2010-05-08 SUEZILTA POHJOISEEN | |
2010.05.08 | |
2010.05.12 |
2010-05-08 SUEZILTA POHJOISEEN
Suezin poijuissa viivyimme viisi päivää Hintaan 21 USD/päivä. Palvelut olivat veden lisäksi nuo poijut. Pilottikirja kertoi myös käyttökelvottoman pesukoneen niihin liittyvän, mutta ehkä se oli ruostunut olemattomiin. Tuskin kukaan sitä pois olisi siivonnut, korjauksesta puhumattakaan.
Ismailiassa laiturihinta oli noussut samaan, kuin Suezissa, mutta toinen pesukoneista oli kunnossa ja vielä kapasiteetiltaan 10,6 kg/3USD, joten puhdasta tuli. Viimeisin pesukone käytössämme oli Langkawilla vuodenvaihteen jälkeen. Erilaisia pesuloita on voitu käyttää useimmiten. Pursiseuran tilat olivat aika siistit, mutta vieraille tarkoitettu pesukone-toiletti-suihkutila, niin hieno, kun se kattoon ylettyvine kaakeleineen oli ollutkin, oli Riitan viimeisen siivouksen 7 v. sitten jäänyt kesannolle. Riitta sen taas kohensi ennen kuin pyykille alkoi.
Neljästä suihkutilasta vain yhden suihkukaluste oli melkein ehjä, mitä nyt suihkutti kädensijasta sekä ylös, että alas, ja viemäri veti. Toisessa taisi olla ehjempi suihku, mutta viemäri täysin tukossa. Kolmennessa roikkui letkun pätkä kuin johto tuhotussa puhelinkopissa. Neljäs oli romuvarastona. Ilmeisesti Ismailiassa oli asiat näin hyvin, koska asiakkaita täytyi houkutella jäämään. Suezissa taas ei näitä ylimääräisiä ”palveluita” tarvittu, koska joka tapauksessa paattien on pakko pysähtyä ja maksaa.
Yksi murheen kohde on Ismailiassa sataman portti. Mekin siinä maksoimme lahjuksia parin löpökannun kuljetuksesta läpi. Toinenkin reissu tehtiin, kun piti tuhota viimeinen sata E-puntaa. Silloin selvittin maksamatta, mutta seitsemän valkoisiin pukeutunutta merisotilasta mietti kukin vähintään minuutin peräjälkeen päästääkö pirssin läpi. Päästivät. Kyseessä oli vain kärräysmatkan lyhentäminen.
Juuri eilen kuulin jutun samalta portilta: Meikäläinen oli vetänyt kännynsä esiin ja uhkasi soittaa agentilleen. Pyytäjät häipyivät nopeasti kuin tuhka tuuleen.
Samassa keskustelussa tuli ilmi, että henkilö olisi mielellään jättänyt Egyptiin vähintään 500 USD enemmän hotelleina, matkoina ja ostoksina, ellei jatkuva lahjusten ym. kerjääminen olisi alkanut keittää. En voi sanoa itsestäni aivan samaa, mutta tosi monilla jo kuiviin keittäminen oli lähellä. Jopa niin, että Afrikan jo kerran kiertäneinä pitivät sitä reittiä parempana.
EGYPTIN LOISTO JA TUHO
Kyllä ihmetyttää Egyptin muinainen loisto, sen kulttuuri ja saavutukset. Suomea ei silloin ollut kolmantenakaan maailmana, mutta Egypti lienee ollut kärkipäässä. Paljon siitä, mitä on säilynyt kohdistui faaraon elämään ja kuolemaan, mutta eihän tosi-egyptiläisellä Sinuhellakaan huonosti mennyt. Mitä nyt joskus.
Nyt, kun katselee näitä kaupunkeja, ihmettelee. Pyramidien jälkeenkin on rakennettu aivan hienoa ja asiallista, taloja, katuja, puistoja istutuksineen, mutta siihen se on jäänyt. Mitään ei ole huollettu, korjattu tai edes siivottu. Puistonpenkit hajotettu, katukivet länkällään tai ajoradassa ojia jonkin jälkiasennuksen takia. ”Sivistys” on yltänyt eväiden ja take-awayden pakkauksiin, mutta ei käytettyjen talteen ottoon. Hälläväliä! Joidenkin kauppojen omat jalkakäytäväosuudet kiilsivät puhtauttaan, mutta seurasin muutaman siivoustoimia. Roskat päätyivät kadun reunaan omalle kohdalle. Odotin. Ei mitään. Kaveri ei nostanut tai siirtänyt muruakaan pois roskiin tms. joten taas hetken päästä oli sama lakaisu edessä. Pysäköityjen autojen väleissä oli roskakasat kuin meillä lumivallit. Onneksi ilmasto on niin rutikuiva, etteivät jätteet juuri hajoa ja tuota kovin voimakkaita hajujakaan. Vastaavasti roskat ovatkin sitten ikuisia.
OPPAAT KORTILLA
Neljän päivän Ismailiaan tutustumisen jälkeen odottelimme luotsia. Kello kahdeksasta oli ollut puhetta. Yhdeksän jälkeen alkoi joitain ukkoja liikkua laiturilla. Mentiin katsomaan, koska itse olimme eri paikassa kulman takana. Pari venettä sai luotsin ja suuntasi Timsah-jätvelle. Jonkin ajan kuluttua ilmestyi seuraava, mutta tämä huuteli, haukkui tai sätti viereisen luotsilaiturin suuntaan. Heitti muovipussinsa ilmeisesti työmaalleen ranskalaisveneeseen, mutta palasi huutamaan porukalle luotsilaiturille.
Mieleen tuli, että hyvä ettei ollut meidän oppaamme. Vartin tilanteen selkiämisen jälkeen ranskalainen puksutti kanavaan. Olisko pitänyt kelpuuttaa raivohullukin,. Tosin mies ei ollut meille tarkoitettukaan, vaan me siirryimme odotuskantaan. Toistuuko Suezin tilanne? Eikö meille riitä luotseja lainkaan? Odottelimme. Kun taas ukko ilmestyi laiturille, Riitta painui heti perään. Kaveri selitti jotain, että pitäis tavata etumies ja kahvillekin... Riitta sanoi, että kahvit ja teet on valmiina. Onko konekin? Kaikki on valmiina, ala tulla vaan! Minuutissa olimme menossa. Luotsi-Gehaah yritti vielä saada etumiehen kännykkäänsä, mutta...
Loki oli kasvanut pyörimättömäksi Ismailian pysähdyksessä, mutta gps rupesi näyttämään kuuden solmun pintaan, pientä myötävirtaa. Matka taittui pohjoiseen suuntautuvan laivasaattueen sivulla. Kymmenkunta konttijättiläistä ohitti meidät, niitä ennen vanha risteilyalus, Wärtsilän Hietalahden telakalla 1960 luvulla syntynyt. Gehaad osoittautui miellyttäväksi henkilöksi, kuten aikaisempi Ahmedimme. Vähän hiljaisempi, englannin taitokaan ei ollut aivan keskustelutasoa, mutta asiat selvisivät. Gehaad pääasiassa hoiteli ohjauspuolen automaatilla. Kovin ovat pikkualusluotsit peloteltu piennarta pitämään, vaikka tilaa on reilusti suurimpiakin kohdatessa, tai niiden ohittaessa. Myötävirrassahan meikäläisten kannattaisi ajella mahdollisimman keskellä ja syvässä vedessä ja vastamäessä päinvastoin.
Kello kuusi Gehaad jäi pois Port Saidissa. Luotsivene sattui olemaan pieni, 8-9-metrinen hardtoppari. Tosi veneystävällinen verrattuna normaaleihin 15-metrisiin, voimakkaasti kaartuvine buugeineen, jotka helposti fendareista huolimatta romuttavat purjeveneen kaiteet. Toisin, kuin monet kaverimme, pääsimme luotsi-ym-veneiden häiritsemättä jatkamaan matkaa viimeiset mailit sataman sisällä.
Helpottuneita olimme, vaikka Egypti meille on ollut aivan ok, kritiikistäni huolimatta. Helpotus liittyy myös laajempaan kokonaisuuteen, Adenin lahden merirosvoihin, Punaisenmeren vastatuuliin ja viimeksi Suezin kanavaan, sen agentteihin, maksuihin ja ihmisten lahjusvaatimuksiin siellä. Ne kaikki jäivät joka hetki kauemmaksi ja kauemmaksi perän taa.
VÄLIMERELLE
Päivällä oli tuullut aika reippaasti, joten Välimeri läikkyi jonkinverran työntyessämme ulos Port Saidin aallonmurtajien välistä. Tuulta oli vieläkin jäljellä illansuussa niin, että pääsimme purjeilla 5-6 solmun alkuun n 080 suunnalle. Levitimme risan genoamme kokonaan, ja tuntui se menoa hyvin kestävän. Nousimme parhaimmillaan oikeaan suuntaan, mutta olisin halunnut ulommas pois Egyptin aluevesiltä, koska minua oli peloteltu Egyptin merivartijoilla. Me emme nimittäin olleet selvittäneet lainkaan ulos maasta siksi, että saimme pitää viisumimme Ismailiassa. Olimme muka menossa Alexandriaan ja kurssissa oli heittoa melkein 180 astetta. Yöllä tuuli loppui kokonaan, mutta emme käynnistäneet konetta vaan nukuimme vuorotellen ajelehtien öljynporaustornien tuntumassa. Seuraavan aamupäivän potkimme koneella, mutta iltapäivän ja illan saimme seilata hyvää vauhtia hyvään suuntaan.
Iltapimeällä Israelin Navy oli tutkannut sijaintimme, kysyi ja sai paljon tietoja meistä. Ehkä paidan kaulus ja kengännumeromme olivat jo ylhäällä, koska niitä ei kysytty.
Kelluttiin tyvenessä taas ja nukuttiin. Aamuyöllä jatkoin koneella. Pieni henki piti purjeet vedossa apuna. Edessä oli taas poratorni. Päätin jättää runsaan mailin rakoa ja sivuuttaa eteläpuolelta. Olin sisällä, kun valonheittäjä pyyhki silmiin ikkunasta. Käänsin vhf volyymiä. Arvasin sen olevan hiljaisella. Israelin Navyn pikkualus tuikki aivan vieressä, muuten säästeliäästi valaistuna: Teitä on huhuiltu monta tuntia. Ota nyt pohjoiseen ja jätä poratorniin 5 mailia! Nimeni vielä kysyivät, eilisten tietojen stemmaamiseksi.
Vastoin hyviä tapojani en ollut tutkinut sähkökarttaa ikivanhan paperikartan lisäksi. Gazan rajalta suoraan ulos ulottui kielletty sektori, ja tornikin oli esitetty.
Kiertomatkaa kertyi lisää yli pari-kolme tuntia, mutta tyhmyydestähän sakotetaan. Kukaan ei sitten sisäänselvityksessä kysellyt minkäänlaista paperia edellisestä maasta. En kehota tekemään samoin, mutta temppumme vaikuttaa olevan yleisessä tiedossa ja käytössä alueella.