2010-04-27 Suez | |
2010.04.27 | |
2010.05.03 |
2010-04-27 Suez Toissapäivänä klo 1330 kiinnitimme poijujen väliin Suezin pursiseuran edustalla. Apureiksi kiirehtivät peräprutkulla Said ja Calcal. Calcal on pursiseuran vene-yleismies, ja Said osoittautui Felix-agentin edustajaksi.
Kerroin hänelle, että olin radiolla huhuillut Punaisenmeren Prinssi-agenttia, mutta ilman vastausta jääneenä, otimme Felixin ilolla asioitamme hoitamaan.
Chimu, aivan vieressämme oli tyhjillään miehistönsä Kairon matkan ajan. Tekstarit sen olivat jo kertoneet. Laiturissa oli pari venettä, ja pari lisää tuli pian jälkeemme.
Heti alkoikin tapahtua. Sunnuntai oli jonkinmoinen pyhäpäivä perjantain lisäksi, joten viisumeilla varustetut passimme saimme seuraavana aamuna. Samalla Calcal kuskasi löpöä 100 l neljällä kannulla.
Hinta on kuulema 0,90 US/l n. 0,60 €, mutta hyvä on ottaa, kun helposti saa. Vielä jätimme tilaa halvemmalle, niin kauan kuin Egyptissä viivymme.
Tuo agenttien ”virallinen” löpöhän maksaa siinä 0,60 €, ja Safagan huoltoasemalla hinta oli 0,16 € ja lisättynä taksihinnalla 42 l:n litrahinta kohosi 0,26 €:oon.
Aamupäivän aluksi mittamieskin ilmestyi. Papereista otettiin veneen päämitat, mutta konekopan ja ruffin tilavuus myös laskettiin. Vielä mitattiin vyömitta kannesta kanteen kölin ali leveimmältä kohdalta. En tiedä mitä kaikkea lasketaan edeltä, lisätäänkö vai vähennetäänkö, mutta pilottikirjassa on karkea kaava. Tuloksella ei välttämättä ole mitään yhteyttä veneen tilavuuteen rekisteritonneina, mutta se kertonee minkä kokoinen laatikkoon paatti mahtuisi ottamatta huomioon kapenevia keulaa ja perää. Saadun laatikon tilavuus on perusta kanavamaksulle 6-7USD/ BRT vanhan kirjan mukaan.
Kanavapäiväksi puoleenväliin, Ismailiaan asti, on sovittu torstai. Jos silloin tulee vastaan sotalaivoja, matka siirtyy.
Vuonna 2003 sotalaivoja liikkui pilvin pimein molempiin suuntiin Irakin sodan alkutahteina, mutta silloin ei vielä oltu rajoitettu samanaikaista
veneliikennettä.
Meininki on jäädä vähäksi aikaa tuulien tuivertamia hiekkoja ja suoloja veneestä pesemään ja betoniraudan jäykkyisiä köysiä liottamaan Ismailian marinaan. Sieltä on sitten päivän puksuttelu Välimerelle.
Suezin lahdella Safagasta lähtiessämme Suezin lahden sääennuste näytti ihmeellisen suotuisalta. Ainakin viideksi päiväksi oli ennustettu tyventä tai erisuuntaisia alle 5-solmuisia henkäyksiä.
Elimme sen mukaan. Nukuimme vielä yön Safagassa ja seuraavan Endeavour Harbourissa. Olisihan se pitänyt tietää, että näin ei voi kauaa jatkua, mutta kesyä oli vielä Toriinkin tullessa. Seuraavana päivänä jo puhalsi 15 metriä eli ennusteen solmut olivat muuttuneet sekuntimetreiksi ja vielä lisääntyneet. Toinen päivä ei parantanut, vaan purje- ja leijalaudat viilettivät vimmatusti Torin lahden poikki edestakaisin.
Kolmantena aamuna oli kesympää ja aloimme luovia täydellä isolla ja staysaililla piikkivastaiseen. Eteneminen oli heikkoa pari mailia korkeintaan tunnissa, vaikka vauhti pysytteli viiden paremmalla puolella.
Jo ennen puolta päivää tuuli lisi. Reivattiin iso, mutta aaltomöykyt kasvoivat nopeasti, joten tunnissa lasketeltiin takaisin Torin helmaan.
Loppupäivä meni vaihtaessa uutta isoa puomille. Vanhaan ehti tulla parikin halkeamaa aamupäivän harjoituksissa, ja katsoimme sen täysinpalvelleeksi. Jonnalta saatu uusi sää näytti edelleen ruusuiselta, ja kun tuuli illalla keveni painelimme merelle auringon laskun aikaan. Nyt annoimme koneen käydä purjeiden lisäksi keveillä kierroksilla, jolloin vastakäännökset olivat 80 asteen luokkaa ja etenemä oli vähintäin 3-4 solmua. Meri oli kyllä aivan outo. Varsinaiset aallot olivat vain korkeintaan metrin luokkaa, mutta aina välillä vesi tuntui katoavan keulan alta. Olihan Punainenmeri tarun mukaan joskus kokonaankin kuivunut, mutta siitä ei ollut kysymys, vaan seuraavassa sekunnissa paatti nousi melkein pystyyn ja ja vielä pari lisäpomppua päälle. Alle solmuun hidastui.
Pelkäsin minkälainen myrä vastassa olisi, kun isot aallot, ehkä 3-4 m, vyöryivät murtuvina rintamina vastaan.
Ei sieltä sen kummempaa tullut, kai aiempi myrä, matala vesi ja virtakin olivat syyllisiä. Aamuyöllä jo seilasimme kankaiden voimin väistellen liekkien loimottamia pora- ja tuotantotorneja. Alueella oli myös pimeitä vanhoja torneja, joten kuutamo, tutka ja tarkka tähystys on tarpeen. Suositeltavaa olisi liikkua vain valoisana aikana.
Tuulen taas päivällä kiihdyttyä, ankkuroimme Ras Abu Zenima-niemen tarjoamaan hyvään suojaan. Kunnon päiväunien jälkeen tuuli oli taas kevenemässä, joten jatkoimme taas yöhön, edellistä selvemmillä vesillä, vuoroin purjeilla vuoroin koneen lisävoimin.
Kylmää oli. Merivesi vilahti jo alle 19 asteen, haalari sekä fleesit tulivat käyttöön, sitten vuosi aiemmin Uuden-Seelannin syksyn.
Sitä mukaa, kun lahden pohjukka läheni, tuulikin keveni. 25.4.2010 klo 1330 saavuimme peilityveneen Suezin pursiseuran altaaseen.
Olimme mutkitelleet 1200-mailisen Punaisenmeren 1450 mailiin gps-lokin mukaan,, luovineet ja poikenneet ankkuripaikoilla. Kuukausi oli kelattu Bab El Mandebin salmesta ja konekin oli pyörinyt 129 tuntia, usein varsin kevyillä kierroksilla purjeiden apuna.
Jos rullagenoamme olisi pysynyt ehjänä, olisimme samoissa keleissä seilanneet enemmin, mutta työläämmin. Nyt etenkin uusi iso oli helppo latistaa, ja itseskuuttaava stayseili jalustaa hyvin pieneen kulmaan koneiltaessa ja mikä oli kunnon tuulessakin vastakäännöksiä tehdessä.