puut­tui ny­ky­ties­tö.

Ei se mu­siik­ki ran­nas­sa sit­ten niin ”vai­kut­ta­vaa” ol­lut, et­tä o­li­si kum­mem­min yö­u­ni­a hai­tan­nut. Pu­heen­so­ri­na tai­si ol­la sa­maa luok­kaa, kun sa­dat ih­mi­set, nuo­ret, van­hat, pik­ku­lap­set va­el­si­vat lai­tu­rin­reu­naa ties kuin­ka myö­hään. Tun­ti pa­ri huu­hoil­tiin se­as­sa, täy­si­kuun nous­tes­sa sal­men ta­kaa.

24 h kui­vai­lu­a

En­nen jär­jes­tet­tiin 24 tun­nin ris­tei­ly­jä. Me pis­tim­me kui­vai­luk­si. Ii­ris nou­si klo 1530 ke­vy­es­ti päivn vii­mei­se­nä ve­nee­nä vä­ki­vah­van e­tu­kuor­maa­jan ve­tä­mä­nä. Niin se luu­li, sa­man tien tu­li seu­raa­va a­si­a­kas pyy­tä­mään ve­sil­le­las­ku­a. John, po­mo ja ko­ne­kus­ki, sa­noi, et­tä pis­te­tään tei­dät pu­kil­le ja las­ke­taan ve­sil­le, kun tah­dot­te, ei li­sä­mak­su­ja.

Pe­sim­me ke­vy­es­ti, maa­le­ja sääs­tä­väs­ti, poh­jaa let­kul­la ja le­van­geil­la. Sen jäl­keen ir­roi­tin van­han an­tu­rin poh­jas­ta. Paa­tin si­sä­puo­lel­ta ir­to­si sa­mal­la maa­li­a, jo­ten he­ti vie­lä maa­la­rik­si. Aa­mul­la he­ti uu­si an­tu­ri pai­kal­leen, jo­ka ei kum­mo­nen hom­ma ol­lut, mut­ta joh­to­jen ve­to! Tä­pö­täy­den pun­ka­na­lu­sen tar­peel­li­set ja tar­peet­to­mam­mat ta­va­rat pi­ti pi­no­ta ym­pä­ri paat­ti­a en­nen kuin reit­ti au­ke­ni. Ja tie­tys­ti ta­va­rat ta­kai­sin, niin­kuin kaik­ki, mel­kein, työ­ka­lut­kin, jot­ka pie­nim­mäs­sä­kin hom­mas­sa kul­keu­tu­vat sin­ne tän­ne vaik­ka yh­del­lä ruu­va­ril­la luu­lin sel­vi­y­ty­vä­ni.

Ve­sil­le pääs­tiin ai­van tark­kaan vuo­ro­kau­den ku­lut­tu­a nos­tos­ta. Kai­ku pe­laa taas, ja tu­li­han sii­nä put­saus­ta poh­jal­le ja pot­ku­ril­le­kin.