2010-07-03 Milos-Pylos | |
2010.07.07 | |
2010.07.17 |
2010-07-03 Milos-Port Kaio-Koroni-Methoni-Pilos
Juhannusaamuna, kun alkoi henkäillä, nostimme koukun Apolloniassa. Eipä ollut seilattavaksi ja pian puksuttelimme Miloksen pohjoisrantaa peilityvenessä. Vasta iltapäivällä alkoi tuulla etelästä, niin että kymmenkunta tuntia saimme pitää keulaa kohti Peloponnesoksen kaakkoista Malean nientä. Tuulen tyynnyttyä yöllä kelluimme, emmekä kauheasti keikkuneet, viitisen tuntia, täysikuun sillan läikkyessä merenpinnasta. Aivan yhtäkkiä, puoli viiden aikaan aamulla alkoi puhaltaa NW, ja kumma kyllä kesti koko päivän, mitä nyt NW muuttui SW:ksi, mutta liikkeessä pysyimme aina Peloponnesoksen keskisormen Port Kaioon asti, varsin hyvä ja käytetty ankkuripaikka. Runsas sata mailia oli seilattu ja koneiltu lähes 120:ksi 33 tunnissa. Vain pikaveneellä voi täällä ennätyksiä tehdä.
Port Kaio 27-29.6.
Seuraavana päivänä köpöttelimme rinteillä kiipeileviä serpentiiniteitä, gps:n näyttämään 370 metriin. Huipulle ei vielä päästy, mutta tie kääntyi laskuun. Kävelyreissuilla on mukavaa, että kasvusto ei haittaa näköaloja. Toista on tropiikissa. Jos siellä yleensä joku polku viidakon läpi huipuille vie, niin puuhun vielä pitää kiivetä, että vilahduksenkin maisemasta näkisi. Outoa olivat luonnonkivestä, kivipinnalle jätetyt, ruskeat talot ja kylät. Jonkin aikaa Kykladien hohtavan valkeita kyliä kävelleille muutos maisemassa oli suuri.
Port Kaio on vain muutaman mailin päässä Tainaron niemen kärjestä. Vanhoissa merikartoissa niemi oli Cape Matapan, ja paikka on Euroopan mantereen toiseksi eteläisin. Espanjan Tarifa kurkottaa n. 20 mailia etelämmäksi, aika tarkkaan 36 astetta pohjoista. Siitäkin Matapan Kap on kuuluisa, että astuimme siellä nyt Euroopan mantereelle muutaman vuoden jälkeen.
Koroni 29-30.6.
Seuraava ankkuripaikkamme oli vahinko. Kun olin ensin luoviskellut tunteja em. niemen läheisyydessä, saimme hyvää länsituulta sen verran, että koukutimme Koroniin, ylemmäs emme nousseet, emme maihinkaan. Rakennuskanta oli rapattua ja vaaleilla sävyillä hyvin maalattua. Täisin uusi ilmiö oli, että talot olivat saaneet katot, vaalean-ruskean-punaiset harja- tai aumakatteet tiilestä. Rakennettu maisema oli taas muuttunut kerralla, italialaiseen suuntaan. Sinnepäin matkammekin oli edistynyt.
Koronista alkoi mukava kaakkoistuuli kuljetta meitä kohti Venetiko-saarta. Kaukaisuudessa vastaantulijat, mm. nelimastoparkki Sea Cloud, näyttivät tulevan lounaistuulessa. Em. saarta lähestyessämme meri näytti muuttuvan vaahtoavaksi, ja vuorten yli tulevat puuskat kohta riepottelivatkin meitä, vaikka olimme ennakoineet jennin lähes sisään rullaamalla. Tunnin päästä luovimme jo kuin järvellä, ei puuskia, ei aallokkoa, vakaassa luoteistuulessa kohti Methonia, joka oli tavoitteemme jo päivää aikaisemmin.
Methoni 30.6-2.7.
Methonikin on mainio ankkuripaikka. Sen niemi ja sillä seisova venetsialaisten alunperin 1200-luvulla rakentama valtava linnoitus suojaavat vallitsevilla W-NW-tuulilla. Se on suoraan reitillä ilman pitempiä poikkeamisia Joonianmeren ja Aigeian väliselle liikenteelle. Meitä matkalaisia oli parikymmentä paatillista. Aivan ilmiömäinen yliote oli engelsmanneilla, 9 ruuhta. Toisina tulivat Itävalta ja Ranska 3:lla, seuraavina hollanderit ja paikalliset kahdella. Ruotsilla ja Suomella oli minimiedustus ja ihme kyllä tälläkertaa Saksalla samoin.
Venetyypit olivat harvinaisen epähomogeenisia, vain pari Bavariaa ja vanhempaa ranskalaista tyyppiä muutama. Yksi Nauticat 33 ja Finsailor 28 mahtuivat joukkoon. Alumiinista ja teräksestäkin oli muutamia väännetty.
Pylos 2- 4.7.
Nyt se NW-tuuli, joka aamulla alkoi pysyi samana, heikkona, mutta jotenkuten louvittavana. Pari meistä kymmenkunnasta, jotka Pylokseen siirtyivät, tuohon hulluuteen syyllistyi. Useimmat selvittivät hypyn alle parin tunnin. Meiltä vei viisi. Pyloskin on hieno paikka, ainoa jokasään satama koko seudulla. Syystä, vesialue on Navarinon lahti, jolta ei myöskään historiaa puutu. Mielenkiintoinen meitäkin koskeva historia on yli 15:n vuoden pituinen. Olen antanut kertoa itselleni, että Pyloksen marina rakennettiin monen muun ohella EU-rahoituksella. Kreikan oma osuus oli kuitenkin varsinaisten marinoiden valmistuessa ”kadonnut”. Ei enää rakennettu huolto- eikä hallintotiloja, ei kytketty vesiä eikä sähköjä. Johtojen päät ovat vielä täällä olemassa, roikkumassa lähes jokaisen tarkoitetun venepaikan kohdalla laiturien reunoilta, ja kaikki 264 vesimittaria, laskin ne, tulo-ja lähtöpuolen venttiileineen, 534 kpl, odottavat vielä, että niistä joskus vesi virtaisi. Tuskin! Marinaa ruvettiin käyttämään sellaisenaan, keskeneräisenä, useimmiten kai ilman minkäänlaista maksua. Vuosien kuluessa ”marinaan” ovat asettuneet paikalliset pikkuveneet. Hyvä niille, ja uskon niiden olevan satamahallinnon kontrollissa. Tilaa on vielä reilusti matkalaisillekin.
Santorinin marinakin oli samaa ”rakennussarjaa”. Ei vettä, ei sähköä, ei hallintorakennuksia, ei maksua vuosikausiin, mutta olipahan vaan Santorini nyt parinkymmenen vuoden kuluttua jatkorakennettu, vedet, sähköt, wifi ja konttori ja saatu tarkoitettuun käyttöön.
Kiparissia 4-5.7.
Ajassa 1/3 koneilemalla päästiin Kiparissiaan. Olin vanham muistikuvan mukaan varoitellut Riittaa, että ankkuripaikka vanhan lohkareaallonmurtajan takana voi olla heiluva. Ei ollut. Rahaa oli käytetty, kuin Kotkan Mussalon satamiin. Sillä erotuksella, että en saanut selville mihin käyttöön. Vanha aallonmurtaja oli uusittu ja jatkettu tuplaksi, ehkä 500m:ksi. Toinen, 300-metrinen oli rakennettu vastapuolelle sen muodostaman koukun sisään, joten suoja merta vastaan on kesäkeleillä täydellinen. Molemmat, ja maaosuus lisäksi, oli valettu laitureiksi, joita oli kilometrin verran. Niissä oli kuitenkin porrastuksia jo ulkopäissä niin, että isot alukset eivät niitä voi hyödyntää: Mm. täyskokoisia, harvassa olevia pollareita eivät taas pienet voi oikein hyödyntää. Soutuvenekorkeudella laiturin reunan ja vesipinnan välissä sen sijaan oli tiheässä jo nyt ruosteisia kiinnityslenkkejä. Ei kaiken järjen mukaan laiturifendareitakaan varten.
Mistään varsinaisesta satamatoiminnasta ei näkynyt merkkiäkään. Kalapaatit, joita näyttää olevan minimaalisesti voivat paikkaa käyttää ja kaikenlaiset veneet tietysti. Me olimme ankkurissa lahden keskellä muut vierailijat 6 kpl laiturin kyljessä. Jos rakennettaisiin vielä pistolaiturit mahtuisi paatteja tuhatkunta. Sellaista vetovoimaa taas ei paikkakunnalla ole, mutta ei se ole tärkeää jos rahat satamaan on saatu.
2010-07-06 Katakolon
Tänne päästiin hyvin eilen iltapäivätuulen voimin. Ankkuroitiin viiden porukkaan. Johan se nähtiin tullessa, että laitureissa on tilaa, mutta ankkuri vie usein voiton. Tämä on ihmepaikka, tai oikeastaan se ihmepaikka lienee 30 kilometrin päässä oleva Olympia. Siellä pidettiin muinoin nykyisten urheilujuhlien esikuvia, ja nyt niitä vanhoja, risoja kiviä ryntää katsomaan tuhansia ihmisiä päivittäin. Melkoinen osa turisteista tulee Katakolonissa vierailevista risteilyaluksista. Tänään niitä oli kaksi, vähintään 2000 henkeä kummassakin. Bussilla sinne ja takaisin ja toinen jo peruutti laiturista klo 13.
Koska en ole pitkään aikaan kirjoittanut kreikkalaisesta satamarakentamisesta, mainitsen lyhyesti: Takavuosina, kun täällä kävimme, oli tänne juuri valmistunut marina. Kenen rahoilla ei kuulu tähän, mutta siinä se oli valmiina laitureineen, ponttooneineen, aallonmurtajineen. Yhtään venettä siinä ei ollut. En tiedä syytä, vaan olimme kaikki peräkiinnityksessä vanhassa rantatalaiturissa.
Aallonmurtajalaiturit ovat marinasta vieläkin jäljellä, ja niissä on epätaloudellisesti lähinnä paikallisia pikkupaatteja harvakseltaan. Ovat ponttoonitkin jäljellä, mutta ne on nostettu hylkytavarana pitkin rantoja. En lainkaan ihmettele, etteivät ne ole talvimyrskyistä selvinneet, mutta olisi jonkun pitänyt se tietää etukäteenkin.