2010-06-26 Santorinilta Folegandrosin kautta Milokselle | |
2010.06.27 | |
2010.07.07 |
2010-06-26 Santorinilta Folegandrosin kautta Milokselle
Tätä kirjoittaessa klo 2200 Peloponnesoksen itäisimpään sormeen Cap Malean niemeen on 20 mailia. Aamulla ajelimme Apolloniasta tyvenessä koneella neljä tuntia, sitten odottelimme henkäyksiä pari lisää 1-2 solmun vauhdilla. Muutaman tunnin veti oikein mukavasti viiden solmun pintaan ja nyt taas kevenee. Pitkästä aikaa ajelemme tuuliperäsimellä, koska arvelin henkäykset vaihteleviksi. Ei ole tarvinnut trimmata kovin paljoa, kun Väiski huomioi shiftit.
Juttua on tullut harvakseen. Yhteydetkin ovat olleet huonot, paitsi Vlichadassa saimmekin wifin pelaamaan läppärin sisäisellä antennilla, eli suoraan ulkopöydältämme. Irtoantennissamme, veikkaan liittimiä, on katkos.
Vielä toisena aamuna Santorinilla painelimme ekalla aamubussilla Firaan. Sieltä jatkoimme seuraavalla saaren pohjoispään Oiaan. Aika nopeasti, parissa tunnissa, sekin oli läpikävelty. Tosin ei vielä käyty alhaalla rannassakaan, jonne pääsee tietä pitkin tai toisaalle portaita. Mikäli mahdollista Oia on vielä siistimmässä kunnossa, kuin Fira. Sinne näyttivät majoittuneen kaiken maailman taiteilijat. Vastaavasti olivat talojen seinät ja kujat oivaltavasti koristeltuja, vanhoja esineitä, airoja, ruoreja, rukkeja. Joka toinen puoti oli galleria ja toinen puoli kauppasi matkamuistoja. Mahtui sinne väleihin vielä pieniä, maalauksellisia hotellejakin. Niitähän ei muusta, yhtä pienimuotoisesta rakennuskannasta erota kuin kylteistä. Siistiä oli siellä missä matkailijoiden virta huokaili kaiken kauneuden nähdessään. Mutta tyhjillä rauniotonteilla ja kortteleiden takapuolella, jonne turistit eivät niin usein eksy, roskat ja romut kilpailivat paikasta auringossa. Ja mitäs se, minäkin jo olin ottanut sata kuvaani sieltä siistimmältä harjanteen huipulta.
Vlichadasta, satama on muuten altis mataloitumaan ja aukollakin oli vain pari metriä vettä, lähtiessä tuuli oli juuri heräämässä ja mitä ilmeisimmin se olisi vienyt suoraa päätä Folegandrosin satamaan. Päätin Santorinin SW-kulmalla, että menemme kraatterin läpi. Piti vielä luoda silmäys noihin jyrkkiin seinämiin, ja niiden huipulla kököttäviin kaupunkeihin, nyt vesiltä. Koneiluksihan se kraatteri meni. Vasta em. Oian kylän sivuutettuamme, saimme tuulen, jossa heti piti äheltää isoon reivi. Aika homma suoraan puomille ilman plokeja ja vinssejä, mutta parempi tehdä se hyvän sään aikana, ja vasta jatkossa tarvittessa rullata jenniä. Pitää kai suunnitella väliaikaiset plokit.
20-24.6. Folegandros, Karavostasi 36 36,83 N; 24 56,92 E
Saarten väli on vain parikymmentä mailia, mutta muutamaa mailia ennen perillepääsyä, piti jennikin rullata melkein kokonaan sisään. Sellaiset olivat puhurit. Niitä sitten kolme päivää kuulosteltiin. Pitääkö koukku, vai...? Piti kaikilla. Meitä oli siinä enimmillään kymmenkunta tuulenpitäjää. Heti alkuun coast guardi käski meidät sisemmäksi poikkeavien laivojen tieltä. Ja sitä samaa hommaa he pillillä viheltelivät uusille tulijoille alvariinsa.
Meillä nyt on Odysseuksen aikainen pilotti, mutta kirjojen tekijöiden kannattaisi seurata laivojen manöövereitä ja välittää niiden mukaiset ankkurointiohjeet. Kertaakaan ei laivojen olisi ollut pakko tulla veneiden tuntumaan, mutta jotkut kipparit halusivat käännöksensä juuri siinä tehdä. Laivoja kävi enimmillään 5-6 päivässä, ja niiden manööverit tarjosivatkin minulle mieluista ja mielenkiintoista katseltavaa. Aikamoisia laivankäsittelijöitä. Joskus 150-metrinen paatti roikkui vain ramppinsa ja parin perätrossin varassa piskuisen laiturin päässä, samalla kun autot ajoivat sisään ja ulos. Ja niinä päivinä ja öinä tuuli 20-metrin pintaan!
Satamasta oli 3,3 km kylään hyvää asfalttitietä. Keskipäivän kuumuudessa, mokomalla matkallakin kitalaki oli kuiva, kun beduiinin tossu, vesipulloista huolimatta. Gps näytti nousuksi 210 m, joten tulihan siinä sandaaleja vajaa tunti nostelluksikin. Kun palattiin bussilla, niin ainoastaan pysäkiltä peruuttamiseen ja ekaan 50 metriin linjuri tarvitsi vetoa. Lopun se lasketteli puhtaasti jarruilla ja koneella jarrutellen. Seuraavalla kerralla kävelimmekin edestakaisin.
Folegandros on kuuden mailin pituinen ja runsaan mailin levyinen ja yksi karuimpia asuttuja saaria Kreikankin mittapuulla. Sen museokin, jäi käymättä, kuulema keskittyy kertomaan niistä keinoista, jotka yleensä mahdollistavat niin karun saaren asuttamisen. Kävelyillämme näimme piskuisia vihannes- ja viiniviljelmiä. Ehkä jokunen aari viljaakin oli korjattu keväämmällä. Pihoilla kasvoi, varmaan kastelun turvin nykyään, joitain hedelmäpuita. Ainoastaan viikunapuu, tummanvihreine, isoine lehtineen tuntui viihtyvän ja tekevän hedelmiäkin omineen. Usein niissä oli vielä edellisenkin vuoden sato korjaamatta. Jos sanoisi pahasti, jota en tee, niin vain ihmettelisi kukas sitä nyt puuhun tai pensaaseen, kun EU elättää. Liekö sekin siellä museon keinojen joukossa.
Naapurimme ranskalainen, Bernard, meloi meille kertomaan, että oli seilaillut kotivesiltään Bretagnesta Suomeenkin. Kehaisi siinä samalla Iiriksen suorituskykyä, kun olimme tullessa ajaneet ohi hänen viimeisen päälle hienosta 40-jalkaisesta alumiiniveneestään, pystykeula ja tuplaperäsimet pinnaohjauksella. Sanoi vielä olevansa kilpapurjehtija. Syytin tapauksesta uutta genoaamme.
24-26.6. Milos, Apollonia
Eipähän ollut taaskaan pitkä matka seuraavaan kohteeseen vajaat 25 mailia. Mutta eipä ollut paljon tuultakaan. Bernardkin ajoi koneella ohi ja myöhemmin, kun kumpikin yritimme seilata vanhassa jyrkässä aallokossa, venytti edelleen rakoa. Samalle ankkuripaikalle päädyimme.
Yöllä heräsimme koviin puuskiin ja salamointiin. Vielä tunnistimme ilmiön, vaikka edellisestä on yli neljä kuukautta. Kun pistimme päämme ulos luukusta ohitsemme seilasi, kyljittäin puhuriin, illalla viereemme ankkuroinut Benetau 50, Amerikan lippu, saksalainen komentokieli. Nyt ei näkynyt liikettä. Vilkuttelin lampulla useaan otteeseen, kun paatti valui kohti kivikkoja, ilmeisen onnistuneesti se yht’äkkiä sieltä porhaltikin selville vesille.
Oli omassakin olossa vahtimista, sillä puuskaat olivat todella rajuja, mutta kestivät kai pariin otteeseen korkeintaan vartin. Sadettakin saimme, mutta hillitysti, ei lainkaan kaatamalla, ja koukku piti.
Miloksen pituusmitat ovat yli tuplaten Folegandrosin eli se on pinta-alaltaan jo moninkertainen. Niin myös historialtaan, sillä Milos oli muinaisen maailman kuulu maaperästään löytyvästä obsidiasta, enpä tiedä kotikielistä sanaa, työkalujen ja etenkin aseiden materiaalista. Kuulema ainoa tunnettu paikka siihen aikaan, ja aseita, niitä jo näilläkin seuduilla todella tarvittiin ja käytettiin. Jos ovat sodat ja hävitykset yli pyyhkäisseet, niin ovat monien kulttuurien kesymmätkin ainekset minoalaisessa löytyy ja mykeneläisessä. Ateena on valloittanut ja hallinnut. Roomalaiset ja turkkilaiset ovat myös jälkensä jättäneet.
Jos nyt luettelenkin matkailuesitteen kohtia, niin kyllä meidän kohdalla useimpien saarten syvällisempi tutkiminen on jäänyt vähiin. Miloksellakin linja-autoilimme pääkaupunki Adamasiin kolmeksi tunniksi, mutta sielläkin ensimmäinen kiinnostuksen kohde oli satama ja siellä olevat veneet. Palattuamme olimmekin valmiit tämänaamuiseen lähtöön.
En voi sanoa, että ei historia kiinnostaisi. Mitä suurimmassa määrin, mutta viime aikoina on mielessä ollut puomin korjaus Joonianmeern puolella, joten menoksi taas. Ja toisaalta, ei niistä kivikasoista aina tolkkua paikan päälläkään saa, mutta innostaa se joskus myöhemmin kirjojen kautta asioita lähestymään, kun on seudulla pikaisestikin vieraillut.
Viimeisimmät viisasteluni
Folegandrosilla päätietä on 12 km ja siihen joitain pienempiä polkuja lisäksi. Kävellenkin joka metrin niistä vaeltelisi muutamassa päivässä, mutta ei! Choran joka toinen firma on majoitusta, pikkuhotelleja, apartomentoksia tai huoneita vuokralle. Se toinen puoli firmoista on ajoneuvovuokrausta eli joka toisella tontilla on aarin jos ei kahden verran mopoja, mönkkäreitä ja pikkuautoja, jotka varsinaisen eurooppalaisen matkailusesonkgin aikana tietysti pärräävät kilpaa. Sanomattakin on selvää, että ilman Folegandrosin autovuokraamoita maailma pelastuisi. Miltä? Hyvää lomafiilistä!
Sata chartervenettä on nähty, viidellä purjeet levällään. Eivät tuulet kaiken aikaa ole suosineet, mutta näkyy koneajo maistuvan myös purjetuulella. Miksi vuokraveneet ovat purje- eikä moottoripaatteja? Alan näköjään kirjoittaa itseäni pussiin. Olenhan aina sanonut epäilijöille. Osta purjevene, on ainakin mahdollista purjehtia.