2010-04-20 El Tor e­li Tor Har­bour Vii­me yön o­lim­me En­de­a­vour Har­bou­ris­sa, n. 50 mai­li­a Sa­fa­gas­ta poh­joi­seen. Siel­lä ank­ku­roim­me lah­den suul­le. Kos­ka ke­li o­li niin ke­sy, em­me a­ja­neet mai­li­a si­sä­poh­juk­kaan.

Aa­mul­la ko­ko 30 met­rin ul­ko­na­o­le­va ket­ju o­li kan­nel­ta suo­ra­na näh­tä­vis­sä ai­na kouk­kuun as­ti 8 met­rin ve­des­sä. Ai­van plä­kän yön jäl­keen u­los­päin put­pu­tel­les­sa, keu­lal­ta nä­kyi ko­mei­ta ko­ral­li­ke­ko­ja ka­loi­neen al­le kym­me­nen sy­vyy­des­sä ja vie­lä 25 met­ris­sä vaa­le­at hiek­kap­län­tit ku­vas­tui­vat. Pu­hal­te­li vaih­te­le­vas­ti, 3-4 se­kun­ti­met­riin as­ti. A­jet­tiin ko­neel­la ke­vein kier­rok­sin i­so ja sta­y­sai­li tiuk­kaan ja­lus­tet­tui­na. Vä­lil­lä tu­li sol­mu li­sää kan­kais­ta, ja e­ten­kin vas­ta-aal­lois­ta, joi­ta sen­tään jos­tain siu­naan­tui, kiih­dy­tys o­li ko­neel­la pa­rem­pi. Pa­ri tun­ti­a sei­la­sim­me pel­kil­lä rie­vuil­la en­nen Tor Har­bou­ri­a Sii­nain nie­mi­maa­al­la.

Tur­val­li­sen nä­köi­nen sa­ta­ma ja mu­ka­van o­loi­nen paik­ka­kun­ta kan­nel­ta kat­so­mal­la. Juu­ri kir­joit­ta­es­sa, au­rin­gon las­kun ai­kaan, tu­li ih­meel­li­nen tuu­len­puus­ka, ri­vak­ka, ran­nan­suun­tai­nen ja läm­pö­mit­ta­ri nou­si tun­nik­si ta­san 35 as­tee­seen, ai­na­kin 5-6 as­tet­ta ai­kai­sem­mas­ta. To­del­li­nen leh­män, eh­kä ka­me­lin hen­käys au­ti­o­maas­ta. Näyt­ti, et­tä pai­kal­li­set surf­fa­rit o­sa­si­vat il­mi­ö­tä o­dot­taa, sil­lä eh­ti­vät he­ti ve­sil­le.

Vaik­ka ky­lä näyt­tää­kin il­ta­va­lais­tuk­ses­sa kut­su­val­ta, mei­tä se ei mai­hin saa. Pi­lot­ti­kir­jan mu­kaan, jo­pa vii­su­min­hal­ti­jat on jos­kus o­tet­tu ka­la­buu­siin. Vii­su­mi­va­paa vie­rai­lu Sa­fa­gas­sa y­ri­tim­me sel­vit­tää maa­han ja saa­da E­gyp­tin vii­su­mit, mut­ta si­sään­tul­les­sa, jol­loin saat­taa saa­da oh­jeet tul­la lai­va­lai­tu­riin, ei ra­di­o­kut­sui­hi­ni re­a­goi­tu. Pää­tim­me a­jaa kau­pun­gin poh­jois­puo­lel­le Or­ca-re­sor­tin ran­taan ank­ku­riin. Paik­ka o­li ai­koi­naan var­sin suo­sit­tu. Nyt me o­lim­me ai­no­at. Ar­ve­lin ny­ky­ään kaik­kien me­ne­vän ma­ri­noi­hin, mut­ta po­mo Hos­ni sa­noi ve­nei­tä ol­leen, mut­ta nii­den jat­ka­neen jo mat­kaan­sa.

Seu­raa­va­na aa­mu­na pai­ne­lim­me tak­sil­la, 10 £E, E­gyp­tin pun­ta, sa­ta­man por­til­le. Pa­ris­ta en­sim­mäi­ses­tä tar­kas­tus­pis­tees­tä pää­sim­me hy­vin lä­pi, mut­ta pe­rääm­me kii­ruh­ta­nut tuh­ti po­lii­si­se­tä käs­ki mu­kaan­sa. Ei­pä sit­ten muu­ta sa­no­nut­kaan, kuin et­tä pi­tää ol­la sa­ta­man lei­ma ja viit­ta­si mei­dät ta­kai­sin kau­pun­gil­le. Ko­ko port­ti­a­lu­e o­li kuin myrs­kyn sil­mä. Vir­ka­mie­het huu­si­vat kuin pa­lo­si­ree­nit, po­lii­sit ja muut var­ti­jat tois­ten­sa sui­hin, vi­hai­si­na­kin, hy­vä et­tei­vät kiin­ni käy­neet toi­siin­sa. Meil­le ei ku­kaan huu­ta­nut. Sa­ta­mas­sa nä­kyi o­le­van pa­ri ris­tei­li­jää ja pa­rin tu­han­nen mat­kus­ta­jan u­los­ta­mi­nen sa­ta­ma-a­lu­eel­ta kau­pun­gil­le ja Lu­xo­rin bus­siin vai­kut­ti o­le­van y­li­voi­mais­ta, ai­na­kin ää­net­tö­mäs­ti. Kun ei sel­vi­tys­tä, niin ei. Väis­te­lim­me tak­si­kus­ke­ja, jot­ka luu­li­vat mei­tä oi­keik­si, hie­noik­si ja rik­kaik­si ris­tei­ly­mat­kus­ta­jik­si, ja kä­ve­lim­me ka­tu­a e­del­leen. Jos­sain tääl­lä o­li ai­koi­naan sel­lai­nen vi­han­nes- ja he­del­mä­kaup­pa, vaa­ti­ma­ton hal­li tai tal­li. Si­tä tal­li­a ei löy­det­ty, mut­ta ka­dun­var­ren a­vo­myy­mä­lä kyl­lä­kin. Sii­nä pus­si­tet­tiin pe­ru­naa, pork­ka­naa, to­maat­ti­a, o­me­naa ja jo­tain ap­ri­kuu­sin ta­pais­ta, tu­li vie­lä uk­ko i­so, läm­min lei­pä­ka­sa kai­na­los­sa. Luu­lim­me, et­tä jät­tää fir­maan myy­tä­väk­si, mut­ta ei. O­hi­kul­ki­ja vain. Meil­le myi kym­men­kun­ta le­pus­kan ta­pais­ta, a­ri­nal­la pais­tet­tu­a.

Var­si tyy­ty­väi­si­nä, re­put­kin ai­van pul­lol­laan, pa­la­sim­me mi­ni­bus­sil­la a 1 £E, Or­ca Re­sort­tiin ja paa­til­le. To­si kä­te­vä, i­han oi­ke­as­ti, on tuo mi­ni­bus­si. A­si­ak­kaas­ta, koh­tees­ta ja so­pi­muk­ses­ta sa­ma au­to muut­tuu het­kes­sä bus­sis­ta tak­sik­si tai päin­vas­toin.

Mie­tim­me mi­tä vie­lä vii­su­mit­ta us­kal­tai­sim­me. Pa­pe­rit var­muu­dek­si re­pus­sa pai­ne­lim­me lö­pö­ka­nis­te­rien kans­sa mai­hin. Pirs­si huolt­si­kal­le e­des­ta­kai­sin 30 £E, 42 l lö­pö­ä 50 £E. Pa­laan hin­toi­hin, kun­han tie­dän va­luut­ta­kurs­sit. In­ter­net on ol­lut pit­kään saa­vut­ta­mat­to­mis­sa. Oi­ke­as­taan A­de­nin jäl­keen, mel­kein kuu­kau­den. Mas­sa­wan naa­pu­ris­sa E­da­gas­sa se o­li niin hi­das, et­tem­me pys­ty­neet al­le tun­nis­sa lu­ke­maan, kuin puo­let kuu­des­ta vies­tis­tä.

Tääl­lä pe­la­si hy­vin ca­fees­sa. Run­saat pa­ri tun­ti­a, vä­sy­myk­seen saak­ka, kah­la­sim­me bit­tien se­as­sa. Il­lan lä­hes­ty­es­sä pa­la­sim­me Or­caan. Ka­ve­ri, täyt­tä­mäs­sä su­kel­lus­pul­lo­ja, ker­toi a­gent­ti Na­gi­bin jo käy­neen ky­sy­mäs­sä ja co­ast­gu­ar­din. Kyl­lä var­maan. Saim­me vie­lä ka­nis­te­rit täy­teen vet­tä, kun ker­roim­me po­mo Hos­nin aa­mul­la ys­tä­väl­li­ses­ti lu­van­neen.

Hy­vä Or­ca! Mai­hin em­me e­nää lu­van­neet tul­la, mut­ta vas­ta ve­neel­lä pää­tim­me, et­tä ank­ku­ri nou­see yh­tä ai­kaa aa­mu­au­rin­gon kans­sa.