2010-06-13 Hania | |
2010.06.14 | |
2010.06.14 |
2010-06-13 Hania
Tosituristina
Kymmenen päivää on palloiltu ja pulloiltu Haniassa. Vielä tarkemmin suuri osa ajasta on kulunut Kato Stalosissa Nektar Beach-hotellilla, jossa poikamme Juhan perhe majaili viikon. Etenkin Siiri 9v. oli innokas pallon heittelijä, hotellin seinään ja uima-altaassa. Samaan hommaan syyllistyimme kaikki tilaisuuden salliessa. Pari palloa on aina kuulunut Iiriksen katsastusvarustukseen. Sekä lastemme, että lastenlasten ruokavalioon taas kuuluu suomalaisesti maito, jota täällä saa mm. valkoisessa, lehmänkuvalla somasti koristetussa litran muovipullossa.
Turistin velvollisuudet yritimme täyttää vähintäin välttävästi. Vuokrasimme porukalla auton ja suuntasimme Haniasta lounaaseen kohti Elafonista. Siellä piti kahlata hietikkoa yli kapean, matalan salmen saarelle. Lapset, mummonkin avustuksella, rakentelivat hiekkalinnoja, eivätkä entiset vauvauimarimme, Kasperilta 12v. siitä on jo ikuisuus, tietenkään kauaa kuivilla pysytelleet. Lapsethan uivat muutenkin kuin kalat, tarkoittaa myös jatkuvasti ainakin hotellin altaassa.
Parissa kolmessa tunnissa hiekkaranta- ja kahlausvelvollisuus tulivat täytetyiksi ja Juha kurvaili länsirannan tietä takaisin päin. Siiri toimi kartanlukijana ainakin unissaan, Sari ja mummo istuivat keskilaivassa ja minä pääsin Kasperin kanssa peräkorokkeelle, takimmaisella penkille.
Lapset olivat viihtyneet hiekkarannalla, mutta eivät paljon perustaneet automatkasta. Me aikuiset taas huokailimme ja ihailimme vuoristotien maisemia, tien ja auton kiemurrellessa maan, taivaan ja meren välillä. Mahtavista maisemista huolimatta, päivänokosten aika painoi, ja olisinkohan joka mutkassa uskaltanut silmiäni muutenkaan auki pitää. Vesimaat ja mikroautoradat seuraavina päivinä jätimme suosiolla asiantuntijoidemme nautittaviksi.
Viikko vilahti aivan liian vilkkaasti, vuoroin hotellilla vuoroin Iiriksen tuntumassa vanhassa kaupungissa. Pariksi yöksi saimme lapsetkin paattiin. Tänä aamuna olimme jo omillamme, ja iltapäivällä tekstari kertoi, että matkalaiset olivat onnellisesti Suomen kamaralla.
Uutisia maailmalta
Nämä nykyajan yhteydet ne aina jaksavat vanhusta ihmetyttää. Sekin, että S/Y Valpuri, Timo ja Johanna Vesalainen, rantautuivat eilen Kotkaan vaikka piti kiertää Suursaarta Espoosta käsin. Saman reitin oli valinnut moni muukin vene, kun kesämyrsky pani parastaan, yli 20 m/s. Lehtitiedon mukaan 139:stä ilmoittautuneesta veneestä 113 starttasi, ja 18 seilasi maaliin. Kaikki kunnia viimemainituille, vahvoille veneille ja miehistöille, mutta noin kovassa kryssikelissä voi ilmetä, katketa tai ratketa, monta järkevää syytä keskeyttämiseen.
Mahtavaa luettavaa oli myös seuratoverimme Juhani laakson viimeisin loki. Hän sai juuri seilatuksi Portugalin Portimaosta Cuxhaveniin runsaassa kolmessa viikossa. Ehti poiketa vielä monissa satamissakin hetken levähtämässä. Osuus ei todellakaan ole helppo yksinpurjehtijalle, vaihtelevien tuulien, vilkkaan meriliikenteen ja merivirtojen pyörityksessä. Hyvä Jussi! Jussin kerronta on tarkkaa. Kun tuntee miehen, tietää veneen, ja on itsekin noita vesiä retkeillyt, on aivan kuin olisi reissussa mukana, kuin Pintan luotsina Slocumin Sprayllä.
Suomalainen on rutinoitunut veronmaksaja?
Kolme kertaa on satamakapteeni yrittänyt myydä minulle Traffic Dokument-paperia. Pari kertaa ovat hakeneet veneeltä. Tunnin viivyttelyn jälkeen olen mennyt, mutta sanonut etten EU-kansalaisena huoli koko paperia. Viimeksi jo uhkailivat sakoilla, eivät vielä vankilalla. Sanoin, että odotan vastausta EU-parlamentin jäseneltäni. Onkohan minulla sellaista? Dokumentti on veronperintä ja vakoilulista, 50-ruutuinen pumaska, jota pitäisi näyttää ja leimauttaa joka Kreikan satamassa. Se sotii selvästi vapaata liikkumista vastaan, ja muistelen EU-saksalaisten siitä aikoinaan protestoineen onnistuneesti – nyt on Transit Log-paperi EU:laislle tuo Traffic Dokument, mutta vero eli hinta on sama n. 30 €.
Eilen luin Noonsitesta, että em. paperi kuuluu kaikkien kunnon veneiden paperisalkkuun. Päätin tervehtyä asennevammastani militaarisatamaviranomaisia kohtaan, ainakin sen verran, että huomenna, maanantaina, aion mennä kääntyneine kelkkoineni paperin lunastamaan samalla, kun maksan satamamaksumme. Kovaa on, mutta pientä sen rinnalla, että olen kuulema juuri lainannut 320 ekua näille pelleille, kuten jokainen suomalainen vauva, lapsi, aikuinen ja vanhainkodin asukas, yhteensä 1,6 miljardia. Näkisi vaan sen takaisinmaksupäivän!
Älä pelkää Dokumenttia
Tuo edellinen vuodatukseni ei missään nimessä tarkoita, että Kreikkaan ei pitäisi tulla purjehtimaan. Eipä todellakaan ole montaa paikkaa maailmassa, joka hakkaisi täkäläiset olot. Saaria, rantoja vesiä riittää ja niissä pieniä, idyllisiä kyläsatamia tai ankkurilahtia, ja luulen vieläkin, että kohtuuhintaan. Joka askelella tallaat eurooppalaisen sivistyksen kehdossa. Jäänteitä, raunioita, kaivauksia, vanhoja, vieläkin vuosisatoja käytössä olleita rakennuksia, on joka puolella. Täällä Haniassa olemme venetsialaisten aikoinaan 1300-luvulla rakentamassa satamassa. Keulamme edessä toimivat kuppilat ikivanhoissa ase- ja tavaravarastoissa. Ne soittavat musiikkia aamuneljään, mutta kun suljemme keulaluukut on häiriö minimaalinen. Ihmiset patseerailevat ja sorisevat laiturilla yötäpäivää, ja niin tekevät hevoskärrytkin turistien iloksi myös.
Parinsadan metrin päässä, mäen päällä on kaivettu maan sisältä minolaista rakennuskantaa ainakin 5000 vuoden takaa, eivätkä minolaiset olleet täällä ensimmäisiä asukkaita.
Sääolotkin ovat lomalaisen mieleen, hellettä. Purjehtijalle tuulet ovat muuallakin vastaiset, tai tyven vaivaa, joten mennään sitten vaikka löpön voimalla. Sitä otimme, ei puutteeseen, vaan vähän tankin täytteeksi, kun helposti saatiin pikku tankkiautosta laiturilla. Taitaa olla kalleinta tähän asti, 1,36 €/l.
Aikamme Haniassa on hupenemassa. Merimuseoon pitäisi vielä kyetä, ja merellä tehtyä puomiripustustamme, spinnupuomi katkenneen isopuomin sisällä, vähän korjailla. Pitää laittaa siihen ykkösreivin köysi valmiiksi. Varsinaiseen korjaukseen aion syventyä Nidrin-Lefkadan veneilykeskittymässä Joonianmeren puolella.