2010-05-03 IS­MAI­LI­A Su­e­zin ka­na­vas­ta sel­vi­ää lä­pi ai­ka no­pe­as­ti, e­ten­kin ver­rat­tu­na Pa­na­maan, jos­sa ka­na­vains­tans­sin jo­ku ra­tas on jär­jes­tä­nyt jo­pa y­li kuu­kau­den o­do­tuk­si­a ve­neil­le. Tääl­lä on ai­van nor­maa­li­a tu­lo­a­jas­ta riip­pu­en, et­tä mit­taus hoi­de­taan vii­meis­tään tu­lo­a seu­raa­va­na päi­vä­nä ja ka­na­vaan pää­see ai­na­kin si­tä seu­raa­va­na. Jos on hy­vin en­na­koi­nut ja il­moit­ta­nut ai­keen­sa e­tu­kä­teen kaik­ki jär­jes­tyy noin päi­väs­sä.

Tiis­tai­na a­gen­tit ky­syi­vät em­me­kö läh­ti­si kes­ki­viik­ko­na. Em­me. No sil­loin pi­ti­kin sit­ten tul­la so­ta­lai­va, jo­ta em­me ha­vain­neet, mut­ta läh­döt o­li­si­vat tys­sän­neet. Tors­tai o­li toi­veis­sam­me, mut­ta sil­loin tu­li­kin rans­ka­lai­nen fre­gat­ti a­las­päin.

Per­jan­taik­si sit­ten saim­me aa­mu­a­jan 0530. Si­tä o­li e­del­tä­nyt pie­ni suu­ko­pu il­ta­yh­dek­säl­tä a­gen­tin kans­sa, kun vaa­ti­vat ma­ri­na­mak­su­a vii­vy­tyk­ses­tä, vaik­ka syy o­li ka­na­vas­sa, jon­ka haa­ra­lii­ke ma­ri­na on.

Mak­set­ta­va o­li, yh­teen­sä 105 US, e­li 21 USD/päi­vä, kun ki­ris­ti­vät, et­tä luot­si­a ei muu­ten ti­pu.

Ka­na­va­mak­sum­me o­li 160 US, e­li Ii­ris o­li mi­tat­tu ta­san 20 BRT:n ti­la­vuu­teen. E­del­li­ses­tä ker­ras­ta o­li sen­tään laih­tu­nut 5 BRT.

Ko­ko las­ku a­gent­ti, ka­na­va, ja ma­ri­na te­ki 373 US ja lö­pös­tä 100 l vie­lä 90 US pääl­le. Mak­sa­mis­ta­ni no­peut­ti vie­lä se, et­tä vii­su­mei­ta ei ol­tu las­ku­tet­tu.

Luot­sit al­koi­vat tul­la jo nel­jän jäl­keen yk­si­tel­len Cal­ca­lin kul­jet­ta­mi­na. Kel­lot o­li siir­ret­ty yöl­lä ke­sä­ai­kaan, ja sik­si hom­mat al­koi­vat vie­lä suun­ni­tel­tu­a vauh­dik­kaam­min. Kuu­si luot­si­a tu­li ja kuu­si paat­ti­a pai­nui­vat ka­na­vaan har­vas­sa jo­nos­sa. Meil­le seit­se­män­nel­le ei e­nää riit­tä­nyt. Cal­cal huo­kai­li ja ker­toi, et­tä ko­ko ei­li­sen päi­vän o­li­vat a­gen­tit pu­hu­neet kuu­des­ta luot­sis­ta ja hän ai­na kor­ja­si ”seit­se­män”. Eh­kä kes­ki­mää­räi­ne a­ra­bi­a­gent­ti to­si­aan o­saa las­ke­a vain kuu­teen, a­jat­te­lin, mut­ta ei o­saa niin­kuin suo­ma­lai­nen me­ri­mies: ”o­ne mo­re” sii­hen pääl­le.

Cal­cal y­rit­ti ja soit­te­li kaik­ki kän­nyk­kän­sä nu­me­rot. Har­va vas­ta­si klo 0500 sa­pat­ti­aa­mu­na. Mel­ko var­mo­ja o­lim­me, et­tä tän­ne em­me jää i­kui­ses­ti, mut­ta em­me us­ko­neet e­nää sii­hen päi­vään. PÄI­VÄN TA­PAH­TU­MAT Ru­pe­sin tal­jaa­maan (me­ri­mies­kiel­tä=tal­ly=las­ke­a las­ti­a) lai­va­kon­voi­ta. Sii­hen o­lin jo kes­kit­ty­nyt mo­ne­na päi­vä­nä muis­ti­la­puin, ka­me­roin ja kii­ka­rein va­rus­tet­tu­na, kuin ur­hei­lu­kil­pai­lun seu­raa­mi­seen. Su­e­zis­sa poh­joi­seen suun­tau­tu­va saat­tu­e si­vuut­taa klo 0530-1000 ja e­te­lään­päin 1400-1700.

Kus­sa­kin saat­tu­ees­sa va­lui n.8:aa sol­mu­a run­saat pa­ri­kym­men­tä lai­vaa, kuu­le­ma jo­pa vain noin puo­let ai­kai­sem­mas­ta las­ku­suh­dan­teen ta­ki­a.

U­sein en­sin il­mes­tyi 1-2 ris­tei­ly­a­lus­ta, e­del­li­se­nä aa­mu­na muu­ten suo­ma­lais­val­mis­tei­nen jät­ti­läi­nen, vii­meis­tä e­del­lis­tä sar­jaa. Ja pa­ri päi­vää ai­kai­sem­min o­li men­nyt Ai­da-lai­va.

Mu­ka­va ta­paus sii­hen­kin liit­tyi: Riit­ta hu­hui­li Si­su­a ra­di­ol­la. Ja suo­men kie­les­tä häm­mäs­ty­nyt pe­rä­mies Ris­to Si­pi­läi­nen vas­ta­si Ai­dal­ta L’A­da­bi­an sa­ta­mas­ta ja ker­toi, et­tä tu­le­vat huo­men­na ka­na­vaan mat­kal­laan en­sin Vä­li­me­rel­le ja ke­säk­si Poh­jo­laan. Ter­vei­si­ä vaan!

Seu­raa­vi­na tu­li kym­men­kun­ta kont­ti­lai­vaa, maa­il­man mah­ta­vi­a kaik­ki, y­li 300- met­ri­si­ä, suu­ret yh­ti­öt e­dus­tet­tui­na Märsk, MSC, E­verg­reen, Ha­pag, Chi­na SL, OOCL ja muu­ta­ma pääl­le, jois­sa ly­hen­nyk­sen kon­so­nan­tit jo sot­keu­tu­vat kaik­kin mui­hin.

Jo­no, mai­lin e­täi­syyk­sin, jat­kui muu­ta­mal­la bulk­ke­ril­la (ir­to­las­ti­lai­va) jou­kos­sa y­li 15:n met­rin sy­väyk­si­ä, ja tank­ke­rei­ta yh­tä sy­väs­sä­kul­ke­vi­a (ka­na­va­max 18 m). Ai­van jät­te­jä o­li­vat myös muu­ta­mat kaa­su­lai­vat, joi­ta o­li myös jo­ka kon­vois­sa. Nii­den kuor­ma on sen ver­ran vauh­di­kas­ta va­hin­ko­ta­pauk­ses­sa, et­tä nii­tä ku­ta­kin seu­ra­si ai­na kak­si hi­naa­jaa.

Sen ko­koi­si­a ruu­hi­a, jois­sa nuo­re­na lei­pä­ni tie­na­sin, ja joil­la pää­o­sa Suo­men vien­nis­tä ja tuon­nis­ta 40 vuot­ta sit­ten hoi­det­tiin, saat­toi kul­ke­a saat­tu­ees­sa 1-2 kpl.

Pu­hu­mat­ta­kaan jään­mur­ta­jis­ta: Suo­ma­lai­nen mo­ni­toi­mi­sel­lai­nen tu­li kyl­lä Pa­na­man ka­na­vas­ta jou­lun 2007 tie­nois­sa, ja pois­myy­ty Han­se ta­ka­vuo­si­na o­li mat­kal­la täs­tä lä­pi. Kuu­lin sil­loin, et­tä se jou­tui tu­li­pa­lon uh­rik­si Vä­li­me­rel­lä. En tie­dä vie­lä­kö ka­na­vaan ky­ke­ni.

LUOT­SI AH­MED ei ko­vin ah­ne Yh­täk­ki­ä kel­lo 1000 Cal­cal kii­kut­ti meil­le mies­tä. Kan­nel­le kii­pe­si i­so hy­vin­voi­pa luot­si. Ah­med va­lit­te­li, et­tä on ai­van nu­kuk­sis­sa, he­rä­tet­ty­nä le­po­vuo­rol­taan. Kä­si­tin, et­tä hän ei ol­lut nuk­ku­nut pom­miin, vaan hä­ly­tet­ty hä­tiin.

Täl­lä myö­hem­mäl­lä läh­döl­lä o­li puo­len­sa, ja o­li se myös se nor­maa­li ai­ka ve­nei­den läh­te­ä saat­tu­een pe­rään. Vuo­ro­ve­si­vir­ta kään­tyi myö­täi­sek­si kym­me­nen mi­nuu­tin ku­lut­tu­a lii­ken­tee­seen pää­sys­täm­me. Ei ai­kaa­kaan, kun las­ket­te­lim­me 7 sol­mu­a ja myö­hem­min pa­ri­tun­ti­sen y­li 8,5 sol­mu­a. Ko­neem­me pyö­ri lä­hel­lä 6 sol­mun kier­rok­si­a.

Ah­med o­li miel­lyt­tä­vä mies. Ka­na­va­hi­naa­jan kip­pa­ri, juu­ri sel­lai­sen, jo­ka pai­men­taa mm. suu­ri­a kaa­su­tank­ke­rei­ta, ja niin­muo­doin sel­väs­ti am­mat­ti­mies. Eng­lan­ti­kin su­jui, jo­ten sain vas­tauk­set ai­na­kin pa­ri tun­ti­a yh­tä­pe­rää lau­ko­mii­ni ky­sy­myk­siin. Työ­o­lot? Hi­naa­jien ja luot­sien mää­rät? A­su­kas­lu­vut, ka­na­van sy­vyy­det, lii­ken­ne­mää­rät?

Per­he­suh­teet?

Ty­ve­ne­nä le­pää­väl­le I­sol­le Kat­ke­ro­jär­vel­le, jos­ta e­te­lä­kon­voin vii­mei­set puk­sut­te­li­vat koh­ti Pu­nais­ta­mer­ta, tul­tu­am­me, vir­taus lä­hes lop­pui, mut­ta al­le seit­se­män tun­nin kiin­ni­tim­me Tim­sah-jär­vel­lä, ka­na­van puo­li­vä­lis­sä, Is­mai­li­an ma­ri­naan. Mu­ka­va mies Ah­med ei kui­ten­kaan tyy­ty­nyt van­haan 10 US li­sä­palk­ki­oon­sa, vaan vaa­ti ja sai kym­pin li­sää. On­han se inf­laa­ti­o tääl­lä­kin. CHI­MU LÄH­TEE Chi­mu,aa­mu­ai­kai­sin läh­te­nee­nä, o­li yh­den ve­neen pääs­sä, ja i­sol­la ko­neel­laan hy­vin vas­ta­mä­en­kin sel­vit­tä­nyt. Vä­lis­säm­me o­le­va sveit­si­läi­nen sen si­jaan o­li kuu­le­ma tul­lut vas­ta vä­hän en­nen mei­tä, vaik­ka o­li aa­mul­la en­sim­mäi­se­nä liik­keel­le pon­kais­sut.

Sen ver­ran o­li maa­il­ma muut­tu­nut, et­tä ne­kin ve­neet, kaik­ki muut mei­dän päi­vän, jot­ka jat­ka­vat seu­raa­va­na aa­mu­na tu­li­vat lai­tu­riin las­ku­tet­ta­vik­si 21 USD yös­tä. En­nen he­ti­jat­ka­vat jäi­vät ai­na ank­ku­riin Pur­si­seu­ran e­dus­tal­le. Chi­mun kans­sa o­li jo muu­ta­mat jää­hy­väi­set vie­tet­ty. Vie­tet­tiin yh­det li­sää vap­pu­aa­ton sii­vel­lä, ja aa­mu­kuu­del­ta si­tä jo vie­tiin­kin koh­ti Vä­li­mer­ta ja Turk­ki­a. Chi­mu ei, Ti­mon työ­e­lä­mään kii­reh­ti­mi­sen ta­ki­a, saa täl­lä e­rää pal­lon­kier­to­aan täy­teen. Cas­cai­siin pi­täi­si pääs­tä. En­si vuon­na sit­ten.

Kak­si ja puo­li vuot­ta on yh­des­sä sei­lat­tu Tri­ni­da­din jou­lus­ta 2007 as­ti. Ai­na ei ol­tu tois­tem­me nä­ky­vis­sä, vaan jos­kus tiem­me e­ro­si­vat vii­koik­si­kin. Sen ko­toi­sem­paa o­li taas pa­la­ta sa­maan sa­ta­maan.

Mo­nen­lai­si­a ko­ke­muk­si­a yh­des­sä nau­roim­me, jän­ni­tim­me tai jo­pa pel­kä­sim­me, it­ku­kaan ei ol­lut kau­ka­na. Po­si­tii­vi­si­ä ne kui­ten­kin o­li­vat pää­o­sin, vaik­ka jois­sain o­li po­ru­kal­la­kin kes­tä­mis­tä. Nyt nii­tä­kin kel­paa muis­tel­la. ÖL­JY­Ä ET­SI­MÄS­SÄ Sar­jas­sam­me öl­jy­ä et­si­mäs­sä ker­roin aiem­min kuin­ka si­tä löy­tyi Sa­fa­gas­sa.

Kym­me­ni­ä po­ra­tor­ne­ja, o­sas­sa i­kui­nen tu­li hui­pus­saan, si­vuu­tet­tu­am­me ja täy­si­ä tank­ki­lai­vo­ja väis­tel­ty­äm­me saa­vuim­me vih­doin Is­mai­li­an sa­ta­maan.

Kä­ve­lim­me ka­nis­te­rit, 2x25 l, kä­sis­säm­me sa­ta­man por­til­le. Me­ri­so­ti­las kii­kut­ti pas­si­me i­käi­sel­le­ni si­vii­lil­le puun taak­se. Tä­mä viit­ta­si luok­seen ja näyt­ti vie­lä tyh­ji­ä kan­nu­ja, Öl­jy­ä? Joo. Me­ri­so­ti­las tulk­ka­si 14 £E. Ku­ka nyt 14:ää pyy­täi­si. Tie­tys­ti se pyy­tää 40. Tin­gin, et­tä teem­me 3 rei­su­a, ja an­noin 20 E­gyp­tin pun­taa, vä­hän al­le 3 €.

Kä­ve­lim­me e­kal­le huol­ta­mol­le puo­li kil­saa. Ei öl­jy­ä. Pirs­siin. Seu­raa­va­kin, toi­nen, Mo­bil-huol­ta­mo ki­lo­met­rin pääs­sä vas­ta­si kus­kin gas-ky­ky­myk­seen kiel­tä­väs­ti. Se­kä so­lar In­do­ne­si­as­sa käytt­ty sa­na et­tä tuo gas, jo­ka tu­li huol­ta­mon ga­soil-kyl­tis­tä nä­kyi kel­paa­van. Ei­pä hä­tää, kol­man­nel­le huol­ta­mol­le muu­ta­man ki­lo­met­rin pääs­sä a­ja­es­sam­me, si­vuu­tim­me ai­ka suu­ren huol­ta­mon. Kun viit­ta­sin, kus­ki sa­noi: li­kais­ta, vet­tä. Ok. Ei ol­lut die­se­li­ä kol­man­nel­la­kaan, mut­ta vie­lä a­jet­tiin ”ve­si­a­se­man” o­hi poik­ke­a­mat­ta. Eh­kä run­saan var­tin kur­vai­lun, jo­ka lop­pu­pääs­tään jo o­li suo­raa o­hi­kul­ku­tie­tä, kaar­sim­me Cal­te­xil­le. Lien­tä mah­tui kan­nui­hin yht. 44,5 lit­raa hin­taan 1,1 £E/l e­li 0,15 €/l. In­nos­tuin ky­sy­mään o­li­si­ko tyh­ji­ä kan­nu­ja, mut­ta ei.

Pa­ris­sa­kym­me­nes­sä mi­nuu­tis­sa pa­la­sim­me ran­taan ja ih­me kyl­lä pirs­sim­me pää­si lä­pi por­tis­ta­kin. Tun­nin kur­vai­lu tak­sil­la mak­soi 20 £E. Sa­man kuin por­tin lah­jus 2,7 €, il­man mit­ta­rei­ta tai e­tu­kä­teis­tä so­pi­mus­ta.

Jos­ta­kus­ta, meis­tä­kin, o­li­si al­ka­nut tun­tu­a, et­tä ei täs­tä mi­tään tu­le, mut­ta kus­ki, nuo­ri mies, ot­ti öl­jyn et­si­mi­sen ii­sis­ti, ei ker­taa­kaan voi­vo­tel­lut tai tai ih­me­tel­lyt. Tä­mä­hän on jo­ka­päi­väis­tä e­lä­mää E­gyp­tis­sä! Meil­le mel­kein sa­ma o­li ta­pah­tu­nut tääl­lä seit­se­män vuot­ta sit­ten, ja sik­si o­tin yh­dek­sän ker­taa kal­liim­paa ai­net­ta jo Su­e­zis­sa.

Jän­nän ko­ke­muk­sen li­säk­si lö­pö pirs­sei­neen ja lah­juk­si­neen mak­soi kui­ten­kin Is­mai­li­as­sa vain 0,28 €/l, mut­ta en suo­sit­te­le öl­jy­net­sin­tää heik­ko­her­moi­sil­le, en­kä var­si­nai­ses­ti sen puut­tees­sa o­le­vil­le.

JA E­VÄS­TÄ Aa­mus­ta o­lim­me läh­te­neet ky­läl­le e­väi­tä et­si­mään. Mel­ko tark­kaan o­li­vat seit­se­män vuot­ta pyyh­ki­neet Is­mai­li­an muis­teis­tam­me. Yk­si mo­der­ni, eu­roop­pa­lais­ta­soi­nen mar­ket­ti o­li ol­lut lä­his­töl­lä. Ni­mes­tä ja suun­nas­ta ei ol­lut muis­ti­ku­vaa. Kä­ve­lim­me ai­ka len­kin ky­sel­len ”suur­ta su­per­mar­ket­ti­a”, sil­lä jo­kai­nen ki­vi­jal­ka­kaup­pa muu­ten ni­meen vas­taa.

Sa­nan­mu­kai­ses­ti len­kin jäl­keen, pa­la­sim­me jäl­jil­lem­me, mies­hen­ki­lö vas­ta­si ky­sy­myk­seen ”Met­ro, tuo­hon suun­taan ei kau­ka­na”. Vie­lä ky­sel­tiin u­se­al­ta, vaik­ka suun­ta jo o­li sel­vil­lä. To­si mo­ni, mei­tä muu­ten o­li läh­te­nyt saat­ta­maan, vaik­ka e­päi­lim­me, et­tä jo­ka ker­ta aut­ta­mis­ha­lu o­li y­lit­tä­nyt vas­taa­van tie­don. Met­ro löy­tyi en­ti­sel­lään. Yh­tä siis­ti­nä, nyt au­la he­del­mä­a­se­tel­min ko­ris­tel­tu­na, au­to­maat­ti­liu­kuo­ven si­sä­puo­lel­la. Kun o­lim­me saa­neet ko­rin täy­teen, O­ma­rik­si e­si­tel­lyt ”kaup­pi­as” ky­syi o­lem­me­ko ve­neel­tä, jos, niin e­väi­den ja it­sem­me ko­tiin­kul­je­tus pe­laa. Li­sä­sim­me vie­lä Su­zu­ki mi­ni-mi­ni-bus­sin kuor­maa.